Päivän kääntyessä iltaan laitoin öljylamppuun valon ja nautin luonnon hiljaisuudesta. Joutsenet olivat palanneet lammelle ja nekin olivat hiljentyneet iltaa kohti. Olemme mieheni kanssa kiinnostuneet vuosi vuodelta enemmän seuraamaan lintujen touhuja mökkipihassa ja lammella. En tiedä mikä niissä viehättää. Onkohan se vanhuuden merkki, jos ei ole ennen kiinnostunut linnuista, mutta nyt on. Minusta tuntuu, että kaikki vanhat ihmiset seuraavat ikkunoistaan pikkulintujen elämää. Oli miten oli, linnut ovat mielenkiintoisia.
Tässä on mielestäni paras pönttö. Vaihtoehtoja on toki useita, mutta tässä on parasta kestävä katto ja aukeava etuseinä. Yle.fi-sivuilta saa paljon linnunpönttöihin liittyvää tietoa. http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa kannattaa katsoa mitä kaikkea tuolta sivulta löytyy. Tavoitteena on rekisteröidä miljoona linnunpönttöä ja siis saada ihmiset hankkimaan lisää linnunpönttöjä. Kolopesijöillä on pulaa pöntöistä. Minäkin rekisteröin meidän 17 pönttöä.
Tässä näkee hyvin tuon avautuvan etuseinän hyödyn. Puhdistaminen käy kätevästi. Tässä pesässä oli kuollut linnunpoikanen. En tiedä, olisiko tänä keväänä joku pikkulintu alkanut rakentaa pesää kuolleen linnun päälle. Pönttöjen puhdistamisesta taitaa olla kaksi koulukuntaa. Toisten mielestä puhdistamista tarvitaan ja toisten mielestä ei tarvita. Täytyy myöntää, että tikkaiden raahaaminen upottavassa hangessa 17 pesän luo ei ole helpointa hommaa. No myönnetään, ihan kaikkia pesiä ei puhdistettu.
Isäni oli metsien mies ja aina luonnon asialla. Löysin hänen aiheeseen sopivan piirustuksen jostain äitini kaappien kätköistä. Isäni on piirtänyt sen joskus 1940-luvulla. Linnunpönttöasiat ovat olleet varmaan aina kevään ajankohtainen puheenaihe vuosikymmenestä toiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti