Kivenpyörittäjällä kylässä!

Olen sohvaperuna. Minua ei näy kuntosaleilla, ei hiihtolenkillä, eikä varsinkaan pelikentillä. Joskus sentään minua voi nähdä sauvakävelyllä tai lumikenkäilemässä. Hyötyliikunta on minun ykköslajini. Kivien kerääminen on ihan mahtavaa puuhaa. Naapurilla jäi ylimääräistä rautaverkkoa, jonka hän mielellään antoi minulle. Naapuri eli veljeni jo tietää, että minulle kelpaa kaikki ylimääräinen roska. Se oli valmiiksi kiedottu rullalle ja täytimme sen mieheni kanssa kivillä. Koko komeuden päähän laitoin aurinkokennovalon. Se antaa pienen tunnelmavalon pihan kulmalla. Kivirullan molemmin puolin laitoimme vielä kasvimaan patjarungoista ylimääräiseksi jääneet palat täydentämään kokonaisuutta.

Toisen "kivirullan" laitoimme kasvimaan kulmaan patjarunkojen väliin. Kasan päällä päivää paistattelee sammakko. Sen tarkoituksena on vartioida (tosin huonolla menestyksellä) sitä jänistä, joka vierailee aika ajoin kasvimaalla.



Mökin toiselle puolelle teimme tällaisia kivipengerryksiä. Olemme poistaneet nurmikkoa viime vuosina, koska kukaan ei oikein innostu nurmikon ajosta. Kivipengerrykset eivät nekään ole ihan omatoimisia. Syksyn lehdet jäävät kivien väliin, maatuvat ja kasvattavat rikkaruohoa. Siinä onkin työsarkaa, jos aikoo pitää pengerrykset siisteinä.



Tässä toinen pengerrys. Näitä on siis kaksi, terassin molemmin puolin. Tässä kuvassa näkyy myös pitkän avioliiton kompromissi. Minun mielestäni Pallotuija ei ole luonnon keskellä olevan mökkipihan kasvi, mutta miehelleni ne ovat todella tärkeitä. Niitä on pihalla varmaan viisi kappaletta, se saa sentään riittää. Pidän siitä, että mieheni on näissä puutarhapuuhasteluissa mukana, niin toki hän saa sitten laittaa ja tehdä myös oman maun mukaan.

Kuva on hieman hämärä, ehkä se on otettu illan viimeksi, kun kaikki on valmista. Kuvaajallakin jo lienee väsymys iskenyt. Tämä ei ole kyllä yhden päivän homma! Laitamme aamulla peräkärryn autoon ja lähdemme keräämään kiviä ojista, tien penkereiltä ja kaikenlaisista kivikasoista. Onkohan se luvallista? No, ei kerrota kenellekään. Keräämme kiviä vain sellaisista paikoista, joissa ei ole ketään eikä mitään missään, paitsi tietysti niitä kiviä. Illalla puulämmitteisen kiukaan löylyissä väsyneet lihakset rentoutuvat ja mieli on virkeä. Luonto on minun kuntosali.