Järvenpään Vanhankylänniemeen on avattu neljän kilometrin mittainen luontopolku. Kävin mieheni kanssa kiertämässä polun viime viikonloppuna.
Polku kiertelee Tuusulanjärven läheisyydessä ja järven voi nähdä polun varrella monesta kohtaa.
Vanhankylän kartano on kaunis vanha rakennus, jossa voi ruokailla, kahvitella ja siellä on monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden. Luontoretken päätteksi oli mukava istuskella kartanossa pullakahveilla.
Kartanon viereinen rakennus on Yläpytinki, josta voi ostaa paikallisten käsintekijöiden töitä.
Yläpytingissä oli viehättävä näyttely Opintiellä, josta minäkin löysin monta tuttua kouluaikaista muistoa. Näyttelyyn oli koottu koulutarvikkeita mm. aapisia, pulpetteja ja käsitöitä. Muistaako kukaan Koululainen-lehteä? Se tuli minulle 70-luvulla. Opettaja jakoi luokassa lehden niille, jotka olivat sen tilanneet.
Matkan varrella järven takaa häämötti Kolmisointu-veistos, joka on saanut osakseen paljon huomiota sekä hyvässä että pahassa. Kuvanveistäjä Rolf Westphalin mukaan teos on keltainen, että se sointuisi pimeän talven jälkeen keltaisiin voikukkiin.
Voi pihlajanmarjat sentään! Kuljin innokkaana kamera kaulassa ja akku mokoma vilkutti tyhjenemisen merkkiä. Olisi pitänyt tarkistaa tilanne jo kotona. Otin loppumatkasta enää vain muutaman kuvan.
Reitillä oli noin parikymmentä rastia ja jokaisessa oli jotain nähtävää, erilaista metsää, kasvillisuutta tai maastoa. Lampaitakin osui matkan varrelle ja monta muuta nähtävyyttä, jota ei varsinaisesti lukenut missään.
Tuusulanjärvi valmistautuu talveen. Pientä jäämuodostelmaa alkoi jo tulla rantaan. Kaunista luonnon taidetta!
Reitti oli sopivan lyhyt ja näin monta lapsiperhettäkin matkalla. Olisipa ollut mukava levähtää sammalpeitteiselle puunrungolle.
Tästä puusta ei ole kuin pätkä jäljellä, mutta naurua riittää. Näen tässä nauravat kasvot. Luonto on niin moni-ilmeistä.
