Kotipihalla

Syyshortensia on  minun suosikki. Satoi tai paistoi, syyshortensia kukkii aina.

Syö sinä vaan tuo ensimmäinen paprika, minä syön sitten seuraavan, kun se kypsyy.

Olen niin iloinen monen vuoden odottelun jälkeen. Sinikka-luumupuuni tuottaa vihdoin satoa.

Saan myös hyvän sadon tomaateista, vaikka lajike ei oikein miellytä. Se on hieman kuivakas ja pilaantuu pohjasta herkästi. Nimeä en tietenkään muista. Onneksi mökillä on eri lajike.

Olisihan tuossa vieressä pari vapaata kukkaa, mutta pysytellään nyt varmuudeksi yhdessä ystävät.

Kiinnittäkää katseenne tiiviisti hopeaputouksiin. Ne peittävät upeasti koko padan. Keskellä piti olla korkeampien kesäkukkien loistava kirjo, mutta pata on aina auringonpaisteessa ja kuivuus oli niille liikaa.

Joihinkin kesäkukkiin kuivuus ei vaikuttanut, ei myöskään taustalla näkyviin kuunliljoihin ja tuivioihin. Tämmöistä on kotipihalla. Ajatuskin siitä, että laitan kohta kanervia ja muita syysistutuksia, ei, ei vielä. Kesäihminen minussa rimpuilee vastaan.

Tänä kesänä olen...

... onnellisena ja kiitollisena saanut olla läsnä ensimmäisen lapsenlapseni ristiäisissä. Lahjaksi vein itse virkkaamani unilelun ja peiton.

... nauttinut omasta sadosta. Tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa ja perunoita olen jo syönyt muodossa jos toisessa. Papuja vielä odottelen.

... saanut olla mukana talkoissa. Veljeni grillikota sai lattian. Järjestääkö kukaan enää talkoita? Mukavaa puuhaa minun mielestä.

... järjestänyt lettukestit isolle porukalle. Letut kuuluvat kesään.

... ollut todella iloinen tästä pienestä ihmeestä. Hän tuli mökille tapaamaan mummua ja pappaa.

 ... ihaillut myös näitä luonnon pieniä ihmeitä. Tässä tapauksessa en mennyt edes metsään asti, vaan ikkunan läpi nappasin kuvan.

... ihmetellyt kehityksen suurta askelta mökillä. Meillä ei ole omaa kaivoa, vaan vesi on kannettu naapurista matkan takaa. Nyt saimme luvan porata kaivoon reiän ja ohjata vesi letkun ja pumpun kautta melkein talon nurkalle. Tunsin syvää kiitollisuutta, kun pumppasin vettä ensimmäistä kertaa.

... kantanut vettä kesäkukille ja iloinnut jokaisesta hellepäivästä. Helle on uuvuttanut monia ja ymmärrän heitä, mutta minulle nämä kesäpäivät ovat tuoneet vain lisää virtaa.

Mitä sinä olet tänä kesänä?

Pihakierros kotona

Patojen pataljoona on on uudistetulla takapihan ylätasanteella ( se alue, josta poistimme nurmikon). Sain isoimman padan naapurilta, toiseksi suurimman äidiltä ja olisikohan kaksi pienintä löytöjä metalliroskiksista. Pienimpään ideoin jotain muuta kuin kukkia. Idea on vielä hautumassa.

Päivälilja kukkii mukavasti ja suojaa takana olevaa kärhöä.

Mikäs sinne vasempaan laitaan on ilmestynyt? Kekkilän kompostori se siinä tekee työtään.  Olen jo pitkään haaveillut isommasta kompostorista, johon mahtuisi puutarhajätteet paremmin. Minullahan on kaksi pientä kompostoriputkea, jos joku muistaa, mutta niihin ei mahdu puutarhajätteitä.

Kärhö aloittelee kukintaa. Toinen kärhöni kärsi jotenkin talvesta, mutta sitkeästi se kohottelee itseään ylöspäin. En viitsinyt siitä ottaa kuvaa, kun yritän esitellä näitä paremmin menestyneitä.

Vai ovatko nämä nyt sen parempia. Ajattelin, että mustasilmäsusanna kiipeilisi penkkiin, mutta ne ovat vaan kietoutuneita toisiinsa. Tekisivät nyt edes kukkia noissa lemmen kiemuroissaan.

Etupihan pata on vaatimattoman näköinen tänä vuonna. Hopeaputoukset ovat hyvässä kasvussa, mutta eipä uskoisi, että jossain tuolla keskellä on kolme verenpisaraa.

Kotikasvihuoneessa tomaatit ovat vielä vihreinä. Tämän tomaatin nimi oli joku luumujutska. Minun päässäni ei ole tarttumapintaa kasvien nimille.

Paprika-parka on melko ahtaalla. Onko pakko sulloa kaikki paprikat muutamaan oksaan, kun tilaa olisi muualla vaikka kuinka. Läheisyyden kaipuuta ehkä.

Kuusi kuvaa kesästä

Sain kuusi kuvaa kesästä haasteen Annelilta, Pihakuiskaajan puutarhasta. Kiitos Anneli, haaste oli mieluinen. Oli todella rentouttavaa selata kesäkuvia ja nauttia kaikesta valosta ja vihreästä, joita kuvat minulle tarjosivat.
Rakkain muisto kesästä on tyttäreni häät. Päivä oli täynnä rakkautta, nuoruuden riemua ja juhlatunnelmaa. Kuva on valokuvaaja Mikko Pääkkösen.

Rakkaiden muistojen joukkoon jäi myös poikani valmistumisjuhlat. Pidimme juhlat ulkona, kun osui niin kaunis päivä. Perunat johdattivat takapihan juhlapaikalle ja sopivat kokkijuhlien teemaan.

Kesämökkinaapurini on veljeni, jonka mökillä vierailimme usein kahvien tai jutustelun merkeissä. Kuvasin veljeni mökkiä minulle niin tärkeän puun koivun katveesta.

Yksi kesän erikoisimmista kokemuksista oli Rokkiralli. Tyttäreni mies harrastaa sitä ja olin kisoissa kahdesti mukana. Rokkirallissa oli aitoa urheilumeininkiä. Tunnelma oli rento ja ihan käsittämätöntä, että kilpailijat auttoivat toisiaan, jos vain pystyivät. Menen ensi kesänä ehdottomasti uudestaan.

Yli tuhannen kuvan joukosta tämä kuva oli helppo valita. Puutarha ja kasvihuone ovat minun mielipaikkojani. Tomaatin taimenen nouseminen mustasta mullasta on aina yhtä ihanaa, puhumattakaan valmiista sadosta.
Vaan miten minun käy ensi kesänä? Apulaispuutarhurini eli poikani ei olekaan käytössä ensi kesänä kasteluapuna, kun minä olen mökillä. Kasvihuone on siis kotona. Poikani lähtee armeijaan. No, tätä asiaa en jaksa nyt miettiä tarkemmin. Kaikki selviää aikanaan.

Innostuin viime kesänä kaikenlaisen romutaiteen tekemisestä. Suurin innoittajani oli Pinterest, josta ammensin ideoita ja tuunailin niistä omia versioita. Lauantain postauksessa näette uusimman pöllöni, joka toimii lyhtynä. Siis kannattaa poiketa täällä myös lauantaina.

Kesäkuvahaasteeseen saa vastata kaikki kesäihmiset. Kannattaa selata kesäkuvia ja tuoda niitä meidän muiden iloksi. Pidän kovasti joulusta, mutta kesän vihreys vie voiton!

Sadonkorjuussa

Voi tätä onnea! Tomaatteja siellä ja tomaatteja täällä. Tomaatteja on ihan joka puolella. Maukkaitakin vielä.

Kerroin jossain postauksessa, että ensimmäiset kurkut olivat väkeviä. Myöhemmin maku parani. Mistähän tämä johtui? Enpä tiedä.

Minulla on ollut kaksi kääpiöomenapuuta jo monta vuotta. Ensimmäistä kertaa niissä on omenia enemmän kuin viisi kappaletta. Se on ollut ennätys tähän asti. En pääse vielä hilloa keittämään, mutta eväspussiin on sujahtanut omenia jo monena päivänä.

Kuvasin omenia aamulla. Niissä näkyy kauniisti aamukaste. Omenien makuun ovat mieltyneet myös ampiaiset, joita on ollut todella runsaasti tänä vuonna. Luulin, että linnut syövät omenia, mutta ampiaiset ovat olleet melkoinen riesa. Hillon keittämistoiveeni jää siis haaveeksi.

Keräsin naapurista kolme litraa karviaisia ja keitin ne hilloksi. Jos aamulla on unihiekkaa silmissä, karviaishilloa puuroon, niin ei nukuta enää.  En ymmärrä, kuinka paljon hilloon pitäisi laittaa sokeria, että sitä pystyy syömään. Voin sanoa, että tämä hillo on riittoisaa. Voi olla talvi pitkällä ennen kuin purkit tyhjenevät. Tätä ohjetta ei revitä käsistä. Se revitään käsillä ja laitetaan roskiin.

Pensasaidan leikkaus on kuin hiusten parturointi. Villiintynyt kasvusto lyhennetään ja tasataan. Sitten sitä taas kelpaa esitellä. Leikkasimme unkarinsyreeniaidan pari vuotta sitten lähes maantasalle. Se lähti hyvin uuteen nousuun ja nyt oli siistimisen vuoro.

Lopuksi levitin pensaan juurille kuorikatetta. Se pitää tosi hyvin rikkaruohot loitolla ja tekee koko pensasaitaan siistin ilmeen. Leivonmäen pappilan pyykkipadan ulkuoressa amppelipetuniat villiintyivät kasvamaan ylöspäin. Olin toivonut, että ne rönsyilisivät yli laitojen alaspäin. Ne yrittävät varmaan kurkotella näkymiä aidan yli kadulle.