Tänä kesänä olen...

... onnellisena ja kiitollisena saanut olla läsnä ensimmäisen lapsenlapseni ristiäisissä. Lahjaksi vein itse virkkaamani unilelun ja peiton.

... nauttinut omasta sadosta. Tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa ja perunoita olen jo syönyt muodossa jos toisessa. Papuja vielä odottelen.

... saanut olla mukana talkoissa. Veljeni grillikota sai lattian. Järjestääkö kukaan enää talkoita? Mukavaa puuhaa minun mielestä.

... järjestänyt lettukestit isolle porukalle. Letut kuuluvat kesään.

... ollut todella iloinen tästä pienestä ihmeestä. Hän tuli mökille tapaamaan mummua ja pappaa.

 ... ihaillut myös näitä luonnon pieniä ihmeitä. Tässä tapauksessa en mennyt edes metsään asti, vaan ikkunan läpi nappasin kuvan.

... ihmetellyt kehityksen suurta askelta mökillä. Meillä ei ole omaa kaivoa, vaan vesi on kannettu naapurista matkan takaa. Nyt saimme luvan porata kaivoon reiän ja ohjata vesi letkun ja pumpun kautta melkein talon nurkalle. Tunsin syvää kiitollisuutta, kun pumppasin vettä ensimmäistä kertaa.

... kantanut vettä kesäkukille ja iloinnut jokaisesta hellepäivästä. Helle on uuvuttanut monia ja ymmärrän heitä, mutta minulle nämä kesäpäivät ovat tuoneet vain lisää virtaa.

Mitä sinä olet tänä kesänä?

Huonekalujen tuunausta

Naapuri näytti minulle joutavaa lampunjalkaa ja kysyi, että teetkö tällä mitään. Minulla ei ollut siinä vaiheessa mitään ideaa, vain tunne, että kyllä minä tuosta jotain teen. Kiittelin lampunjalasta ja lähdin kotiin ideoimaan.

Naapuri oli heittänyt harmikseni varjostimen roskiin. Joskus käy tuuri. Mieheni löysi pian metalliroskiksesta lampunjalkaan sopivan varjostimen. Minä virkkasin Strömsö-langasta kiinteitä silmukoita metallilangat ympäriinsä. Pisteeksi iin päälle laitoin varjostimeen aurinkokennovalaisimen.

Mökillä ei ole sähköä, joten aurinkokennovalaisimet ovat siellä varsin näppäriä. Sain serkulta vanhan puusohvan, joka oli lyhennetty katkaisemalla sohva kahtia ja ottamalla siitä pala pois. Minä peittelin ronskia tuunausta ruskealla maalilla.

Virkkasin Strömsö-langasta vielä sohvalle alustan, jonka päällä on mukavampi istua. Strömsö-langassa kulkee vanu sisällä, joten lanka on kivan pehmeää.

Kuvassa ei näy kovin hyvin, mutta pöydälle on lennähtänyt kotoa Uutisankka, joka edelleen odottaa, että poikaset kuoriutuisivat. Uutisankkaan voit lähemmin tutustua täältä

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille. Tätä hellettä on mukava muistella talven pakkasilla. Talletetaan tämä lämpö mielemme varastoihin ja otetaan sitä sieltä, kun oikein paleltaa.

Virkattu tyynynpäällinen

Viime kesänä aloittamani virkattu tyynynpäällinen on valmis. Tämä on niitä käsitöitä, kun aloitan innostuneena ja innostus lopahtaa jossain vaiheessa täysin. Jostain se innostus taas löytyi kevään myötä ja olipa mukava viedä valmis työ mökille.

Tyynyn molemmat puolet ovat erilaiset, toinen hillitympi ja toinen värikkäämpi. Fiiliksen mukaan voin vaihtaa puolta.

Löysin Pinterestistä tähän mallin nimellä hot spot pillow. En löytänyt varsinaista ohjetta, mutta kuvasta oli helppo päätellä, miten malli tehdään.

Tyynyssä on 48 palaa kummallakin puolella, siis yhteensä 96 palaa.

Innostuin tekemään jo seuraavaa tyynynpäällistä. Kaksi palaa valmiina, jäljellä 94. Tavoitteena on saada kaikkiin sohvalla oleviin tyynyihin virkatut tyynynpäälliset. Tyynyjä on yhteensä 8, joten melkoinen urakka on edessä. Vaan minullapa ei ole kiire. Virkkaus on mielenvirkistystä talvisin, kun puutarha nukkuu talviunta.

Kevätpiristystä kotiin

Olen katsellut monista blogeista kauniita kevätsisustuksia. Minullekin tuli tarve uudistaa jotain pientä. Olohuoneen sisustustyynyt saivat uudet Vallilan Villisalaatti tyynynpäälliset.

Olen virkannut itselleni pienen pussukan jo aikoja sitten. Väri sopii  kauniisti tyynyjen kanssa, niin otin pussukan mukaan kuviin.

Minulla oli tauluprojektista ylimääräistä Villisalaattikangasta, joka sopi mainiosti pussukan sisävuoreksi.

Sohva kaipaa vielä yhtä tyynyä. Ostan jotain värikkäämpää, kun sellainen osuu kohdalle.

Kaikki sai alkunsa tästä tauluprojektista. Ihastuin Villisalaattikankaaseen oikein kunnolla. Sitä löytyisi verhonakin, mutta se olisi jo liikaa. Näin on hyvä.

Tervetuloa mukaan uusi lukija Hanna. Kaikille oikein mukavaa viikonloppua!

Kun jotain pitää virkata...

 ... niin vaikka tällaisia kehyksiä. Nämä kuuluvat sarjaan, mitään en tarvitse enkä varsinkaan näitä. Pinterestissä oli tehty kehyksiä, joissa kehyksenä oli muovisen kertakäyttömukin suuosa. Siis leikkasin kaiken muun pois ja jäljelle jäi pelkkä rinkula.

Tässä on porsas, jolla on nappi kärsän virkaa toimittamassa. Helmet ovat vain koristeena. Toisaalta olisin voinut virkata saparon, mutta eipä se tullut mieleeni.

Pupu sai koristeeksi rusetin. Luulen, että nämä koristeet menevät mökille vaikka huussin koristeeksi.

Sammakko on helppo tunnistaa. Vaikka en tarvitse näitä, niin olipa mukavaa virkkaushommaa. Nopeaa ja sain käyttää kekseliäisyyttä.

Jämälangoista tein tällaisen kehyksen. Keskelle voisin vielä keksiä jotain, mutta nyt ei heti tullut mitään mieleen.

Jämälangoista teen myös sydämiä. Voisin joskus koota kaikista sydämistä jotain suurempaa, täytyy taas miettiä. Ideat syntyvät ajallaan, en voi pakottaa mielikuvitustani.

Olohuoneen lipaston päällinen sai sittenkin taulun, kun Virpi Mäkiseltä ostamani taulu meni sohvan päälle. Ostin Lahden Kärkkäiseltä maalauspohjan, jonka päälle viritin Vallilan Pikku Villisalaattikangasta. Koko homma maksoi vain 40 euroa. Ostan vielä sohvalle saman sarjan tyynynpäälliset.

Mukavaa viikonloppua!

Talven käsitöitä

Kevättä odotellessa on mukava tehdä käsitöitä ja samalla miettiä kevään puutarhasuunnitelmia. Kuvassa olevaa hartiahuivia oli tosi kiva tehdä. Ohje on Dropsin sivuilta ja nimeltään Autumn Harvest. Ohje löytyy täältä . Minulla on tosin aivan eri lanka (Pirta) ja värit ihan omasta päästä, mutta malli on suoraan ohjeesta.

Tämä hartiahuivi näyttää ehkä vaikealta, mutta se vaati vain keskittymistä. No, ehkä puutarhasuunnitelmat jäivät kuitenkin hieman vähemmälle huivia virkatessa. Ohje on täältä . Lankana käytin Dropsin Alpacaa. 
 

Nämä tuotokset ovat ihan omasta päästä. Lankana Dropsin Alpaca. Tein yksinkertaisen tuubihuivin ja loppulangoista kynsikkäät isoäidinneliötä hyödyntäen.

Pidän käsitöistä, mutta minua ei yhtään haittaa, kun kevät alkaa lämmittää ilmaa ja mieltä.

Tervetuloa mukaan uusi lukija Kati!

Virkattujen korien voittajat

Sydämellistä ystävänpäivää teille ihan kaikille. Lämmin kiitos myös arvontaani osallistuneille. Suosio oli yllättävän suuri ja jokaiseen koriin kertyi monta arpalipuketta.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat! Yritin vastavuoroisesti liittyä uusien lukijoiden blogeihin, jos vain sellaisen löysin. Jos minulta on jäänyt joku huomaamatta, vinkkaa siitä minulle.

Korien voittajat ovat:

Sinisen korin ja pannunalusen saa Metsäntyttö.

Beige kori ja pannunalunen lähtee kohti Sirkkulin kotia. 

Valkoinen oli suosituin korin väri ja koriin kertyi eniten arpalipukkeita. Valkoinen kori ja pannunalunen koristavat pian Tiiun kotia.

Onnea voittajille!

ARVONTA: virkatut korit

Blogini täyttää pian kaksi vuotta ja sen kunniaksi järjestän ihan ensimmäisen blogiarvonnan. Palkinnot, kolme virkattua koria, olen itse tehnyt. Koreissa olen käyttänyt Lankavan Esteri-ontelokudetta ja korit ovat kooltaan noin 23 x 15 cm. Ohje on myös Lankavan sivuilta (Esteri-kori).

Onko lempivärisi sininen?

Miten olisi luonnonvalkoinen?

Beige on myös oikein nätti väri.

Jokaisen koriin pakkaan mukaan vielä samanvärisen pannunalusen, joka on samasta ontelokuteesta tehty. Ohjeen olen ottanut täältä

 Arvonnan säännöt:

• Saat yhden arvan, kun olet jo lukijani tai liityt lukijakseni ja kommentoit, minkä värinen kori olisi sinulle mieluisin.

• Saat toisen arvan, kun seuraat minua Blogit.fi-palvelussa

• ja vielä kolmannen arvan, kun seuraat minua Instagramissa. 

Arvonnan tulokset kerron blogissani ystävänpäivänä 14.2.2018. Onnea arvontaan!

Sinisiä ajatuksia

Osaatteko yhtään arvata, miksi minä, joka en tykkää yhtään sinisestä väristä, ostan sinisiä lankoja.  Lankavan sivuilta löysin virkatun lehtikorin ohjeen, josta tein oman version. Lanka on myös Lankavalta Esteri-ontelokudetta.

No niin, päästän teidän jännityksestä. Minusta tulee toukokuussa ensimmäistä kertaa mummu ja arvaatte varmaan lapsen sukupuolen. Olen onnellinen, vähän sekaisin ja muutenkin jotenkin pökerryksissäni. Virkatussa korissa voi säilyttää vauvan tarvikkeita, lehtikoria hän ei vielä tarvitse.

Otan mummu-nimen käyttöön, koska haluan kunnioittaa anoppini muistoa. Hän oli minulle hyvin tärkeä ja läheinen ihminen ja mummi-nimisiä lähipiirissä on jo tarpeeksi.

Tilasin Adlibrikseltä Järbo-nimistä puuvillalankaa ja sinisestä langasta aloin virkkaamaan jotain norsuaiheista. Kuvassa on norsun korva. Katsotaan mitä tästä tulee ja kerron, jos suunnitelmani onnistuvat.

Miten ihmeessä tilasin myös vaaleanpunaista lankaa? Kummityttöni perheeseen odotetaan toista lasta ja sukupuolen voitte jälleen arvata. Jos virkkaisin jotain hempeän suloista heillekin.

Molempien vauvojen laskettu aika on suurin piirtein samaan aikaan. Minä olen yhtä aikaa huolissani ja onnessani. Meneekö kaikki hyvin, miten ihanaa saada uusia jäseniä sukuun jne. Tiedättehän te, nämä mummujen höpsöt ajatukset.

Virkattu käkikello

Onko siellä käännetty kellot talviaikaan?

Löysin www.1dogwoof.com-sivuilta virkatun käkikellon kuvan ja virkkasin siitä kuvan perusteella oman version. Voi tätä virkkaamisen riemua! Oli kiva toteuttaa hieman erilainen virkkaustyö.

 Lanka olisi saanut olla paksumpaa. Kellosta olisi tullut tukevampi. Kellokoneisto työn takana painaa jonkin verran ja vetää työtä alaspäin. Puuosat ovat tukevia grillitikkuja, joita pätkin sopivan kokoisiksi. Ihastuin tähän käkikelloon niin paljon, että teenpä vielä toisenkin, mutta beige vaihtuu harmaaseen. Lintuni ei ole yhtä hieno kuin 1dogwoofilla, mutta en löytänyt parempaa ohjetta.

Puutarhatyöt ovat tehty tältä vuodelta ja nyt keskityn käsitöihin. Joulu lähestyy ja seuraavaksi neulon tossuja vanhuksille, joita kukaan ei muista jouluna. Minä haluan muistaa!

Tervetuloa lukijaksi Marika`s Marjakujalta!

Ystäväkirja-haaste

Happystarhome-blogin Elina oli tutustunut aikuisten ystäväkirjaan ja hän haastoi minut vastaamaan muutamiin kirjassa oleviin kysymyksiin.

Minulle tuli mieleen, että minulla on tallessa oma Koulutoverini-kirja ja kaivoin sen esille muistojeni kätköistä. Selailin sitä samalla, kun vastailin Elinan kysymyksiin.

1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee 
Koulutoverini- kirjaan olen kirjoittanut 43 vuotta sitten saman ammatin kuin kahdeksan muuta vastaajaa, opettaja. Voin sanoa teille, että toive meni ei ihan, mutta aika lähelle. Kirjaan on kirjoittanut 35 ystävää ja muita suosittuja toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, kampaaja ja laulaja.

Huomatkaa mitä inhosin eniten, "kaalikäälyreitä". Ne olivat painajaiseni kouluruokalassa, mutta nykyään pidän niistä paljon eikä traumoja jäänyt. Muut ystävät inhosivat eniten läskiä, käärmeitä, sotaa ja poikia.

2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä. 
Minulle tulee nyt vain mieleen  Reino Lehväslaihon sotakirjojen täydellinen kokoelma, jonka mieheni on ujuttanut samaan vitriiniin Pehtoori-pannujeni kanssa. Tämä aiheuttaa minulle väristyksiä, koska pannut ja kirjat eivät sovi mielestäni yhteen.

Miehelläni on tapana kertoa minulle kirjan tapahtumia samalla, kun hän itse lukee. Aamu löysi väsyneet miehet suon reunassa taukoa pitämässä. Miehet olivat väsyneitä talsittuaan peninkulmia lokakuisessa räntäsateessa. Sissikomppania Ritola oli palaamassa kotiin sodan sekatöistä. Huoh! Osaan näitä jo ulkoa.

3. Noloin tv-ohjelma, josta pidän.
Tunnustan, että seurasin tv-sarjaa Hottikset. En tosin pitänyt siitä, mutta minun piti vain katsoa, että miten alas voidaan vajota tv-ohjelmien tekemisessä. Pyydän kohteliaimmin anteeksi, jos tämä oli jonkun lempisarja.


Yllä oleva kukkakuva ei liity ohjelmaan mitenkään. En halunnut eikä se kai olisi sallittuakaan liittää tähän kuvaa Hottiksista.

4. Paras Martta-taitoni
Tämä on helppo. Se on ehdottomasti virkkaus. Tässä valmistuu tyynynpäällinen kesämökille. Minulta puuttuu vielä noin 80 palaa ja pieniä virkkausväsymyksen merkkejä on jo ilmassa.

5. Salainen paheeni 
Minulla ei ole salaisia paheita, mutta yksi hyvin julkinen pahe on. Kun reissaan, etsin persoonallisia ja kiehtovia kahviloita matkan varrelta. En käy isojen ketjujen kahviloissa, koska niistä puuttuu omaleimaisuus.


Laitan Facebookiin ystävieni nähtäväksi missä kahvilassa olen käynyt ja mitä syönyt. Tämä kuva on Rautalammilta Tiinan tuvasta, jossa söin parhaan munkin ikinä.

6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion...
ottaa selvää paremmin kamerani käytöstä. Opas vaikuttaa vielä ydinfysiikalta. Olen taas ilmoittautunut järjestelmäkameran käytön peruskurssille. Kävin sellaisella jo viime syksynä, mutta jäin varmaan luokalle. Paras aloittaa alusta.

7. Kahta en vaihda ja ne ovat
Puutarhaharrastukseni on vähän sellaista oho-eiku-menetelmää, mutta tuottaa niin suurta mielihyvää, että siitä en aio luopua. 

Jatkan myös hyvin pienimuotoista hyötykasviviljelyä. En edes syö paljon perunaa, mutta se ihana tunne, kun on itse kasvattanut jotain.

Kerronpa vielä mikä oli tyttöjen hartain toive Koulutoverini-kirjassa. Ette varmaan ylläty, että se oli koira. Se lienee monen noin 10-vuotiaan tytön toive vieläkin. Jotkut asiat eivät muutu.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa. Oli mukava miettiä vastauksia. Iloa viikonloppuunne!