Syysistutuksia

Kesäkukat ovat taakse jäänyttä elämää. Tein vähän erilaisia syysistutuksia kuin ennen. On mukava tulla kotiin, kun sisääntulo on kutsuva.

Syksyn värit ovat minun lempivärejäni. Kasvit olivat aika edullisia paitsi tuo, jossa on marjoja. Se maksoi kympin. Toivottavasti linnut eivät hoksaa sitä.

Kesäkassini sai syysasun. Tykkäsin kyllä enemmän orvokkikassista. Kumpi on sinun suosikki, tsekkaa täältä
 

Pataan laitoin vain havuja ja keskelle pienen kuusen. Nyt se näyttää rumalta, mutta talvella vihreys korostuu ja sekin  vain vähän aikaa. Jos lunta tulee oikein paljon, koko pataa tuskin näkyy lumen alta.

Etupihan istutukset ovat perinteisiä Callunoita. Nekin peittyvät lumeen, mutta toivottavasti ei vielä pitkään aikaan.

Takapihan padat täyttyivät myös Callunoista. Niitä sai viisi kappaletta kympillä. Kävin hakemassa niitä kahdella eri reissulla ainakin kolmekymmentä. Molemmilla kerroilla unohdin ostaa kukkasipuleita kevääksi. Pikkuisen alkoi harmittaa moinen unohtaminen. Tein siis kolmannen reissun kukkakauppaan. Ja mikäpä siinä, kukkakaupassa on mukava piipahtaa, useammankin kerran.

Syksyn sävyt- haaste

Sain Puutarhahetki -blogin Tiiulta kivan haasteen. Tiiu haastoi minut miettimään, mitkä ovat minun syksyn rakkaimmat sävyt.

Ensimmäisenä tuli mieleen ihana syyshortensiani, joka oli uskomattoman kaunis jo aiemmin, mutta kaunis on tämä syksyinen värityskin.
 

Minun syksyyn kuuluvat ehdottomasti käsityöt. Tein itselleni ison hartiahuivin, jonka värit sopivat hyvin syksyyn. Kietaisin sen hartioilleni, kun luin terassilla 52 sisustusideaa kotiin- kirjaa. Voitin sen Tarjan  Parasta aikaa -blogiarvonnasta. Kiva kirja, joka antaa uusia ideoita kodin tuunaukseen.

Syksyn sävyjä on myös puukasa, joka on menossa polttopuuksi. Polttopuiden tekeminen on mielipuuhaani ja syksyllä varmistetaan, että klapeja on riittävästi kuivumassa seuraavia vuosia varten.

Suppilovahveroita on tänä vuonna runsaasti. Keräsin 10 litraa ja olisin voinut kerätä vaikka kuinka paljon, mutta haluan syödä talvella muutakin kuin sieniä.

Mielenkiintoinen väripilkku on kultahappomarja, jonka paikkaa vaihdoin kesän alussa. Toivottavasti uusi paikka on parempi kuin entinen. Väri näyttäisi vaihtuvan punaiseksi. Voi sentään, mitä iloa yhdestä pensaasta.

Kesän sinnikkäät kukkijat yrittävät vielä taistella syksyä vastaan. Nämä kosmoskukat eivät hävinneet taistelua syksylle vaan minulle. Pahoittelen, jouduin poistamaan ne uuden kukkapenkin tieltä.

Tuli kuuluu syksyyn takkatulen tai kynttilätulen muodossa. Se tuo lämpöä syksyyn ja rauhoittaa mieltä, kun tulta tuijottelee hämärän laskeutuessa.

Mitä sävyjä kuuluu sinun syksyysi? Haastan mukaan seuraavat blogit:

• Tarja/Parasta aikaa
• Maarit/Rosanpunaistakultaa
• Kristiina/Mökki ja koti Ahvenanmaalla

Haasteen voi toki ottaa vastaan kuka haluaa. Haasteen säännöt: kerro, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista),  tee postaus sinulle rakkaimmista syksyn sävyistä, haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan, käy kirjoittamassa www.osoitteesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin kommenttikenttään. Voit osallistua myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.

Ilta hämärtyy

Ihanan rauhallinen ilta alkoi mökillä hämärtyä. Yksinäinen  joutsen ui lammella ja minä seurasin sen touhuja.

Hiljaista ja tyyntä, kunnes paikalle saapui kymmenvuotias kummityttöni. Silloin alkoi melkoinen pulina.

Istahdimme laavulle paistamaan nakkeja. Sain kuulla yksityiskohtaisen selostuksen siitä, miten koulu oli alkanut. Ihmettelin nykyajan housumuotia. Ennen vanhaan minulta olisi päässyt itku, jos uusiin farkkuihin olisi tullut reikä.

Yritin kuvata nuotiotulta, mutta suurimmassa osassa kuvia näkyy vähintään kummityttöni jalka. Kaiken pomppimisen ohella sain kuulla mukavaa tarinointia siitä, kuinka hän pääsee koulussa kokeilemaan erilaisia soittimia, viimeksi ukuleleä.

Kesäihminen nöyrtyy syyshämärän edessä. Kesä on mennyt. Oli aika ottaa esille öljylamput.

Kääpiösamettikukat kukkivat ja ovat samaa mieltä kanssani kesästä. Ei luovuteta vielä.

Vain yhdellä sytyttää.  Koko seurue pääsi sunnuntaina sisälle odottamaan seuraavaa kesää. Jos sitten sytyttäisi paremmin.

Mökissä oli lämmintä, mutta laitoin silti tulen takkaan. Tästä se taas lähtee, syksy, kaunis sekin, mutta kesä on aina kesä.

Syysistutuksia

 Laitoin etuovelle ja -pihalle syysiloa. Minulle on tullut tavaksi miettiä, että millä piristän kotiintuloa. Vaikka ryntään kyllä kotiin aina iloisin mielin, on silti mukavaa, että sisääntulo on houkutteleva. Tällä kertaa päätin, että kaiken ei tarvitse olla punaista kanervaa.

Pöllöt istuvat taas jäkäläpehmusteella vahtimassa sisääntulijoita.

Tontun hatussa on ollut ennen kuivakukkia. Heitin ne pois ja käänsin korin ylösalaisin. Kivestä pää ja nenä, kas siinä tonttu.

Harmaan peltisaavin ostin naapurilta. En viitsinyt täyttää saavia mullalla, joten pääsin helpommalla kääntämällä sen nurinpäin ja siihen valmis asetelma päälle.

Kanervat maksoivat Kodin Terrassa kaksi euroa kappale, punaisia tai ei, pakko oli ostaa, kun sain halvalla.

Ostin sitten innostuksissani punaisia kanervia enemmänkin. Pataan olen laittanut yleensä vain havuja, kun ne jäävät lumen alle.

Tuiviot ovat onneksi peittäneet rumat kaivonkannet kokonaan. Kukkalaatikoihin riitti myös kanervia. Punaisia väripilkkuja on nyt ympäri etupihaa, vaikka minun piti pysytellä hillityissä väreissä.

Väriä ja iloa viikonloppuunne!

Vuodenajat

Sain Rosanpunaista kultaa blogin Marliskalta kivan neljä kuvaa vuodesta haasteen. Postaukseen voi laittaa neljä kuvaa, jotka ovat otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. 

Kevät

Tässä on kuva takapihaltani viime keväänä. No ei sentään ! Nyt meni toiveunen puolelle. Kuva on Helsingin messukeskuksen Kevätmessuilta. Messut ovat taas huhtikuun alussa, ihanaa. Maltti on valttia, ensin nautin joulusta.

Kesä

Lettukestit ovat niitä mukavimpia kesäpuuhia. Kesämökin keittiön pöydän ääressä on tullut istuttua useammat lettukestit ja monet muut kattaukset. Mökille on aina ikävä.

Syksy

Otin tämän kuvan mökiltä alkusyksystä, että voin katsella tai oikeastaan ajatella kotona tästä avautuvaa näkymää. Kuva on sängystäni ja näkymä on se, jota ensin katson aamulla. Katselen päivän säätä, tuulessa huojuvia koivuja ja terassin kaiteella keikkuvia pikkulintuja. Minulle niin tärkeä näkymä, että se auttaa minua jaksamaan talven yli.
No eihän se ole hassumpi näkymä sängyn toisella puolellakaan. Siinä se ukkokulta tuhisee. Mokoma yrittää tietysti aina nukkua mahdollisimman pitkään, etten vain hätyyttäisi johonkin päivän askareisiin.

Talvi

Talvesta on vaikea keksiä kivoja kuvia. Se lienee jo kaikille selvää, että en ole talvi-ihmisiä. Lumikenkäily on kyllä mukavaa puuhaa. Lumikengillä voi helposti kulkea lumisessa metsässä. Viime talvi oli niin vähäluminen, että pääsin metsään vain muutaman kerran. Vaan eipä se nyt niin kauheasti haitannut tälläista kesämielistä sohvaperunaa.

Laitan haasteen eteenpäin 

Mantelilaakson Susannalle

Talossano23 Sadulle ja

Metsäntytölle

Voitte vastata haasteeseen, jos joulukiireiltä ehditte.

Syyslomalla

Tästä sillasta pääsee mökkipihastamme metsään. Silta alkoi olla jo huonossa kunnossa. Joka kerta yli mennessä alkoi hirvittää, että onkohan tämä se kerta, kun silta ei enää kestä.

Vanha silta oli nostalgisempi, mutta uusi on ainakin kestävämpi ja turvallisempi. Mieheni nikkaroi uuden sillan tällä viikolla, kun vietimme muutaman syyslomapäivän mökillä.

Mieheni nikkaroidessa siltaa, minä kävelin metsässä. Ihana raikas syysilma ja metsän täydellinen hiljaisuus. Laitan talvisäilöön nämä hetket ja otan sieltä tarvittaessa käyttöön. Silloin, kun on talvi ja vihreyden kaipuuni on pahimmillaan.
Joulupukki oli unohtanut partansa kuusenoksaan. Toivottavasti hän ei unohda noutaa sitä.

Kävelin alueella, josta olemme joskus keränneet karpaloita. Löysin tasan yhden karpalon. Siitä ei vielä aivan karpalohyytelön makuun pääse.

Puolukoita sen sijaan olisi ollut vieläkin vaikka kuinka paljon. Väri oli kauniin tummanpunainen ja makukin ihan ok. Marjat on jo kerätty aiemmin ja jatkoin matkaani.

Veneparka on ollut tuossa jo ainakin 25 vuotta eli sen ajan, kun me olemme olleet näillä seuduilla. Miksi se on tuohon jäänyt ja kenen se on?

Tällaisen sillan mieheni rakensi muutama vuosi sitten toiselle puolelle tonttia. Siitäkin pääsee metsään. Kaiteeksi sattui löytymään vinoon kasvanut kuusi.

Sillan ylityksen jälkeen tulee vastaan tällainen "taidepläjäys". Raahasin kiven päälle kannon, jonka käänsin nurinpäin eli juuret kohti taivasta.

Juurakon oksille ripustin naapurilta saamani glögimukit. Ne olisivat tietysti nyt melko ajankohtaiset kupposet, mutta ne olivat ihan liian pienet glögin juomiseen. Minusta ne sopivat tähän kantoon paremmin.

Koivu vaan on niin nättiä myös klapeina. Teimme polttopuita melkoisen kasan. Että se on mukavaa puuhaa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Kuuma glögi oli sopivaa taukojuomaa. Sitä juodessa oli mukava katsella ympärille ja pohtia, että millainen urakka on vielä jäljellä. Ihanaa kiiretöntä lomapäivän viettoa. Kunpa näitä hetkiä olisi enemmän!
Kiireetöntä ja leppoisaa lauantaipäivää teille lukijani ja kiitos Pike, että liityit mukaan joukkoon.

Syysistutuksia

Laitoin etupihalle ja ulko-oven viereen pientä virkistystä. Kiva tulla kotiin, kun hyväntuulinen pöllöporukka tarkastelee tulijaa. Kuulun Facebookissa askartelua pihaan ja puutarhaan-ryhmään ja sitä kautta pöllöt lensivät pihaani. Pöllöt on tehnyt Lahja Hämäläinen.

Vanhan puulaatikon toin mökiltä ja laitoin siihen kanervia, jäkälää ja käpyjä. Lyhdyissä on patterilla toimivat kynttilät. Niissä on ajastin, mutta sen toiminta on ollut hyvin vaihtelevaa. Pidän enemmän aidoista kynttilöistä, mutta tässä kohtaa ajattelin enemmän turvallisuutta.

Vanha pyykkipata sai havuhunnun ja pienen kynttilälyhdyn. Lumi peittää padan, joten tyydyin laittamaan pataan vain havuja. Pikku kuusi näkyy sentään lumenkin keskeltä, vaikka pata peittyy helposti lumeen.

Taas on aika lyhtyjen, kynttilöiden ja pienten tuikkujen. Mihin se kesä katosi? Tätä minä ihmettelen joka syksy, varmaan moni muukin.

Kanervia, erikoita vai callunoita, kuka näistä nimistä tietää. Joka tapauksessa pientä väriläiskää vihreyden keskelle. Olen antanut kuunliljojen vielä olla, kun ovat noinkin vihreitä.

Pienellä rahalla saa pihan nätiksi. Koko komeus peittyy lumeen, mutta toivon todella, että lumen tuloon on vielä pitkä aika.

Laitan lyhtyyn ulkovalosarjan, kun syksy etenee. Tyynykin sai vähän uutta jäkälätäytettä.

Katolta tulee talvella niin paljon lunta, että näitä ei juurikaan näy kinosten alta. Viime talvena lyhdystä meni lasi rikki, kun lumi painoi päälle. Lasi korjattiin ja nyt täytyy olla vähän varovaisempi.

Takapihan omenapuussa istui orava. Se oli juuri sen näköinen, että yhtään en ole maistanut tuosta omenasta.

No, saatoin maistaa ehkä ihan pikkuisen.