Kaks vain valveill on puolisoa, lapsen herttaisen nukkuessa seimikätkyessään. Jouluyön sanoma on arvoituksellinen. Mitä tuona yönä tapahtui? Osalle meistä se on hyvin selvä, osalle ei. Joulu saa meidät ensin touhuamaan, mutta lopulta hiljentymään sen sanoman ääreen, joka on meille tärkeä. Onko se lepoa, läheisten läsnäoloa vai Jeesuksen syntymäjuhlan äärelle pysähtymistä? Kunnioitan kaikkia näkemyksiä.
Tyttäreni pyysi minua virkkaamaan omaan joulukuuseensa koristeita. Pinterestin innoittama virkkasin Jeesuslapselle kätkyen vai mikä tämä nyt mahtaa olla. Nukke löytyi lasten vanhojen lelujen joukosta.
Taivahalle syttyi juuri tähti kirkas tähti suuri. Tämä taitaa olla kyllä lumihiutale, mutta ajatukseni jäivät mystiseen talviyöhön. Silloin ei varmaan satanut lunta, mutta olkoon talviyö ajatuksissamme juuri sellainen kuin itse kuvittelemme sen olevan. Se rauhoittaa mielen ja voimme syventyä viettämään omannäköistä joulua.
Hiljaa, hiljaa joulun kellot kajahtaa. Aisakello helkkää, loistaa tähdet kuu. Valitkaapa siitä, millaisen kellon kilkatusta haluatte kuulla.
Sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen jne. Olipa joulusi millainen tahansa, toivon, että sydämesi on täynnä rakkautta.
Kulkuset, kulkuset riemuin helkkäilee. Eipäs olla liian vakavia, annetaan kulkusten kilistä ja joulumusiikin soida. Siitä syntyy rentoa tunnelmaa, jota varmaan kaikki kaipaamme joulurauhan ohessa.
Taas pienet tontut kulkee ja muistiin merkitsee, niin joulupukki tietää saa, kuka lahjat ansaitsee. Tietysti me olemme olleet kilttejä ja lahjamme ansainneet, muuta onneksi joulu on paljon muutakin kuin lahjoja. Ihana syödä hyvää ruokaa yhdessä läheisten kanssa.
Ja kaikkihan me tunnemme Petterin, joka loisteellaan tuo valoa pimeään. Iloa, riemua ja rauhaa ystävät!