Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvipurkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kahvipurkki. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Herkkupöydän äärellä


Näinhän se on, mutta kyllä kylässäkin on mukavaa, ainakin serkkuni luona viime viikonloppuna.


Emännän valmistellessa ruokapöytää saimme nauttia pieniä suupaloja kauniisti katettuna.


Tunsin itseni tervetulleeksi, kun istahdin ruokapöytään. Kaikki oli niin kaunista ja herkullista.


Savustettua lohta omasta savustuspöntöstä.


Raikasta salaattia ja sen kera itsetehtyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita, perunarieskoja ja pieniä suolaisia piirakoita.


Silmänruokaa unohtamatta!


Moni kakku päältä kaunis ja tämä myös sisältä.


Pikkuleipiä, melkein kaikki itsetehty, tietysti.


Lämminhenkistä tunnelmaa unohtamatta.


Maitotonkan oma vahtikoira. Kyllä oli mukavaa, kiitos serkulle!

Muistathan, että blogissani on menossa arvonta ja siihen voit osallistua täältä

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Vihdoinkin mökillä!


Pitkän talven jälkeen riemuni oli suunnaton, kun auto kurvasi pääsiäisenä mökin pihaan. Vihdoin pääsin rentoutumaan sielunmaisemaani. Laitoin pöytäliinan pöydälle ja kynttilän palamaan. Siitä se mökkikausi taas käynnistyi.


Minun pääsiäispöydässä ei ollut kovin monimutkaisia herkkuja.Minulla on mökillä niin monia mielenkiintoisia puuhia, että en oikein välitä ruoanlaitosta. Sähkötön mökki tuo myös omat haasteensa ruoanlaittoon. Kahvia on mukava keitellä puuhastelun lomassa, mutta ei tietenkään kuvan pannussa.


Keittiöpuuhat käyvät hitaammin kuin kotona, kun juoksevaa vettä ei ole, tiskikoneesta puhumattakaan. Minä ja punainen kattila olemme oiva työpari tiskaamisessa.


Radiomme Astrosound takaa lauantai-illan tahdit. Kasettisoitin ei ole toiminut vuosiin, mutta eipä meillä ole enää kasettejakaan. Radio sen sijaa käy ja kukkuu moitteettomasti.


Pääsiäinen oli sen verran viileä, että puita saimme poltella takassa, saunassa ja hellassa ahkerasti. Puupinoon tulikin melkoinen lovi. Meidän piti kaataa muutama puu odottamaan polttopuiden tekoa, mutta keskityimme lepäämiseen.


Sytykkeitä on iso saavillinen. Olemme keränneet tuohia hakkuualueilta. Poltamme myös kaikki roskat, jotka voi polttaa. Jäteastiaan menee vain se jäte, mitä mökkikunnassa ei voi lajitella.


Pääsiäisen viileä sää haittasi ulkoilua, mutta teimme kuitenkin joka päivä metsässä jonkinlaisen lenkin. Viime pääsiäisen aikoihin siivosimme kaikki lintupöntöt. Meillä on parikymmentä lintupönttöä, joten siinä oli melkoinen puuha. Olen miettinyt, että onkohan pönttöjen siivoaminen aivan välttämätöntä. Nyt emme siihen puuhaan ryhtyneet, joten täytyy tarkkailla, mitä pikkulinnut tuumaavat.

Onpa ihana, kun olen saanut taas uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan Kirsti ja kaksi Kristiinaa!

lauantai 11. helmikuuta 2017

Serkun syntymäpäivillä osa 2


Serkkuni syntymäpäivillä herkuteltiin oikein kunnolla kuten viime postauksessa kerroin. Herkkujen ohella juotiin tietysti muutama kuppi kahvia. Olikohan kahvi peräisin tästä purkista?


Vai olisikohan kahvi ollut jossain näissä purkeissa?


Tai sittenkin näissä purkeissa tai jossain niissä lukuisissa muissa purkeissa, joista en ottanut kuvaa.


Serkkuni keittiössä on tällaisia pieniä maustepurkkeja pitkälti toistakymmentä.


Keittiöstä löytyy tarvekaluja kaikkiin tilanteisiin.


Tässä keittiössä voi kokata ja vispata isompaa tai pienempää keitosta, yleensä isompaa. Kakkuvuokiakin löytyy luultavasti kaikissa mahdollisissa kokoluokissa.


Serkkuni taidot eivät rajoitu kokkaamiseen. Keittiöjakkara sai uuden ilmeen vanhoista suomalaisista näyttelijöistä.


Pesusoikko kääntyi makuuhuoneen lampuksi. Tämäkin muutos on serkun käsialaa.


Minulla on synttärit vähän myöhemmin, mutta sain toiselta serkultani lahjaksi vanhan Hangon keksi-rasian. Olin ihaillut tällaista rasiaa viime kesänä yhdellä kirpputorilla, mutta sillä purkilla ei ollut kantta. Serkkuni oli täyttänyt tämän purkin itse leipomillaan kookos-suklaakekseillä, joista ei tietysti ole enää kuin muisto jäljellä.


Tarpeettomille paistinpannuillekin löytyy uutta käyttöä. Valoa viikonloppuunne ystävät!

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Saisiko olla kahvia?

 Mistä pannusta saisi olla kahvia? Kaikki pannut ovat hyvässä kunnossa, mutta enpä taida näistä enää mitään keitellä. Olisiko tuo pienin pannu teetä varten? Finelin pannujakin taitaa olla mukana, mutta minulle on tärkeämpää tarina kuin valmistaja. Lisäksi näitä on mukava katsella, värit ja muodot ovat minun makuuni. En kyllä tunne näiden pannujen tarinoita, mutta ei se mitään haittaa. Mielikuvitukseni hoitaa loput. Minusta on hauska arvuutella, millaiset ihmiset ovat omistaneet nämä pannut ja miksi he ovat ostaneet tai saaneet nämä pannut. Millaisissa kahvipöydissä pannuista on tarjoiltu kahvia? Minä, parantumaton herkkusuu, mietin etenkin sitä, että mitä kahvin kanssa on tarjoiltu.
Tämän kahvipannun tarinan tunnen hyvin. Olen saanut sen äidiltäni. Hän oli saanut omalta äidiltään joululahjaksi 50 markkaa ja osti sillä uuden kahvipannun. Kun äitini osti myöhemmin kahvinkeittimen, sain tämän pannun mökkikäyttöön. Meillä ei ole mökillä sähköjä, joten kahvipannu kuumenee hellalla tai kaasuliedellä. Pannumyssyn päällisen virkkasin ihan itse joskus kauan sitten. Nyt vain ihailen, että miten jaksoin olla joskus niin innokas virkkaaja. Mistähän lie tuo Johanna-kahvipurkki on tarttunut matkaani? Muistaakseni jostain metallinkeräyslavalta. Huutokauppakeisarissa Aki sai siitä 82 euroa, joten ei hassumpi löytö jätelavalta.
Kävin kylässä serkullani, jolla on todella paljon mielenkiintoisia tavaroita. Katseeni kiersi hänen lipaston hyllyjään ja sieltä huomasin nämä kahvipurkit. Sieltähän pilkistää Johanna-kahvipurkki, mutta pyöreässä muodossa.
Jos ei kahvi maistu, saisiko olla lypsylämmintä maitoa. Voisin tarjoilla sitä tästä ihanasta Finelin kaatimesta, jonka aivan mahtava naapurini antoi minulle. Tunnustan, että minulla ei ole mitään muuta maidontuotantoon liittyvää asiaa kuin siivilävanu. Lehmä olisi välttämätön, mutta tyydyn siivilävanuun. Se on mummoni jäämistöstä ja laatikko on oikeasti täynnä puhdasta siivilävanua. Sitä käytettiin käsittääkseni käsinlypsyssä, kun maito siivilöitiin lypsyn jälkeen tonkkaan.
No, jos ei lypsylämmin maito kelpaa, miten olisi sahtia tästä tynnyristä. Avuttomuuteni tulee jälleen ilmi, kun kerron, etten tiedä sahdin valmistuksesta mitään. Minulla on vain tämä tynnyri, jonka kuvassa näkyvään tappiin olen riittävän monta kertaa iskenyt jalkani. Tynnyri on ollut mökin parvekkeella täyttämässä tyhjää nurkkaa ja siis riittävän kaukana kaikkien jaloista.