lauantai 2. huhtikuuta 2016

Saisiko olla kahvia?

 Mistä pannusta saisi olla kahvia? Kaikki pannut ovat hyvässä kunnossa, mutta enpä taida näistä enää mitään keitellä. Olisiko tuo pienin pannu teetä varten? Finelin pannujakin taitaa olla mukana, mutta minulle on tärkeämpää tarina kuin valmistaja. Lisäksi näitä on mukava katsella, värit ja muodot ovat minun makuuni. En kyllä tunne näiden pannujen tarinoita, mutta ei se mitään haittaa. Mielikuvitukseni hoitaa loput. Minusta on hauska arvuutella, millaiset ihmiset ovat omistaneet nämä pannut ja miksi he ovat ostaneet tai saaneet nämä pannut. Millaisissa kahvipöydissä pannuista on tarjoiltu kahvia? Minä, parantumaton herkkusuu, mietin etenkin sitä, että mitä kahvin kanssa on tarjoiltu.
Tämän kahvipannun tarinan tunnen hyvin. Olen saanut sen äidiltäni. Hän oli saanut omalta äidiltään joululahjaksi 50 markkaa ja osti sillä uuden kahvipannun. Kun äitini osti myöhemmin kahvinkeittimen, sain tämän pannun mökkikäyttöön. Meillä ei ole mökillä sähköjä, joten kahvipannu kuumenee hellalla tai kaasuliedellä. Pannumyssyn päällisen virkkasin ihan itse joskus kauan sitten. Nyt vain ihailen, että miten jaksoin olla joskus niin innokas virkkaaja. Mistähän lie tuo Johanna-kahvipurkki on tarttunut matkaani? Muistaakseni jostain metallinkeräyslavalta. Huutokauppakeisarissa Aki sai siitä 82 euroa, joten ei hassumpi löytö jätelavalta.
Kävin kylässä serkullani, jolla on todella paljon mielenkiintoisia tavaroita. Katseeni kiersi hänen lipaston hyllyjään ja sieltä huomasin nämä kahvipurkit. Sieltähän pilkistää Johanna-kahvipurkki, mutta pyöreässä muodossa.
Jos ei kahvi maistu, saisiko olla lypsylämmintä maitoa. Voisin tarjoilla sitä tästä ihanasta Finelin kaatimesta, jonka aivan mahtava naapurini antoi minulle. Tunnustan, että minulla ei ole mitään muuta maidontuotantoon liittyvää asiaa kuin siivilävanu. Lehmä olisi välttämätön, mutta tyydyn siivilävanuun. Se on mummoni jäämistöstä ja laatikko on oikeasti täynnä puhdasta siivilävanua. Sitä käytettiin käsittääkseni käsinlypsyssä, kun maito siivilöitiin lypsyn jälkeen tonkkaan.
No, jos ei lypsylämmin maito kelpaa, miten olisi sahtia tästä tynnyristä. Avuttomuuteni tulee jälleen ilmi, kun kerron, etten tiedä sahdin valmistuksesta mitään. Minulla on vain tämä tynnyri, jonka kuvassa näkyvään tappiin olen riittävän monta kertaa iskenyt jalkani. Tynnyri on ollut mökin parvekkeella täyttämässä tyhjää nurkkaa ja siis riittävän kaukana kaikkien jaloista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti