Ilta hämärtyy

Ihanan rauhallinen ilta alkoi mökillä hämärtyä. Yksinäinen  joutsen ui lammella ja minä seurasin sen touhuja.

Hiljaista ja tyyntä, kunnes paikalle saapui kymmenvuotias kummityttöni. Silloin alkoi melkoinen pulina.

Istahdimme laavulle paistamaan nakkeja. Sain kuulla yksityiskohtaisen selostuksen siitä, miten koulu oli alkanut. Ihmettelin nykyajan housumuotia. Ennen vanhaan minulta olisi päässyt itku, jos uusiin farkkuihin olisi tullut reikä.

Yritin kuvata nuotiotulta, mutta suurimmassa osassa kuvia näkyy vähintään kummityttöni jalka. Kaiken pomppimisen ohella sain kuulla mukavaa tarinointia siitä, kuinka hän pääsee koulussa kokeilemaan erilaisia soittimia, viimeksi ukuleleä.

Kesäihminen nöyrtyy syyshämärän edessä. Kesä on mennyt. Oli aika ottaa esille öljylamput.

Kääpiösamettikukat kukkivat ja ovat samaa mieltä kanssani kesästä. Ei luovuteta vielä.

Vain yhdellä sytyttää.  Koko seurue pääsi sunnuntaina sisälle odottamaan seuraavaa kesää. Jos sitten sytyttäisi paremmin.

Mökissä oli lämmintä, mutta laitoin silti tulen takkaan. Tästä se taas lähtee, syksy, kaunis sekin, mutta kesä on aina kesä.

Illan hämärtyessä

Näin kauniina viikonloppuna syystunnelmointi ei tunnu kovin ajankohtaiselta asialta. Viime perjantai-iltana, kun tulin mökille, oli kuitenkin tarpeen sytytellä kynttilöitä ja lyhtyjä. Illat hämärtyvät ja syksy saapuu, vaikka vannoutuneena kesäihmisenä mitä tekisin. Syksy on kaunis ja siinäkin on monta hyvää puolta, mutta ei se kesää voita.

Sytytin tulen myös takkaan. Mäntypaneeliseinät ovat saaneet valkoisen värin jo monta vuotta sitten, mutta perinteisen punaista takkaa en ole rohjennut maalata. Kaiken ei tarvitse olla valkoista, vaaleaa tai sävy sävyyn, takka kertoo omaa tarinaansa punaisena. Muistan, kuinka mieheni kanssa sitä valittiin ja etsittiin muuraajaa. Silloin en olisi ikinä uskonut, että maalaan seinät joskus valkoisiksi.

Ikkunan taakse ulos sytytin pieniä lyhtyjä. Kylläpä oli tunnelmallista ja mukavaa. Meillä on mökillä aurinkosähkö. Se on ollut paras päätös ikinä! Nyt en halunnut rikkoa tunnelmaa liian kirkkailla valoilla. Istumme joskus mieheni kanssa pelkkien kynttilöiden valossa ja muistelemme sitä aikaa, kun aurinkosähköä ei vielä ollut. Sitä, mitä ei ole, ei osaa kaivata.

Lauantaikin meni perinteisissä tunnelmissa. Etsin metsästä aurinkoisimman paikan ja nautin kahvihetkestä. Jäkälämatto jalkojen alla, aurinkoinen taivas ja kahvintuoksu, mitä muuta ihminen voi toivoa. Niin, ja miestä ei sovi unohtaa. Hän on oikein mainio retkikumppani.

Suppilovahvero on mökkiseutumme metsien varma saalis. Mielestäni se on erittäin helppo sieni kaikin puolin. Niitä ei tarvitse siivota. Nakkaan ne jääkaapin päälle kuivumaan. Sen jälkeen rutistan kuivat sienet käsissäni ihan pieniksi ja laitan lasipurkkiin kaappiin.

Onnistuneen sienipäivän iltana oli mukava sytyttää öljylamppu rantaan. Lampi oli aivan tyyni ja oli ihan hiljaista. Yhtäkkiä kuulin pientä suhinaa, katsoin taivaalle ja näin kuusi kurkea, jotka laskeutuivat lammen toiseen päähän heinikkoon. Toivon, että jonain päivänä minulla on hieno kamera, jolla voin vangita tuollaisia hetkiä. Jos minusta tulee vaikka luontokuvaaja. Haaveita pitää olla!

Keksijän keidas!

Serkkuni piha on satumainen ja täynnä vanhaa tunnelmaa. Hän arvostaa vanhoja tavaroita ja on hyödyntänyt niitä pihassaan kekseliäästi. Tässä pihassa varmaan kukkokin innostuisi munimaan.

Portin pielessä kahvipannulla on tärkeitä tehtäviä. Kesällä pitää toimia tuuliviirin tukena ja talvella tunnelmavalon tuojana. Serkkuni porasi pannuun reikiä, että kynttilänvalo näkyy pannun läpi.

Portinpielen toisella puolella on kauniisti ruostunut öljylamppu. Huomaa missä sekä öljylamppu että kahvipannu roikkuvat, vanhoja aarteita nekin.

Hevoskärry on jo varmaan tiensä päässä, mutta kärrynpyörän metallinen ulkokehä on uudessa tehtävässä.

Vanhoja ikkunoita on monessa käytössä. Tässä yksi versio. Pöllöpiilo?

Tässä kasvaa...jaa...mikäs tässä nyt kasvaa. Laseja puissa? Jos nimi ei tule heti mieleen, sitä voi miettiä vaikka kylpyammeessa. Siinä on mukava viettää kuumaa kesäpäivää.

 Mitäs  tässä puussa sitten kasvaa? Siitä voi jokainen bongailla vanhoja tuttuja tavaroita.

Tämä rakennus on nimeltään lasipalatsi ja tietysti täynnä ihania vanhan ajan tavaroita. Päiväunien ykköspaikka!

Pihatuvassa voi vaikka kahvitella ystävien kanssa. Huomaa upea kaari-ikkuna. Löytö kirpputorilta, 15 euroa.

Vanha allas on myös saanut uuden pestin pihatuvan ovenpielessä. Tässä pihassa mikään tavara ei ole turha.

Pikkuinen rautasänky odottelee vielä tuunausta. Serkkuni kertoi, että sänkyyn tulee vaneripohja. Sängyssä voi sitten istuskella ja ihmetellä pihan aarteistoa.

Tämä rautasänky on tuunattu ruusupavuille. Vanha patjan runko antaa ruusupavuille hyvän tuen sängyn takana.

Tällaista rakennusta käytetään usein polttopuiden säilytykseen. Voisiko olla tylsempää? Tässä tapauksessa rakennus on täynnä tuunausta odottavia ja muita mielenkiintoisia tavaroita.

Serkkuni pihassa on myös Veikkauksen toimipiste. Kuponkien perillemenosta ei ole tosin täyttä varmuutta. Muistoja tuo kyltti ainakin herättää. Muistatteko, kun kupongin ruudut piti täyttää huolellisesti, kynä ei saanut mennä ruudun ohi. Kynää piti myös painaa riittävästi, että jälki jää asiakkaankin kappaleeseen. Voi niitä aikoja!

Vanha polkupyöräkin on tässä pihassa arvoisellaan paikalla, kukkapenkin takana pienen kallion päällä. Takana oleva aita sopii hyvin tunnelmaan. Millaisia matkoja pyörällä on ajettu ja kuka? Vain pyörä sen osaisi kertoa.

Kasvihuone kesäkuntoon!

Innostuin laittamaan kasvihuoneen kesäkuntoon viime sunnuntaina. Muistaakseni vannoin viime talvena, että en laita mitään kasvihuoneeseen tänä kesänä. Olemme usein viikonloput mökillä ja lisäksi vielä kesäloman, niin joskus tuntuu siltä, että hommaa on liikaa. Kevätaurinko sai taas ihmeitä aikaiseksi ja löysin itseni ostamasta multasäkkejä ja muuta tarpeellista.
Vanha ompelukone olikin jo paikallaan. Sen alla olevassa laatikossa säilytän tomaattien ja kurkkujen tukinaruja. Ompelukoneella ei ole ehkä vähään aikaan ommeltu mitään. Ikuisena ihmettelijänä mietin vain, että kuka tai ketkä tuolla koneella ovat ommelleet ja mitä.

Tästä se kaikki alkaa. Levitän pihalle kuusi tällaista Biltemasta ostettua laastipaljua. Pohjaan on porattu muutamia reikiä, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tosin ylivuoto on harvinaista, koska esimerkiksi tomaatit ovat melkoisia juoppoja.
Pohjalla on kiviä salaojan virkaa toimittamassa ja kivien päälle levitän sanomalehtiä. Sanomalehdet estävät kivien ja mullan sotkeentumisen yhteen. Kauden loputtua kippaan mullat esimerkiksi pensaiden juurille. Sen jälkeen pesen sekä kivet että laatikot. Pidän kasvihuoneen tosi siistinä, ettei sinne pesi ei toivottuja-öttiäisiä.

Aah! Ja sitten kädet multaan. Tämän tunteen ymmärtävät vain saman kohtalon jakavat eli puutarhahommiin höpertyneet kanssasisareni ja -veljeni. Sekoitan laatikoihin multaa, turvetta ja kanankakkaa. Tästä syntyy sellainen sekoitus, josta kasvit tykkäävät. Lisälannoitan tarpeen mukaan kesän aikana. Kun kasvin lehdet käyvät vaaleanvihreiksi, lannoitus on viimeistään tarpeen. Olen opetellut kasvihuonepuuhat ihan omin päin. Olen hakenut tietoa kirjoista ja Internetistä. Täytyy myöntää, että kantapääkoulu on ollut myös tehokasta oppia.

Koska vietän kesällä paljon aikaa mökillä, automaattinen kastelujärjestelmä on suorastaan välttämätön. Blumat-järjestelmä on verraton ja se on ollut minulla jo monta vuotta. "Saviporkkana" haistelee veden tarpeen. Kun multa on liian kuivaa, "porkkana" oivaltaa sen ja alkaa tiputtamaan vettä. "Porkkana" painetaan multaan lähelle kasvin juurta ja ohuen ohuesta letkusta tiputtelee tasaiseen tahtiin vettä.

Kasvihuoneen ulkopuolella on saavi, joka on hieman korkeammalla kuin laatikot, joissa kasvit ovat. Saavi on iso, mutta tyhjenee yllättävän nopeasti kuumina kesäpäivinä. Vaikka minulla on automaattinen kastelujärjestelmä, saavi ei kuitenkaan täyty automaattisesti. Sen täyttämisestä minun pitää suorastaan maksaa. Apulaispuutarhurina toimii vielä kotona asuva nuorin lapseni. Hän on kuitenkin siinäkin suhteessa tyypillinen teini, että hän haistaa äidin olevan pulassa kastelun kanssa ja käsi ojossa tarjoaa apuaan.

Mietin hetken, että kehtaanko esitellä ehkä hieman vaatimattomilta näyttäviä tomaatin taimiani. No mitäpä tässä enempää miettimään. Joka vuosi niistä on kasvanut ihan muhkeita pensaita. Istutan nimittäin vain pensastomaatteja, koska niistä ei tarvitse poistaa varkaita. Se helpottaa huomattavasti jatkuvaa koti-mökki-koti-reissaamista. Lajike on Red Alert, joka tuottaa pieniä ja maukkaita tomaatteja. Pensastomaateistakin pitää poistaa lehtiä, että kaikki voima menisi tomaatteihin. Luulen, että en vieläkään ole tarpeeksi rohkea poistamaan lehtiä.
Kasvatan taimet itse siemenistä. Maaliskuun puolessa välissä istutan siemenet multaan ja sitten odotan kuin suurempaa ihmettä, kun vihreää pilkistää mullasta. Se on yhtä ihmeellistä ja mahtavaa joka vuosi. Lupaus uudesta alkavasta keväästä! Ilmojen lämmettyä opetan "lapsiani" sietämään ulkoilmaa ja kuljetan niitä terassille päiväksi. Tutkailen sääkarttoja ja lopulta teen päätöksen kasvien siirtämisestä kasvihuoneeseen.
Kuvassa näkyy letkujen kulkeminen laatikosta toiseen. Laitan jokaiseen laatikkoon kolme "porkkanaa", että vettä tulisi varmaan riittävästi kaikille.

Minulla on kasvihuoneessa kuusi pensastomaattia ja neljä kurkkua. Niiden lisäksi laitan yhden paprikan ja munakoison, jota en ole vielä ostanut. Tomaatit ja kurkut kasvatan itse, muut taimet haen kaupasta. Määrät ovat vähäisiä, mutta tämä riittää minulle. Kurkut valmistuvat juuri siihen aikaan, kun olen eniten mökillä. Siksi en laita niitä enempää.
Paprikan istutin kuvassa näkyvään altakasteluruukkuun. Samanlaiseen ruukkuun pääsee myös munakoiso. Kunhan vain muistan huolehtia veden lisäämisestä ruukkuun, kasvit viihtyvät ruukuissa mukavasti.

Jaahas, kuvasta voi päätellä, että pari puutarhuria on kasvihuoneessa. Huomaa, kasvihuoneessani ei kuljeta kengät jalassa. Kasvihuoneeni on Kivikankaan Diamant. Siinä on kiva ovi, jonka voi pitää puoliksi auki, siis alaosa kiinni ja yläosa auki. Tuuletus pelaa oven kautta mainiosti. Oven edessä minulla on kuvassa näkyvä oviverho, joka estää lintujen lentämisen kasvihuoneeseen.

 

Pitäähän katossa olla valaisin! Tosin tästä ei ole valon kannalta juurikaan hyötyä, mutta minusta se sopii koristeeksi kasvihuoneeseen.

Usein mietin, että onko tässä mitään tolkkua. Tomaateillekin tulisi melkoinen kilohinta, jos laskisin, mutta en laske. Kaiken lisäksi vielä apulaispuutarhurin palvelumaksut. En valita edes niistä. Tosi ihana, kun teini hoitaa hommansa mallikkaasti ja näkee samalla kasvien kasvamisen (siis jos hän vaivautuu sisälle kasvihuoneeseen, kun sen veden lisäämisen voi hoitaa ulkopuoleltakin, paitsi paprikan ja munakoison).
Kahvin äärellä näitä asioita ja kaikkea muutakin maailmanmenoa on mukava pohtia. Kahvi on tällä kertaa Arabian Otso-mukissa. Tein mustikkarahkaa kahvin kera ja nautin sitä kirpparilta ostamastani jälkiruokakupista. Kasvihuoneeseen mahtuu pieni pöytä ja kaksi tuolia. Työpäivän jälkeen on mukava nauttia kahvit mieheni kanssa, vaihtaa muutama sana työpäivästä. Ihan muutama sana vain, koska kasvihuoneen tunnelma vie äkkiä ajatukset niihin ihaniin asioihin, joista saan voimaa arkeen.

Lintujen asialla!

Päivän kääntyessä iltaan laitoin öljylamppuun valon ja nautin luonnon hiljaisuudesta. Joutsenet olivat palanneet lammelle ja nekin olivat hiljentyneet iltaa kohti. Olemme mieheni kanssa kiinnostuneet vuosi vuodelta enemmän seuraamaan lintujen touhuja mökkipihassa ja lammella. En tiedä mikä niissä viehättää. Onkohan se vanhuuden merkki, jos ei ole ennen kiinnostunut linnuista, mutta nyt on. Minusta tuntuu, että kaikki vanhat ihmiset seuraavat ikkunoistaan pikkulintujen elämää. Oli miten oli, linnut ovat mielenkiintoisia.

Tässä on mielestäni paras pönttö. Vaihtoehtoja on toki useita, mutta tässä on parasta kestävä katto ja aukeava etuseinä. Yle.fi-sivuilta saa paljon linnunpönttöihin liittyvää tietoa. http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa kannattaa katsoa mitä kaikkea tuolta sivulta löytyy. Tavoitteena on rekisteröidä miljoona linnunpönttöä ja siis saada ihmiset hankkimaan lisää linnunpönttöjä. Kolopesijöillä on pulaa pöntöistä. Minäkin rekisteröin meidän 17 pönttöä.

Tässä näkee hyvin tuon avautuvan etuseinän hyödyn. Puhdistaminen käy kätevästi. Tässä pesässä oli kuollut linnunpoikanen. En tiedä, olisiko tänä keväänä joku pikkulintu alkanut rakentaa pesää kuolleen linnun päälle. Pönttöjen puhdistamisesta taitaa olla kaksi koulukuntaa. Toisten mielestä puhdistamista tarvitaan ja toisten mielestä ei tarvita. Täytyy myöntää, että tikkaiden raahaaminen upottavassa hangessa 17 pesän luo ei ole helpointa hommaa. No myönnetään, ihan kaikkia pesiä ei puhdistettu.

Isäni oli metsien mies ja aina luonnon asialla. Löysin hänen aiheeseen sopivan piirustuksen jostain äitini kaappien kätköistä. Isäni on piirtänyt sen joskus 1940-luvulla. Linnunpönttöasiat ovat olleet varmaan aina kevään ajankohtainen puheenaihe vuosikymmenestä toiseen.