Raumalla

Näin syksyisen värikkään kukkakimpun kanssa menin viime viikonloppuna siskoni tyttären pojan kolmevuotissynttäreille Raumalle.

Pikkumies oli saanut toiveidensa mukaisen täytekakun. Hän on armoton jääkiekkomies, mutta juhlien teema oli tällä kertaa poliisi. Kakku näyttää makealta, mutta oli yllättävän raikas.

Toteutin lahjatoiveen eli tilasin Tohvelisankarista kettuaiheiset tossut. Pikkumies aloittelee päiväkotiuraansa ja kaikkihan me tiedämme, että hyvät työkengät ovat tärkeät.

Ennen synttäreitä oli ihana kävellä Vanhassa Raumassa. Aurinko paistoi lämpimästi ja ympärillä oli kaikkea kivaa katseltavaa. Rauma Flikk on tottunut poseeraamaan kuvissa ja pitihän minunkin napata hänestä kuva.

Tällaisesta ovesta minäkin haluaisin kulkea, mutta nykyään tehdään niin pelkistettyjä versioita. Oven hinta olisi nykyään varmaan aivan kohtuuton.

Ja mielelläni asuisin tällaisessa talossa. Ennen kiinnitettiin huomiota yksityiskohtiin ja julkisivuun. Kuka näitä ihanuuksia on ehtinyt näpertelemään?

Harmi, että ehdin piipahtaa vain yhdellä kirpputorilla. Torin Kymppi sijaitsi keskustan tuntumassa ja sinne oli lyhyt matka hotellilta. Ihan mukava kirppis!

Mikä näissä venäläisissä tarjottimissa minua viehättää? En todellakaan tiedä. Ostin nämä sieltä kirpputorilta. Ne maksoivat kaksi euroa kappale. Minulla on näitä tarjottimia vaikka kuinka monta, pyöreitä ja soikeita, isoja ja pieniä. En tee niillä yhtään mitään, mutta ne vain tarttuvat käsiini. Oikein hirvittää, jos niitä löytyy kirpputoreilta. Tiedän, etten voi niitä vastustaa. Katsokaa näitä kahta, melkein samanlaisia, mutta ei aivan. Onko nämä kaikki erilaisia, kun en ole onnistunut ostamaan yhtään samanlaista.

Ja mikä löytö Vanhasta Raumasta. Ihana kahvila Vanhan Rauman KaffeBar. Nostalginen kahvila, jossa oli herkkuja jos jonkinlaisia.

Käyn erittäin harvoin isojen ketjujen takuuvarmoissa kahvi- ja ruokapaikoissa. Etsin aina niitä vähän erilaisia paikkoja, joissa on tunnelmaa ja itsetehtyjä herkkuja. KaffeBarissa päädyin ottamaan munkkikahvit. Täytyy myöntää, että söin elämäni parhaan munkin. Se oli tuore, pehmeä ja runsas. Maku oli... niin miten sen nyt sanoisi, juuri sellainen kuin munkin pitää olla.

Kahvila ILO

Matkustin viime lauantaina mieheni kanssa Raumalle. Päätimme pitää tauon Forssan kohdalla ja aloin googlettaa Forssan kahvilatarjontaa. Löysin aivan ihastuttavan kahvila ILOn, josta emme millään olisi haluneet lähteä jatkamaan matkaa.
Kahvilan idea perustuu hyvinvointiin ja kierrättämiseen. Kahvila oli täynnä ihania vanhoja huonekaluja ja tavaroita. Tuotteet olivat valmistettu itse ja kunnon raaka-aineista.

Kahvila oli kuin olohuone, jossa viihtyy pitempään. Istuimme vanhoissa pehmeissä nojatuoleissa ja ihastelimme pieniä yksityiskohtia.

Nallekin oli saapunut aamupäiväkahville. Sekin oli johonkin matkalla, kun sillä oli laukkukin mukana. Nalle-parka oli menossa ehkä lääkäriin, kun näkö oli mennyt vähän huonoksi.

Kahvila ILOssa oli myös pieni kirjastonurkkaus. Olisipa kiva mennä lukemaan kirjaa ja jatkaa lukemista jonain toisena päivänä. Minä luin vanhasta aikakausilehdestä tarinaa 40-luvun hattumuodista.

Brunssi oli todella herkullinen ja se maksoi 10 euroa. Salaattia, lihapullia, savulohta, tuoretta leipää ja kaikenlaisia lisukkeita, tästä oli hyvä jatkaa matkaa.

Brunssiin kuului kahvi ja omenapaistosta kermavaahdolla. Tarjolla oli myös pannukakkua valkosuklaalla. Olisin voinut jäädä tuohon sohvalle pötköttelemään ja katselemaan ohikulkevia ihmisiä.

Seinältä bongasin kivan idean.Tätä voisi jotenkin jatkojalostaa niin, että siinä voisi oikeasti polttaa kynttilää. Jos jollain on ideoita, kertokaa minulle.