Tänä kesänä olen...

... onnellisena ja kiitollisena saanut olla läsnä ensimmäisen lapsenlapseni ristiäisissä. Lahjaksi vein itse virkkaamani unilelun ja peiton.

... nauttinut omasta sadosta. Tomaatteja, kurkkua, kesäkurpitsaa ja perunoita olen jo syönyt muodossa jos toisessa. Papuja vielä odottelen.

... saanut olla mukana talkoissa. Veljeni grillikota sai lattian. Järjestääkö kukaan enää talkoita? Mukavaa puuhaa minun mielestä.

... järjestänyt lettukestit isolle porukalle. Letut kuuluvat kesään.

... ollut todella iloinen tästä pienestä ihmeestä. Hän tuli mökille tapaamaan mummua ja pappaa.

 ... ihaillut myös näitä luonnon pieniä ihmeitä. Tässä tapauksessa en mennyt edes metsään asti, vaan ikkunan läpi nappasin kuvan.

... ihmetellyt kehityksen suurta askelta mökillä. Meillä ei ole omaa kaivoa, vaan vesi on kannettu naapurista matkan takaa. Nyt saimme luvan porata kaivoon reiän ja ohjata vesi letkun ja pumpun kautta melkein talon nurkalle. Tunsin syvää kiitollisuutta, kun pumppasin vettä ensimmäistä kertaa.

... kantanut vettä kesäkukille ja iloinnut jokaisesta hellepäivästä. Helle on uuvuttanut monia ja ymmärrän heitä, mutta minulle nämä kesäpäivät ovat tuoneet vain lisää virtaa.

Mitä sinä olet tänä kesänä?

Vuodenajat

Sain Rosanpunaista kultaa blogin Marliskalta kivan neljä kuvaa vuodesta haasteen. Postaukseen voi laittaa neljä kuvaa, jotka ovat otettu eri vuodenaikoina. Mukana voi olla uusia ja vanhoja sekä jo julkaistuja kuvia. 

Kevät

Tässä on kuva takapihaltani viime keväänä. No ei sentään ! Nyt meni toiveunen puolelle. Kuva on Helsingin messukeskuksen Kevätmessuilta. Messut ovat taas huhtikuun alussa, ihanaa. Maltti on valttia, ensin nautin joulusta.

Kesä

Lettukestit ovat niitä mukavimpia kesäpuuhia. Kesämökin keittiön pöydän ääressä on tullut istuttua useammat lettukestit ja monet muut kattaukset. Mökille on aina ikävä.

Syksy

Otin tämän kuvan mökiltä alkusyksystä, että voin katsella tai oikeastaan ajatella kotona tästä avautuvaa näkymää. Kuva on sängystäni ja näkymä on se, jota ensin katson aamulla. Katselen päivän säätä, tuulessa huojuvia koivuja ja terassin kaiteella keikkuvia pikkulintuja. Minulle niin tärkeä näkymä, että se auttaa minua jaksamaan talven yli.
No eihän se ole hassumpi näkymä sängyn toisella puolellakaan. Siinä se ukkokulta tuhisee. Mokoma yrittää tietysti aina nukkua mahdollisimman pitkään, etten vain hätyyttäisi johonkin päivän askareisiin.

Talvi

Talvesta on vaikea keksiä kivoja kuvia. Se lienee jo kaikille selvää, että en ole talvi-ihmisiä. Lumikenkäily on kyllä mukavaa puuhaa. Lumikengillä voi helposti kulkea lumisessa metsässä. Viime talvi oli niin vähäluminen, että pääsin metsään vain muutaman kerran. Vaan eipä se nyt niin kauheasti haitannut tälläista kesämielistä sohvaperunaa.

Laitan haasteen eteenpäin 

Mantelilaakson Susannalle

Talossano23 Sadulle ja

Metsäntytölle

Voitte vastata haasteeseen, jos joulukiireiltä ehditte.

Lettukestit laavulla

Ostin kirpparilta lettupannun kympillä ja vohveliraudan vitosella. Molemmat olivat päässeet ruostumaan, mutta se ei haittaa valurauta-astioissa. Minun teki niin mieli lettuja. Ajatuskin rapsakoista letuista hillon ja kermavaahdon kera, olisin voinut heittää vaikka voltin. No sen sijaan päätin huoltaa pannuja. Kunnon tulet nuotioon ja sitten pannut kuumenemaan nuotiolle. Ostin Muurikan tuubissa olevaa silavaa ja voitelin sillä molempia pannuja oikein kunnolla. Rasva palaa pannuihin ja niistä tulee kuin uudet, ehkä paremmat.

Tuuli riepotti savua joka puolelle. Silmiä jo kirveli, mutta lettujen tuoksu vei voiton. Mieheni otti kuumia pannuja pois tulelta ja minä nostin pois kypsät letut ja annostelin uutta taikinaa. Hommassa tuli oikein kiire, mutta se oli sellaista mukavaa kiirettä.

Vohvelirauta on loisto kapine. Taikina vain pannuun ja pannua käännellään paiston aikana. Rapeiden vohveleiden lisäksi mieltäni hivelee edullinen vitosen ostohinta.

Kutsuin lettukesteihin naapurimökin seitsemän vuotiaan kummityttöni. Lapset ovat hauskoja vieraita. Kummityttöni kiepsahti laavuun heti pitkälleen ja vietti siellä aikaa lähes kaikissa asennoissa, vähiten istualleen. Ei turhaa hienostelua tai vieraskoreutta. Makuuasennossa on mukava odotella lettuja ja ihmetellä maailmanmenoa.
Kummityttöni ei välittänyt ruokailuvälineistä. Lettu hyppysissä hän pohti kesäleirien tämän kesän kovaa hintatasoa. Sata euroa oli käsittämättömän suuri summa.

Mieheni tekee savustinta entiseen lämmivesivaraajaan. Savustin ei ole vielä valmis. Tässä se on vain koekäytössä. Olen hieman ihmetellyt savustimen mittavaa kokoa. Yksi lohifile on riittänyt meille kahdelle oikein hyvin tähän asti. En ole saanut selkeää vastausta asiaan, mutta en viitsi pilata hänen inspiraatiota. Luovuutta ei pidä rajoittaa.

Täysinäinen vatsa ja savustin teki mieleni levottomaksi. Joutuuko tässä nyt syömään kalaa ihan jatkuvasti? Käänsin katseeni lammelle ja koivuihin, joiden katselemiseen en kyllästy ikinä. Luonto on ihan mahtava. Se tekee niin kuin se tahtoo. Kaislikko lähestyy rantaa vuosi vuodelta, vaikka olemme yrittäneet hillitä sen kasvua. Puut valitsevat kasvupaikkansa itse, eivät ne siihen lupaa tarvitse. Luonto tekee mielestä levollisen ja armollisen. Lupaan savustaa kalaa vaikka koko kylälle. Volttiin en kuitenkaan tällä kertaa taipunut.