Järvisydämessä

Vietin viime viikonloppua Rantasalmella Järvisydämessä. Se on monipuolinen matkailukeskus, jossa voi yöpyä hotellissa tai huvilassa. Järvisydän tarjoaa kaikenlaista tekemistä aina kylpylästä luontomatkailuun asti.

Matka oli oikeastaan lahja viime syksynä Saariselällä Pyhä-Nattasen laella avioituneelle ystäväpariskunnalle. Hääpari on luontoihmisiä ja siksi häälahja liittyi luontoon.

Hääparia ei tietenkään päästetty reissuun kahdestaan, vaan mukaan tuli sekalainen seurakunta ystäviä. Kuvassa ei suinkaan ole hääpari. Järvisydämen alueella on monia tällaisia hauskoja puupatsaita.

Juhlistimme puolivuotishääpäivää näköalatornissa. Maisemat olivat kauniit, mutta jotenkin ajatukset ja jutut veivät Lappiin tunturin laelle.

Reissuun kuului lumikenkäretki ja matkan varrella näimme luonnon muovaamia taideteoksia.

Toivottavasti Järvisydämen henkilökunta huoltaa myös hieman pienemmät huvilat. Tämä on varmasti täyteen buukattu, kun kevät etenee.

Nuotiotulien äärellä ja hyvien ystävien seurassa maailma paranee. Sinappihunnun verhoamat makkarat paransivat vielä lumikenkäseurueen enrgiatasoja ja matka jatkui kohti huvilan saunaa ja sen jälkeen kohti Järvisydämen pitopöytää.

Tässä iloinen lumikenkäilijä eli minä. Tämä on moneen kertaan sanottu ja todettu, mutta kyllä ystävillä ja luonnolla vaan on ihmeen virkistävä vaikutus. Taas jaksaa!

Tervetuloa mukaan uudet lukijat!

Hyvää ystävänpäivää

Ystävänpäivän kunniaksi tein pienen taulun ja tuunailin tulitikkurasioita. Ystävänpäivänä haluan erityisesti muistaa teitä kaikkia, jotka käytte täällä blogissani piipahtamassa tai kommentoimassa. Jokaisesta teistä olen äärettömän iloinen ja kiitollinen.



Tyttöpupu heittää sydämen kohti mielitiettyä. Poikapupu on onnesta niin sekaisin, että silmätkin menee ihan ristiin.

Liimasin tulitikkurasioiden päälle ensin sydänaiheista paperia ja sitten paperin päälle itse virkkaamani pienen pupun. Laatikon pohjalle liimasin lehdistä kivoja kuvia.

Toivon teille kaikille oikein ihanaa ystävänpäivää ja samalla toivotan tervetulleeksi blogiini uudet lukijat Tuija ja Minna!

Loimulohta ja sämpylöitä

Sämpylöiden leipominen lievittää käsillä tekemisen tuskaani. Minulla ei ollut mitään käsityötä työn alla, joten päätin pyörätttää sämpylät ihan vain illan iloksi.

Kun olin laittanut sämpylät kohoamaan pellille, satuin vilkaisemaan olohuoneen ikkunasta ulos. Mitä näinkään? Naapurin pihasta tuli savua. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Siellä tehdään jotain ruokaa! Sain sämpylät uuniin ja kipaisin oitis naapuriin.

Siellähän se lohi loimusi. Vastustamaton tuoksu levisi ympäristöön ja toinenkin naapuri tuli paikalle. Totesimme yhdessä, että lohi on aivan liian iso kahdelle. Me muut naapurit voimme kyllä auttaa asiassa. Päätimme pitää pienet illanistujaiset. Minä lupasin tuoda sämpylöitä ja toinen naapuri lähti pilkkomaan salaattia.

Minulle tuli kiire. Olin onneksi ehtinyt valmistelemaan merimiespihvin, jonka laitoin uuniin hautumaan sämpylöiden jälkeen. Poikani vielä ihmetteli, että ai, äiti tekee ruokaa. No myönnetään, että viime aikoina se puuha on jäänyt hieman vähemmälle.

Pakkasin kassiin juustoja, suolakurkkuja ja muita tykötarpeita mitä kaapista sattui löytymään. Olen muuten tehnyt tuon kahvikassin itse. Kävin joskus kansalaisopiston kurssin, joissa opeteltiin tekemään kaikenlaista kahvipusseista. Kahvipussityöt ovat jääneet ja virkkaus on nyt se mieluisin käsityömuoto.

Saan olla kiitollinen ihanista naapureistani. Eihän sitä sovi ihan jokaiseen pihaan mennä kärkkymään ruokaa. Istuimme pihalla talvivarusteet päällä ja puhuimme asioita laidasta laitaan. Yksi puheenaihe oli nukkuminen. Se ei olekaan kaikille kovin helppoa hommaa. Totesin, että tällä kadun pätkällä taitaa joku meistä valvoa yön jokaisena tuntina. Sen verran kirjavaa on nukkuminen tällä porukalla.

Korillinen sämpylöitä hujahti illassa ja annoin naapureille vielä aamupalasämpylät mukaan. Minulla alkaa syysloma ja näin lauantaiaamuna loman alussa olo tuntuu erityisen leppoisalta ja rennolta. Toivon teille kaikille oikein ihanaa lauantaita. Muistetaan nauttia ihan niistä kaikista pienemmistäkin hetkistä, vaikka aamukahvin tuoksusta ja hiljaisuudesta.

Härkäniemen tuvilla

Kun ystävyys on kestänyt 30 vuotta, sitä on syytä juhlia. Viiden ystävän yhteinen taival alkoi opiskelun merkeissä Joensuussa. Tulimme Joensuuhun Espoosta, Lahdesta, Varkaudesta ja Joensuusta. Myöhemmin  päädyimme Espooseen, Joutsaan, Kirkkonummelle, Leppävirralle ja Tuusulaan.
Nyt kokoonnuimme Mikkeliin Härkäniemen Tuville, josta olimme vuokranneet kuvassa näkyvän mökin.

Olemme tehneet töitä, opiskelleet lisää ja perustaneet perheitä. Elämä ei ole meitä aina säästellyt. Olemme saaneet käydä elämänkoulua useampia luokkia kuin olisimme halunneet, jokainen tavallaan ja ajallaan. Olemme saaneet lahjaksi yhteensä13 ihanaa lasta, joista jokaisesta saamme olla ylpeitä.
Kun saavuimme mökille, keittiössä alkoi kanttarellikeiton lämmitys ja rantasaunalla paljun lämmitys. Jokainen tarttuu toimeen, yhdessä tekeminen sujuu ja se on luontevaa.

Tähän paljuun istui iltahämärissä viisi upeaa ystävää rentoutumaan työviikon kiireistä. Ympäröivä luonto tarjosi ainekset rauhoittumiseen.

Jokainen meistä oli saanut tehtäväksi tuoda jotain syömistä. Minun osuus oli tuoda ystävyytemme juhlavuoden kunniaksi täytekakku. Olin saanut yhdeltä näistä ystävistäni opiskeluaikana kakkuohjeen, jonka olin huolellisesti kirjoittanut Emännän salaisuudet-kansiooni. Kaivoin esiin vanhan ohjeen ja toimin sen mukaan. Muistan vieläkin, kun ystäväni sanoi, että muista tehdä kaurapohja kaksinkertaisena, muuten siitä tulee liian ohut.

Syksy yritti vielä tarjota hieman haaleaksi käyneitä värejä. Päivä oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen, vielä viimeinen haiku oli kesästä jäljellä.

Mökkiä ympäröi lähes kauttaaltaan vesi. Lämpimänä höyryävä palju houkutteli enemmän kuin järvivesi.

Oli kiva huomata, että linnunpönttöjä oli monessa puussa. Linnuille majoittuminen oli varmaan ilmaista.
Meilläkin ovat kodit ja paikkakunnat vaihtuneet, mutta ystävyys on säilynyt. Kävimme kerran porukalla Ruotsissakin, kun yksi meistä oli muuttanut sinne joksikin aikaa.

Ystävyytemme juuret ovat syvällä. Olemme erilaisia, mutta jotain hyvin samaakin meissä on. Luulen, että meitä yhdistää erityisesti hulvaton huumori. Voimme puhua ihan päättömiä ja nauraa makeasti.

Tässäkin grillipaikassa olisi ollut mukava istua iltaa, mutta kaikkea ei ehdi lyhyessä ajassa. Palju houkutteli tällä kertaa enemmän.

Grillipaikka oli sisältä tällainen. Tässä olisi ollut mukava paistaa vaikka makkarat ja keittää kakkukahvit.

Mitähän sieltä ystävyytemme ovenraosta vielä pilkistää? Sitä emme nyt miettineet. Nautimme rantasaunan löylyistä ja pimenevän illan rauhallisuudesta. Olimme vain me, ystävät.

Yksi ystävä on tehnyt yhteisistä valokuvistamme hauskan tarinan. Taustalla soi Kaija Koon Korkkarit kattoon. Tämän tarinan kuuntelimme jälleen kerran. Se on tarina viiden nuoren opiskelijatytön opiskelijaelämästä ja myöhemmin yhteisistä tapaamisista perheiden kanssa ja ilman. Tarinasta kuvastuu juuri se huumori, joka liimaa meitä yhteen.

Ystävyys on kuin kuu. Joskus se on vähän pimennossa, joskus loistaa hyvinkin kirkkaana. Kuunsilta on ystävyyden side, jolla voi saada tukea ja ymmärrystä muilta. Vaikka emme ole usein yhdessä, ystävyytemme on yhtä vahvaa ja varmaa, kuin taivaalle ilmestyvä kuu.