Kotipihalla

Syyshortensia on  minun suosikki. Satoi tai paistoi, syyshortensia kukkii aina.

Syö sinä vaan tuo ensimmäinen paprika, minä syön sitten seuraavan, kun se kypsyy.

Olen niin iloinen monen vuoden odottelun jälkeen. Sinikka-luumupuuni tuottaa vihdoin satoa.

Saan myös hyvän sadon tomaateista, vaikka lajike ei oikein miellytä. Se on hieman kuivakas ja pilaantuu pohjasta herkästi. Nimeä en tietenkään muista. Onneksi mökillä on eri lajike.

Olisihan tuossa vieressä pari vapaata kukkaa, mutta pysytellään nyt varmuudeksi yhdessä ystävät.

Kiinnittäkää katseenne tiiviisti hopeaputouksiin. Ne peittävät upeasti koko padan. Keskellä piti olla korkeampien kesäkukkien loistava kirjo, mutta pata on aina auringonpaisteessa ja kuivuus oli niille liikaa.

Joihinkin kesäkukkiin kuivuus ei vaikuttanut, ei myöskään taustalla näkyviin kuunliljoihin ja tuivioihin. Tämmöistä on kotipihalla. Ajatuskin siitä, että laitan kohta kanervia ja muita syysistutuksia, ei, ei vielä. Kesäihminen minussa rimpuilee vastaan.

Pihakierros kotona

Patojen pataljoona on on uudistetulla takapihan ylätasanteella ( se alue, josta poistimme nurmikon). Sain isoimman padan naapurilta, toiseksi suurimman äidiltä ja olisikohan kaksi pienintä löytöjä metalliroskiksista. Pienimpään ideoin jotain muuta kuin kukkia. Idea on vielä hautumassa.

Päivälilja kukkii mukavasti ja suojaa takana olevaa kärhöä.

Mikäs sinne vasempaan laitaan on ilmestynyt? Kekkilän kompostori se siinä tekee työtään.  Olen jo pitkään haaveillut isommasta kompostorista, johon mahtuisi puutarhajätteet paremmin. Minullahan on kaksi pientä kompostoriputkea, jos joku muistaa, mutta niihin ei mahdu puutarhajätteitä.

Kärhö aloittelee kukintaa. Toinen kärhöni kärsi jotenkin talvesta, mutta sitkeästi se kohottelee itseään ylöspäin. En viitsinyt siitä ottaa kuvaa, kun yritän esitellä näitä paremmin menestyneitä.

Vai ovatko nämä nyt sen parempia. Ajattelin, että mustasilmäsusanna kiipeilisi penkkiin, mutta ne ovat vaan kietoutuneita toisiinsa. Tekisivät nyt edes kukkia noissa lemmen kiemuroissaan.

Etupihan pata on vaatimattoman näköinen tänä vuonna. Hopeaputoukset ovat hyvässä kasvussa, mutta eipä uskoisi, että jossain tuolla keskellä on kolme verenpisaraa.

Kotikasvihuoneessa tomaatit ovat vielä vihreinä. Tämän tomaatin nimi oli joku luumujutska. Minun päässäni ei ole tarttumapintaa kasvien nimille.

Paprika-parka on melko ahtaalla. Onko pakko sulloa kaikki paprikat muutamaan oksaan, kun tilaa olisi muualla vaikka kuinka. Läheisyyden kaipuuta ehkä.

Kesän viimeiset kukkijat

Rantakutvelo on kantanut arvokkaasti ahkera-liisoja, vaikka vesisade on vienyt kukinnasta parhaan palan. Pyrstöksi suunnittelemani lobeliat alkavat juuri kukkimaan, kun kesä jo loppuu kesken.

Ruusupapu on parhaassa kukassa, mutta sato jää haaveeksi. Siemenet itivät mainiosti, mutta kylmä kesä hidasti kasvua.

Nauhukset ovat minulla aivan väärässä paikassa ja se näkyy kukkien määrässä. Ensi talvena nauhusten paikka vaihtuu ensin mielessäni ja sitten keväällä ihan oikeasti.

Värimintut ovat mieleeni ja ostin niitä muutaman tänä kesänä. Toivotan värimintuille talven kestoa. Kasvupaikka on tuulelle altis ja lunta saattaa tupruttaa reilusti niiden päälle.

Kääpiösamettikukat ovat suosikkejani. Pakkasherra vei toiselta puolen mökkiä kaikki samettikukat, nämä jäivät Tex Willer-kahvipaikan suojaan.

Köynnöshumala pääsi kuvaan siksi, kun se on kasvanut niin mukavasti Tex Willerin molemmin puolin. Lämpimänä kesänä kasvu olisi ollut rehevämpää.

Tässä on alkusyksyn parhaat "kukkijat". En muista, että olisin koskaan kerännyt melkein ämpärillistä kantarelleja. Kesäkurpitsasta on ylituotantoa ja perunoitakin on syöty huomattavasti enemmän kuin monena kesänä. Se vain harmittaa, että papusatoa ei tänä kesänä saada. Tämmöistä se on, pienviljelijän elämä!

Ystäväkirja-haaste

Happystarhome-blogin Elina oli tutustunut aikuisten ystäväkirjaan ja hän haastoi minut vastaamaan muutamiin kirjassa oleviin kysymyksiin.

Minulle tuli mieleen, että minulla on tallessa oma Koulutoverini-kirja ja kaivoin sen esille muistojeni kätköistä. Selailin sitä samalla, kun vastailin Elinan kysymyksiin.

1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee 
Koulutoverini- kirjaan olen kirjoittanut 43 vuotta sitten saman ammatin kuin kahdeksan muuta vastaajaa, opettaja. Voin sanoa teille, että toive meni ei ihan, mutta aika lähelle. Kirjaan on kirjoittanut 35 ystävää ja muita suosittuja toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, kampaaja ja laulaja.

Huomatkaa mitä inhosin eniten, "kaalikäälyreitä". Ne olivat painajaiseni kouluruokalassa, mutta nykyään pidän niistä paljon eikä traumoja jäänyt. Muut ystävät inhosivat eniten läskiä, käärmeitä, sotaa ja poikia.

2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä. 
Minulle tulee nyt vain mieleen  Reino Lehväslaihon sotakirjojen täydellinen kokoelma, jonka mieheni on ujuttanut samaan vitriiniin Pehtoori-pannujeni kanssa. Tämä aiheuttaa minulle väristyksiä, koska pannut ja kirjat eivät sovi mielestäni yhteen.

Miehelläni on tapana kertoa minulle kirjan tapahtumia samalla, kun hän itse lukee. Aamu löysi väsyneet miehet suon reunassa taukoa pitämässä. Miehet olivat väsyneitä talsittuaan peninkulmia lokakuisessa räntäsateessa. Sissikomppania Ritola oli palaamassa kotiin sodan sekatöistä. Huoh! Osaan näitä jo ulkoa.

3. Noloin tv-ohjelma, josta pidän.
Tunnustan, että seurasin tv-sarjaa Hottikset. En tosin pitänyt siitä, mutta minun piti vain katsoa, että miten alas voidaan vajota tv-ohjelmien tekemisessä. Pyydän kohteliaimmin anteeksi, jos tämä oli jonkun lempisarja.


Yllä oleva kukkakuva ei liity ohjelmaan mitenkään. En halunnut eikä se kai olisi sallittuakaan liittää tähän kuvaa Hottiksista.

4. Paras Martta-taitoni
Tämä on helppo. Se on ehdottomasti virkkaus. Tässä valmistuu tyynynpäällinen kesämökille. Minulta puuttuu vielä noin 80 palaa ja pieniä virkkausväsymyksen merkkejä on jo ilmassa.

5. Salainen paheeni 
Minulla ei ole salaisia paheita, mutta yksi hyvin julkinen pahe on. Kun reissaan, etsin persoonallisia ja kiehtovia kahviloita matkan varrelta. En käy isojen ketjujen kahviloissa, koska niistä puuttuu omaleimaisuus.


Laitan Facebookiin ystävieni nähtäväksi missä kahvilassa olen käynyt ja mitä syönyt. Tämä kuva on Rautalammilta Tiinan tuvasta, jossa söin parhaan munkin ikinä.

6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion...
ottaa selvää paremmin kamerani käytöstä. Opas vaikuttaa vielä ydinfysiikalta. Olen taas ilmoittautunut järjestelmäkameran käytön peruskurssille. Kävin sellaisella jo viime syksynä, mutta jäin varmaan luokalle. Paras aloittaa alusta.

7. Kahta en vaihda ja ne ovat
Puutarhaharrastukseni on vähän sellaista oho-eiku-menetelmää, mutta tuottaa niin suurta mielihyvää, että siitä en aio luopua. 

Jatkan myös hyvin pienimuotoista hyötykasviviljelyä. En edes syö paljon perunaa, mutta se ihana tunne, kun on itse kasvattanut jotain.

Kerronpa vielä mikä oli tyttöjen hartain toive Koulutoverini-kirjassa. Ette varmaan ylläty, että se oli koira. Se lienee monen noin 10-vuotiaan tytön toive vieläkin. Jotkut asiat eivät muutu.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa. Oli mukava miettiä vastauksia. Iloa viikonloppuunne!

Kasvihuone-kesäkeittiö

Kun saimme mökin terassin valmiiksi, aloitimme kasvihuone-kesäkeittiön tekemisen. Aiomme tehdä ison kasvihuoneen, jota voi käyttää myös oleskeluun. Kasvihuoneen kylkeen tulee kesäkeittiö, jossa on lasku- ja säilytystilaa ja tiestysti paikka grillille, muurikalle ja sen sellaisille tarvikkeille.

Sade oli ahkerasti mukana rakennushommissa. Kun säätiedotuksen mukaan ei pitänyt sataa ja sade yllätti sittenkin, alkoi savu nousta korvistani. Positiivisenkin ihmisen mittari alkoi niin sanotusti täyttyä. Kun valkoinen maali valui noroina uudelle terassille, ei auttanut kuin tarttua lastan varteen ja pelastaa mitä pelastettavissa on.

Saimme lopulta valokatekaton paikoilleen. Voi sitä riemun määrää! Ähäkutti sade!

Nyt olemme  mielenkiintoisessa vaiheessa. Vanhojen ikkunoiden sovittelu on melkoista palapeliä. Mies mittailee ja sovittelee ikkunoita. Minä rapsutan vanhoja maaleja pois ja maalaan uutta valkoista pintaa.

Lopuksi pari kukkakuvaa. Ostin Viron reissulta punakaunohatun. Minun mielessä punakaunohattu on jonkin sortin punainen.  Tässä kaunokaisessa luki ihan selvällä suomen kielellä, että väri on vihreä. Huomasin sen vasta kotona. No nätti se on näinkin!

Vanha kunnon samettiruusu tuo väriä tähän postaukseen. Kukka tuo mieleen auringon, jonka muistan etäisesti paistaneen tänä kesänä.

Ja tervetuloa mukaan uusi lukija Päden paja. Niin kiva blogi Pädelläkin!

Tuulitukka

Jätemetallilavan viereen oli jätetty betonimöhkäle, jossa oli kiinni hieman taipunut rautatanko. Joku ei varmaan ollut jaksanut nostaa sitä korkealle lavalle.  Minulla on merkillinen tarve tehdä romusta jotain, jota en nyt ehkä kehtaa taiteeksi sanoa. Minulle tuli vain sellainen tunne, että tästä saattaa tulla jotain.

Taipuneessa rautatangossa näin linnun ja siitä lähti ideointi. Lintu sai nimekseen Tuulitukka, koska sillä on pitkän huiskeat piikkilangasta taivutetut hiukset.

Hame on kattilan kansi, jonka reunoja koristavat runkopatjan jouset. Siinä on mukava Tex Willerin kulmilta tarkkailla uuden terassin tapahtumia. Terassista postailen ensi viikolla.

 

Ollaan ahkerina Liisat!

Tervetuloa uudet lukijat, olen teistä niin kiitollinen.

Kotiovella ja vähän pihallakin

Ovenpieli sai kesäasun. Olin kai romanttisella tuulella ja päädyin laittamaan valkoisen tuolin ja hmm... mikähän tuo oikeanpuolimmainen oikeastaan on nimeltään, enpä tiedä. Istutin siihen tuoksuhernettä siemenistä ja ne ovat lähteneet hyvin kasvamaan.

Ken tästä ovesta käy, saa kiireen heittää. Kahvipannut ovat merkki siitä, että tässä talossa keitellään vieraille kahvia.

Pataan laitoin pelargonioita, riippuverbenaa ja ööh... hopeaputos vai vitja vai... Muistin sentään kaksi kolmesta.

Asun paritalossa ja takapihalla on raja-aitana norjanangervo. Se on nyt kauneimmillaan ja mikä ihana tuoksu siitä tulviikaan.

Huumaavaa tuoksua levittää myös sireeni. Tämä ikivanha alkukesän kukkija on aina yhtä ihana.

Sarin kotona-blogissa oli jälleen kerran ohje, jota oli pakko kokeilla. Ohjeen löydät täältä . Sari oli leiponut kookos-omenapiirakan. Minulla ei ollut omenia, korvasin ne raparperilla ja kookoshiutaleita oli liian vähän, mutta lisäsin joukkoon mantelijauhetta.

Istutin kesäkukkia ja kastelin kaikki kasvit, vaikka on satanut kiitettävästi. Sen jälkeen nautin palan herkullista piirakkaa ja tein samalla ostoslistaa kesäkukista, joita ostan mökille. Nyt on mieluisaa kiirettä!

Väripiikkuja karussa maisemassa

Loma jatkuu. Maisemat ovat karua ja kuivaa, mutta muutama väripilkku sentään löytyi. Kukat näyttävät niin ihanan kesäisiltä. Pelargonia kasvaa täällä suurissa pensaissa. Nämä ovat siis ainoita kukkia, joita olen nähnyt täällä Fuerteventurassa.

Kaktusia täällä on tietysti paljon. Pitkiä, pätkiä ja tällaisia jakkaran mallisia. Tuohon en kyllä haluaisi istua. Kaktukset ovat kauniita juuri niiden erilaisten muotojen vuoksi.

Tässä ovat minun rantaeväät. Westön kirja on merkillinen. Se on pakko lukea, vaikka en tiedä vielä kahdensadan sivun jälkeen, mihin kirjailija pyrkii. Fuerteventura on tuulinen paikka ja tuulta on välillä vähän liikaa minun makuuni. Silloin on syytä pysytellä altaalla.

Rantalöhöilyn päätteeksi virkkaan hotellin parvekkeella pienistä isoäidin neliöistä huivia. Huivi ei nyt tunnu kovin ajankohtaiselta, mutta kyllä sitä taas kotimaassa tarvitaan.
Tänään lähdemme vanhalla kuunarilla katselemaan Fuerteventuran maisemia mereltä päin. Mokoma tuuli tuntuu taas voimistuvan jo heti aamusta.

Mukavaa lauantaita kaikille. Nautitaan päivästä, oli sää millainen tahansa.