Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamera. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kamera. Näytä kaikki tekstit
lauantai 19. elokuuta 2017
Ystäväkirja-haaste
Happystarhome-blogin Elina oli tutustunut aikuisten ystäväkirjaan ja hän haastoi minut vastaamaan muutamiin kirjassa oleviin kysymyksiin.
Minulle tuli mieleen, että minulla on tallessa oma Koulutoverini-kirja ja kaivoin sen esille muistojeni kätköistä. Selailin sitä samalla, kun vastailin Elinan kysymyksiin.
1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee
Koulutoverini- kirjaan olen kirjoittanut 43 vuotta sitten saman ammatin kuin kahdeksan muuta vastaajaa, opettaja. Voin sanoa teille, että toive meni ei ihan, mutta aika lähelle. Kirjaan on kirjoittanut 35 ystävää ja muita suosittuja toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, kampaaja ja laulaja.
Huomatkaa mitä inhosin eniten, "kaalikäälyreitä". Ne olivat painajaiseni kouluruokalassa, mutta nykyään pidän niistä paljon eikä traumoja jäänyt. Muut ystävät inhosivat eniten läskiä, käärmeitä, sotaa ja poikia.
2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä.
Minulle tulee nyt vain mieleen Reino Lehväslaihon sotakirjojen täydellinen kokoelma, jonka mieheni on ujuttanut samaan vitriiniin Pehtoori-pannujeni kanssa. Tämä aiheuttaa minulle väristyksiä, koska pannut ja kirjat eivät sovi mielestäni yhteen.
Miehelläni on tapana kertoa minulle kirjan tapahtumia samalla, kun hän itse lukee. Aamu löysi väsyneet miehet suon reunassa taukoa pitämässä. Miehet olivat väsyneitä talsittuaan peninkulmia lokakuisessa räntäsateessa. Sissikomppania Ritola oli palaamassa kotiin sodan sekatöistä. Huoh! Osaan näitä jo ulkoa.
3. Noloin tv-ohjelma, josta pidän.
Tunnustan, että seurasin tv-sarjaa Hottikset. En tosin pitänyt siitä, mutta minun piti vain katsoa, että miten alas voidaan vajota tv-ohjelmien tekemisessä. Pyydän kohteliaimmin anteeksi, jos tämä oli jonkun lempisarja.
Yllä oleva kukkakuva ei liity ohjelmaan mitenkään. En halunnut eikä se kai olisi sallittuakaan liittää tähän kuvaa Hottiksista.
4. Paras Martta-taitoni
Tämä on helppo. Se on ehdottomasti virkkaus. Tässä valmistuu tyynynpäällinen kesämökille. Minulta puuttuu vielä noin 80 palaa ja pieniä virkkausväsymyksen merkkejä on jo ilmassa.
5. Salainen paheeni
Minulla ei ole salaisia paheita, mutta yksi hyvin julkinen pahe on. Kun reissaan, etsin persoonallisia ja kiehtovia kahviloita matkan varrelta. En käy isojen ketjujen kahviloissa, koska niistä puuttuu omaleimaisuus.
Laitan Facebookiin ystävieni nähtäväksi missä kahvilassa olen käynyt ja mitä syönyt. Tämä kuva on Rautalammilta Tiinan tuvasta, jossa söin parhaan munkin ikinä.
6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion...
ottaa selvää paremmin kamerani käytöstä. Opas vaikuttaa vielä ydinfysiikalta. Olen taas ilmoittautunut järjestelmäkameran käytön peruskurssille. Kävin sellaisella jo viime syksynä, mutta jäin varmaan luokalle. Paras aloittaa alusta.
7. Kahta en vaihda ja ne ovat
Puutarhaharrastukseni on vähän sellaista oho-eiku-menetelmää, mutta tuottaa niin suurta mielihyvää, että siitä en aio luopua.
Jatkan myös hyvin pienimuotoista hyötykasviviljelyä. En edes syö paljon perunaa, mutta se ihana tunne, kun on itse kasvattanut jotain.
Kerronpa vielä mikä oli tyttöjen hartain toive Koulutoverini-kirjassa. Ette varmaan ylläty, että se oli koira. Se lienee monen noin 10-vuotiaan tytön toive vieläkin. Jotkut asiat eivät muutu.
Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa. Oli mukava miettiä vastauksia. Iloa viikonloppuunne!
keskiviikko 25. tammikuuta 2017
Valokuvausharjoittelua
Valotuksen kolme perusasiaa ovat aukko, valotusaika ja herkkyys. Tämän ja muutaman muunkin asian opin, kun tutustuin digikuvaamisen perusteisiin kansalaisopiston kurssilla. Kurssi kesti vain muutaman illan ja se oli minulle aivan liian lyhyt aika. Nyt tiedän, mitä asioita valokuvaamisessa pitää ottaa huomioon, mutta enpä juuri muuta.
Rohkeana ostin itselleni kameran, Canon EOS 750 D. Sillä olen räpsinyt kuvia oho-eiku-menetelmällä. Minun pitäisi oppia mm. kuvaamaan yöllä, kuvaamaan liikkuvaa kohdetta ja kohinaakin pitäisi välttää. Mitä ihmeen kohinaa? Päässäni alkaa lähinnä suhista, kun yritän tallentaa kaikkea tietoa päähäni.
Haluaisin kevään tullen kuvata luonnossa, jopa lintujakin, mutta ne ehtivät lentää varmaan melko kauas, ennen kuin kamerani säädöt ovat kohdallaan. Jos nyt oppisin edes käyttämään automaattiasetuksia.
Sain vanhan pärekorin työkaveriltani ja se sai toimia kuvausrekvisiittana tulppaanien ohella. Meinasin pudota keittiön pöydältä, kun sihtasin ja tähtäsin kameralla pärekorin paikattua kahvaa.
Jos valokuvaaminen ei vielä onnistu aivan kuten haluaisin, kahvikakun osaan kyllä tehdä. Ja minähän en ota valokuvaamisesta mitään stressiä. Opettelen kaikessa rauhassa ja kaikkea minun ei tarvitse oppia. Kamerassa on ihan liikaa toimintoja ja kaikenlaisia nappuloita, asia kerrallaan!
Minulla oli jäänyt isänpäivän epäonnistuneesta täytekakusta turkinpippurirouhetta ja löysin ohjeen, jossa kyseistä rouhetta laitettiin kahvikakkuun. Salmiakkirouhe kahvikakussa kuulostaa vähintäänkin oudolta, mutta pitihän tuotakin kokeilla. Ohjeen löydät täältä. Kakku oli positiivinen yllätys, vai olisiko voilla ollut myös osuutta onnistuneeseen makuun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)