Syyssatoa

En osannut kuvitella, että metsästä löytyisi enää kantarelleja. Uteliaana menin metsään ja yllätyin iloisesti.

Ei aivan sitä, mitä purkissa lukee, mutta ehkä parempaa. Kolme litraa kantarelleja tuntui melkein ämpärilliseltä. Ja kun oikein mietin, saalis tuntuu jo lottovoitolta. Metsän kaikki hirvikärpäset olivat nimittäin päättäneet tunkeutua hiuksiini tai ainakin minusta tuntui siltä. Nuo metsän pikkuilkiöt ovat todellinen riesa. Yritän vain ajatella, että kai niilläkin on joku tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa.

Ruusupapu tuli jo vähän tyrkylle, että täällähän meitä olisi. Olen kerännyt erilaisia ruusupapuja ja pensaspapuja jo vaikka kuinka paljon. Olen keittänyt niitä ja pilkkonut pakastimeen.

Tämä kätevä emäntä on keittänyt jo kahdeksan litraa omenasosetta ja rumpujen päristessä voin kertoa, että ihan ensimmäistä kertaa oman pihan kahdesta kääpiöomenapuusta. Omenapiirakkaa leivoin siinä samalla ja ilahdutin piirakalla myös naapureita.

Sosekattilat ovat kiehuneet urakalla. Naapurin luumuista keitin neljä litraa luumusosetta. Tässä ne ovat jo jääkaapissa ja odottavat pääsyä puuroni hillosilmäksi.

Voi tosin käydä niin, että kätevän emännän innostus kostautuu. Jos oikein järkevästi ajattelee, niin miten ihmeessä minä ja mieheni saamme syödyksi 12 litraa sosetta talven aikana. Kokoan talvivarastoa kuin Huovisen Hamsterit-kirjassa.

Sadonkorjuussa

Voi tätä onnea! Tomaatteja siellä ja tomaatteja täällä. Tomaatteja on ihan joka puolella. Maukkaitakin vielä.

Kerroin jossain postauksessa, että ensimmäiset kurkut olivat väkeviä. Myöhemmin maku parani. Mistähän tämä johtui? Enpä tiedä.

Minulla on ollut kaksi kääpiöomenapuuta jo monta vuotta. Ensimmäistä kertaa niissä on omenia enemmän kuin viisi kappaletta. Se on ollut ennätys tähän asti. En pääse vielä hilloa keittämään, mutta eväspussiin on sujahtanut omenia jo monena päivänä.

Kuvasin omenia aamulla. Niissä näkyy kauniisti aamukaste. Omenien makuun ovat mieltyneet myös ampiaiset, joita on ollut todella runsaasti tänä vuonna. Luulin, että linnut syövät omenia, mutta ampiaiset ovat olleet melkoinen riesa. Hillon keittämistoiveeni jää siis haaveeksi.

Keräsin naapurista kolme litraa karviaisia ja keitin ne hilloksi. Jos aamulla on unihiekkaa silmissä, karviaishilloa puuroon, niin ei nukuta enää.  En ymmärrä, kuinka paljon hilloon pitäisi laittaa sokeria, että sitä pystyy syömään. Voin sanoa, että tämä hillo on riittoisaa. Voi olla talvi pitkällä ennen kuin purkit tyhjenevät. Tätä ohjetta ei revitä käsistä. Se revitään käsillä ja laitetaan roskiin.

Pensasaidan leikkaus on kuin hiusten parturointi. Villiintynyt kasvusto lyhennetään ja tasataan. Sitten sitä taas kelpaa esitellä. Leikkasimme unkarinsyreeniaidan pari vuotta sitten lähes maantasalle. Se lähti hyvin uuteen nousuun ja nyt oli siistimisen vuoro.

Lopuksi levitin pensaan juurille kuorikatetta. Se pitää tosi hyvin rikkaruohot loitolla ja tekee koko pensasaitaan siistin ilmeen. Leivonmäen pappilan pyykkipadan ulkuoressa amppelipetuniat villiintyivät kasvamaan ylöspäin. Olin toivonut, että ne rönsyilisivät yli laitojen alaspäin. Ne yrittävät varmaan kurkotella näkymiä aidan yli kadulle.