Tietokoneopas ja verkkokauppaostoksia

Sain kivan mahdollisuuden blogiyhteistyönä tutustua Klingelin julkaisemaan  Tietokoneen käytön alkeet-Tietokoneopas kaikenikäisille kirjaan, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi.

Kirja on hyvä perusteos aloittelijoille, mutta sisältää paljon hyödyllistä tietoa myös kokeneemmille käyttäjille. Kirjassa esitellään aluksi perustiedot tietokoneesta. Tietokoneeseen liittyvät käsitteet tulevat tutuiksi ja ainakin minulle oli hyvää kertausta käydä ne läpi.

Kirja opastaa selkeästi ja runsain kuvin kuinka tietokonetta käytetään aina tietokoneen käynnistämisestä erilaisten ohjelmien käyttöön. Lisäksi kirjassa opastetaan mm. tiedostojen, kuvien ja musiikin oikeaoppiseen tallentamiseen. Aloittelijoita kiinnostaa varmasti myös Internetin käyttö. Kirja tarjoaa oivan tietopaketin myös tähän asiaan.
 
Kirjassa esitellään kaikki tarpeelliset näppäinyhdistelmät, joita minä en ainakaan ole koskaan oppinut käyttämään. En millään muista kaikkia Ctrl + kirjain-yhdistelmiä, mutta nyt päätin tulostaa ne työhuoneen seinälle näkyville.

Voin lämpimästi suositella tätä e-kirjaa kaikille tietokoneen käyttäjille. Tässä kahvia odotellessa jäin vielä miettimään, että onneksi kirjassa on myös tietoa Internetin turvallisuudesta. Kirja sisältää tärkeää tietoa virustentorjunnasta, salasanojen ja verkkopankin käytöstä ja turvallisesta verkko-ostamisesta.

Sain mahdollisuuden tilata jotain kivaa itselleni Klingeliltä blogiyhteistyönä ja valitsin tällaisen mukavan oloasun. Ajattelin, että kotona voi pukeutua nätisti eikä aina niihin vaatteisiin, joita töissä ei enää kehtaa pitää.

Klingel on myös verkkokauppa aikuisille naisille ja miehille. Sieltä löytyy mukavia perusvaatteita ja  kauniita juhlavaatteita. Muodin lisäksi Klingelistä löytää asusteita, koruja ja kenkiä.

Edellisten lisäksi Klingelistä voi tilata erilaisia kodin sisustustuotteita. Minä ostin itselleni kaksi kaunista mukia. Minua viehätti tuo kukkakuvio mukin sisäpuolella.

Mukit olivat pakattu näin kauniiseen laatikkoon. Laitoin laatikon talteen, sitä voi vielä käyttää jossain yhteydessä. Kukkamukit vievät ajatukseni hieman kevääseen, minkäs kesäihminen luonteelleen voi.

Kiitos Klingel!

Lintujen ruokintaa

Pihamaan pikkuystävät kaipaavat ruokaa, kun maa jäätyy ja luonto taipuu talven tahtoon. Idean löysin Pinterestistä, jossa on kaikenlaisia kuppeihin tehtyjä linnunruokavirityksiä. Minulla oli joutava iso kuppi. Lusikka olisi ollut parempi astinlauta, mutta haarukka saa nyt kelvata. Lyhensin haarukan vartta ja sitten vain haarukka liimalla kiinni kuppiin. Nopeat tuunaukset ovat minun makuuni!

Kookosrasvaa, auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä, siinä pikkulinnuille ruokaa kylmiin talvipäiviin. Niin, ehkä vähän isommillekin linnuille ja oraville myös. Oraville tiedoksi, että tarjoan ruoan, mutta ette sitten toiste revi talon seinästä lautaa päästäksenne riehumaan välikatolle. Varikset voivat ruokailla vähän hiljempaa. Yletön raakkuminen säikyttää pikkulinnut ja herättää minut viikonloppuaamuina.

 

Voi olla, että saan odottaa lintuja jonkin aikaa, kun en ole ruokkinut niitä moneen vuoteen. Kuppi roikkuu pihavaraston räystäässä. Minä tarkkailen tapahtumia olohuoneen ikkunasta. Vanha ja väsähtänyt polkupyörä nojailee syksyn riipimään vaahteraan. Tällaisen kesäihmisen mielestä melko ankeaa katsottavaa. Toivottavasti linnut tuovat väriä ja elämää pihapiiriin.

Kasvihuone on vaipunut talviuneen. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä pienen valonpilkahduksen kasvihuoneen sisältä. Jouluvalot ovat viritetty. Ne valaisevat kauniisti kasvihuoneen huurteisten lasien läpi. Kesäihminen haaveilee kesästä, mutta lähestyvä joulu tuo kaivattua lämpöä ja tunnelmaa. Kesä saa nyt odottaa, antaa joulun tulla.

Pehtoorin pauloissa!

 

Minua on aina viehättänyt Pehtoori-pannujen muotoilu ja värit. Juuri näihin asioihin kiinnitin huomioni, kun löysin ensimmäisen Pehtoorini heikkalaatikosta. Anoppini hoiti lapsia ja hän oli antanut joutavan kahvipannun lasten leikkeihin. Minä pelastin Pehtoorin hiekkalaatikosta ja vielä toinen Pehtoori löytyi anopin vintiltä. Kuvassa näkyvät keltainen ja vaaleansininen olivat siis kaksi ensimmäistä ja varsin hyväkuntoista Pehtooriani. Keltaisen pannun vieressä olevan vihreänkeltaisen pannun sain ystävältäni. Se oli hänen mökillä ja hän toi sen sieltä minulle ihan ilmaiseksi. En unohda tätä koskaan. Se oli minulle niin iloinen yllätys.

 

Takana oleva ruskea Pehtoori on kallein pannuni. Se maksoi 40 markkaa. Olen kerännyt kaikki Pehtoorini markka-aikaan. Keräsin pannuja niin kauan kuin niitä sai halvalla. Saako nykyään Pehtooria noin seitsemällä eurolla? Hinnat ovat karanneet ja kauas. Punainen pannu on päältä hyväkuntoinen, mutta kahvia en arvaisi siinä enää keittää. Maksoin siitä 15 markkaa.

 

Pikku-Pehtooreista pidän erityisen paljon, mutta hieman ihmettelen, miten matta musta on aikoinaan valittu yhdeksi väriksi. Se on minun mielestäni oikeastaan aika ruma vai juuri sen takia aika viehättävä. Joka tapauksessa Pehtooria pukee parhaiten raikkaat ja kirkkaat värit.

Kaunein pannu ikinä on tietysti tuo valkoinen, jossa on sydän. Säilytän pannuja lasivitriinissä ja sydänpannu on aina etualalla.  

Kun olin kuvannut kaikki kahdeksan isoa ja kahdeksan pikku-Pehtooria, oli kahvitauon vuoro. Sokerikon pohjassa lukee Riihimäki. Minun piti laittaa siihen alunperin suklaata, mutta jotenkin se pääsi loppumaan kuvaussession aikana...Onneksi joku on keksinyt tuoda takaisin vanhan kunnon Hopeatoffeen, niin sain lisää nostalgiaa tähän kuvaan. Niitä en ehtinyt vielä syödä, mutta miten niille mahtoi käydä myöhemmin...Liina on itsevirkattu ja kahvikupit ovat muuten vaan nätit-merkkiset.

Sunnuntaipuuhia!

 

Sunnuntai oli melkoisen harmaa ja sateinen päivä. Sellainen päivä, jolloin mieluiten pysyisi peiton alla ja surffailisi tv-kanavalta toiselle. Kevät tekee kuitenkin ihmeitä, eikä mikään mahti maailmassa olisi saanut jäämään minua peiton alle. Sekin voi olla kyllä joskus ihan kiva vaihtoehto. Kevät on niin mahtavaa aikaa myös sateella. En voi hukata minuuttiakaan. Istuin kasvihuoneessa ja suunnittelin kevään istutuksia. Tomaatintaimet ovat jo kasvamassa keittiön ikkunalla. Ne ovat kyllä niin pieniä, että en tiedä, mikä on se päivä, kun niistä saan satoa. Paprika ja munakoiso eivät itäneet lainkaan. Harmittaako? No, ei tietenkään. Jos taimet eivät onnistu, kaupasta saa monenlaisia vaihtoehtoja. Nautin lounassalaattia ja keitin kupposen kahvia akkukäyttöisellä keittimelläni. Kurkun ja kesäkurpitsan siemenet pitäisi laittaa kohta itämään. Jatkoin suunnittelua, kun sade ropisi ihanasti kattoon.

  

Kasvihuoneen ikkunasta näkee kaksi kääpiöomenapuutani. Olen laittanut oksien painoksi vanhoja kahvikuppeja. Täytyy myöntää, että puissa on ollut muutaman vuoden aikana enemmän kahvikuppeja kuin omenia. Harmittaako? No, ei tietenkään. Tulipahan käyttöä joutaville kahvikupeille.

Poikani vanhoissa kengissä oli jo pohjatkin puhki, mutta niitä ei saanut kuulemma missään tapauksessa heittää roskiin. Tietysti täytin hänen toiveensa, mutta ehkä hieman eri tavalla kuin hän kuvitteli. Lounaan jälkeen lähdin käymään paikallisessa Kodin Terrassa hakemaan orvokkeja. Monet muutkin olivat lähteneet kaupoille sateisena päivänä. Minun piti uteliaisuuttani kurkistella ihmisten ostoskärryihin ja ihmetellä, että mitä he olivat tulleet ostamaan. Kärryistä löytyi ainakin pensaita, multasäkkejä ja kaikenlaisia puutarhatarvikkeita. Istutin orvokit etuoven lähelle piristämään sisääntulijoita.

Innostuin vielä leipomaan kahvikakkuja. Muistan, kun olin noin kolmekymmentä vuotta sitten kahvilassa töissä. Siellä minulle opetettiin, että asiakkaille ei saa koskaan tarjota kuivakakkuja. Ne ovat kahvikakkuja. Tämän opin olen pitänyt mielessä. Illalla katoin vielä kauniit astiat pöytään ja nautin iltakahvit päivän päätteeksi. Kattaus olisi onnistunut myös vihreillä astioilla, sillä nämä Nanny Stillin Grapponia-astiat olen hankkinut myös vihreänä. Olipa ihana sateinen sunnuntai!