Nötkötin tärkeä tehtävä

Olen koko ajan sanonut, että Nötkötti ei ole mikään tavallinen koira. Sen pään sisällä on elämää. Västäräkki on nimittäin pesäpuuhissa.

Huomatkaa, mikä rauhallisuus ja uljas ryhti. Nötkötti seisoo hievahtamatta ja toimittaa tärkeää tehtäväänsä. Ensin esiintyminen Lahden Pihapiirimessuilla ja nyt tämä lintuperheen vartiointi, ei ole koiran elämä helppoa.

Minun piti öljytä Nötkötin alla oleva terassi, vaan siitäpä ei tullut mitään. Sen sijaan sommittelin kasvihuoneen lattialle laattoja, että mies pääsee niitä asentamaan,

Takapihan terassilla tiirailin lintuja kiikareilla ja kulman takana vartiossa seisovaa Nötköttiä.

Siivosin huvimajan kesäkuntoon ja  kannoin tavarat paikoilleen. Kaikki irtaimisto paitsi huonekalut ovat talvella sisällä mökissä. Keinutuoli alkaa kyllä kärsiä kosteudesta, mutta vielä siinä voi unelmoida vaaleanpunaisia unelmia.

Unelmointia kyllä häiritsi pöydällä oleva avonainen piparipurkki ja unelmani muuttuivat äkkiä suklaan ruskeiksi.

Annan teille nyt todella toimivan puutarhavinkin, joka on uhkailu. Sinikka-luumupuu on ollut kotipihalla ainakin viisi vuotta. Viime vuonna oli tähän asti paras sato, kolme luumua. Sanoin Sinikalle, että ensi keväänä näytän sille sahaa, jos tahti ei muutu. Ja miten kävi, Sinikka kukkii vimmatusti.

Jos olisin huonekalu...

... olisin keinutuoli. Keinutuoli on leppoisa, mukava, perinteinen ja värikäs (ainakin minun keinutuolit).

Huvimajassa haaveilen vaaleanpunaisia unelmia. Niiden ei ole tarkoitus toteutua, ne ovat vain sellaisia ihania ajatuksia.

Tex Willer-kahvipaikassa istun mieluimmin keltaisessa keinutuolissa. Tämän keinun olen saanut naapurilta. Kaikkien keinujen alkuperää en muista, pari on löytynyt roskalavalta.

Mökin yläkerrassakin voi keinutella. Minulla on yhteensä seitsemän keinutuolia, joista kaksi on maailmalla (yksi miehen siskolla ja toinen tyttärellä).

Mökin alakerran keinu on eniten käytetty. Yhdestäkään keinutuolista en ole maksanut mitään. En hanki keinutuoleja, ne vain päätyvät minulle.

Kotiin on päätynyt siroin ja pienin keinutuoli. Minulle tuli mieleen yksi entinen kauppias, jolta kysyttiin, että mitä hän aikoo tehdä eläkepäivillä. Kauppias vastasi: "Ensin istun kaksi viikkoa keinutuolissa ja sitten alan hiljalleen kiikuttaa."

Juhlat huvimajassa

Otsikosta voisi päätellä, että olen pitänyt isommatkin pippalot huvimajassa. Ei sentään, vain kahden hengen minijuhlat, minä ja mieheni. Muistelimme mennyttä kesää ja nautimme aurinkoisesta päivästä.
Mieheni oli ostanut yhdeltä kirppikseltä vadelmalimonadipullon. Mitä juomaa mahtaa olla kuvassa näkyvissä laseissa? No tietysti vadelmalimonadia. Kippis vaan kesälle!

Kahvin kera söimme ihanaa tyrnijuustokakkua. Tällä kertaa en tarjonnut mitään suolaista, koska olimme jo syöneet. Tämä oli vähän niin kuin jälkiruokajuhla. Muistelimme siis kesää, josta paras muisto on tietysti tyttären häät. Mökkikesän kohokohta oli varmaan laavun rakentaminen. Yleensä touhuamme paljon enemmän, mutta nyt jäi aikaa myös lepäämiselle.

Laitoin tuikut palamaan, vaikka oli aurikoinen päivä. Kynttilän valo tuo pientä juhlan tuntua.

Tämän peilin olen ostanut joskus ihan parilla eurolla. Se on oikeasti jotain tosi halpaa materiaalia, puun ja pahvin sekoitusta. Maalasin koko komeuden tietysti vaaleanpunaiseksi. Paras paikka peilille olisi varmaan seinä, mutta huvimajassa on vain ikkunoita.

Aurinko pyrki sisään myös ovesta. Se ei välittänyt oven edessä hyttysten suojana olevasta pitsiverhosta, vaan päätti säteillään valaista muovimaton raitoja. Pidän muovimatosta tosi paljon. Siihen on laitettu sinne tänne hopeista ja kultaista muovia, joka antaa kivaa sävyä mattoon.

Tuoliin olen laittanut pirteän päällysteen. Samaa kangasta löytyy tyynyistä, joita on keinutuolissa ja sängyssä. Sängystä ei ole nyt kuvaa. Olen postannut huvimajasta aiemmin ja sieltä löytyy kuva myös sängystä.

Enkelit valaisivat päiväämme. Puheita ei juhlassa juurikaan pidetty. Luonto ympärillä puhuu niin paljon, että paras vain kuunnella, mitä sillä on sanottavaa.

Jos jotain puhutaan, niin aihe on valitettavasti puut. Mieheni laskee rannan puita ja miettii, että montako pitäisi vielä kaataa. Jäljelle jäävien puiden pitäisi olla suoria, vahvoja ja vain koivuja. Minkäs insinööri itselleen mahtaa! Minä pidän kaikesta erilaisesta. Kuvassa näkyvä kolmen koivun kimppa on hauska. Siihen ne ovat juuttuneet ja jääneet, ei niitä voi kaataa. Entäs ikkunan toiselta puolelta näkyvä ruipelo?
Laituri näyttää niin kesäiseltä, mutta maassa olevat keltaiset lehdet kertovat jo syksyistä tarinaa.

Kevätpuuhissa!

Kasvihuoneessani on joskus näyttänyt näin nätiltä. Minulla oli aluksi siellä kukkia, yrttejä ja vähän tomaatteja. Olin laittanut sinne myös mukavan sängyn, jossa loikoilin ja luin puutarhalehtiä. Reippaana puutarhurina en viitsinyt makoilla kuumassa kasvihuoneessa, vaan raahasin sängyn ulos ja täytin koko paikan tomaateilla, kurkuilla ja vaihtuvilla muilla vihanneksilla.



Tässä kasvihuoneeni viime viikolla. Kyllä se on niin paljon mukavampaa katseltavaa kesällä. Tuolla ei tomaatit vielä tarkene. Joskus lunta on ollut niin paljon, että se on painanut laseja rikki. Tänä vuonna vältyin tuolta ikävältä yllätykseltä.

Posti toi odotetun paketin Hyötykasviyhdistykseltä. Tilasin sieltä siemeniä tuttuun tapaan. Kaikkea on taas liikaa, mutta se ei ole mitään uutta. Niin siinä käy joka vuosi. Senhän tietää jokainen puutarhuri. Kuvassa myös orvokit kurkottavat kohti valoa.

Kotiin täytyy myös laittaa jotain uutta virkistävää. Sohvan selkänojalla on Vallilan tämän kevään uutuus eli vanha tuttu Metsovaaran Elle-kuosista tehty verhokappa keittiön ikkunaani. Sohvan istuinosalle levitin nähtäväksi saman kuosin 1970-luvulta. Siinä ovat lapsuuskotini keittiön verhot, jotka ompelin vuosia sitten tyynyliinoiksi. Ihanaa nostalgiaa! Minulla oli pullantuoksuinen lapsuuskoti. Kun muistelen keittiötä, mieleen nousee äidin ämpärissä vaivaama pullataikina ja viisihenkinen perheeni iltakahvilla lämpimäisten kera.

No taas pääsi yksi keinutuolini kuvaan. Tämä on niistä kaikista seitsemästä mukavin istua. Löysin sen yhdeltä jätelavalta ilman toista jalkaa. Eräs ystävällinen puuseppä teki siihen uuden jalan ja sitten koko komeus maalattiin valkoiseksi. Minulla on mm. keltainen, vihreä ja vaaleanpunainen keinutuoli. Siis kaikki ei ole aina valkoista, vaikka pidän siitä väristä sisustuksessa. Sukat laitoin kuvaan siksi, kun niillä on hauska tarina. Sain ne syntymäpäivälahjaksi serkultani, joka lähetti ne minulle yllätyksenä postissa. Olipa piristävää saada paketti! Hän oli itse kutonut sukat. Keltainen lanka oli ostettu viime kesänä Jyväskylästä Toivolan pihan markkinoilta ja värjätty käsityönä Heinolassa. Oranssi ja vihreä lanka on edesmenneen sukulaisemme lampaista kehrättyä ja myös käsin värjättyä lankaa. Ja minä onnellinen sain nämä sukat!