Tuunaaminen voi joskus herättää rakkaita muistoja. Ostin kesällä yhdeltä kirppikseltä laatikoston. Tuunasin siitä hyllyn ja mietin, että mitä siihen hyllyyn laittaisin. Löysin mökiltä tyttärien vanhoja koriste-esineitä. Muistan, kun olin nuori äiti ja mietin, että mihin tätä kaikkea rojua tarvitaan. Tytöt katsoivat minuun vetoavasti, tää olis ihan pakko saada.
Laatikosto oli alunperin tämän näköinen. Pyyhin liat pois ja mieheni hioi sen kevyesti.
Väriksi valitsin vaaleanharmaan ja maalasin koko laatikoston. Ostin Prismasta paperilajitelman, josta löysin kauniin ruusukuvioisen paperin. Jouduin ostamaan kolme nippua paperia, että sain ruusupaperia riittävästi. Muihin tuunauksiin jäi kaikkia muita nättejä papereita.
Ja näitä "ihan pakko saada"- porukkaa meillä riittää. Tosin nämä nallukat ovat kyllä aika suloisia.
Olisin voinut täyttää hyllyn myös pienillä posliinieläimillä, poikani muovisotilailla tai pikkuautoillani. Nallet sopivat kuitenkin hyllyn teemaan parhaiten.
Tätäkin nallea tyttäreni ovat varmaan asettaneet noin miljoona kertaa nukkumaan ja toivottaneet nallelle hyvää yötä. Juuri niin kuin pikkuäitien kuuluukin tehdä. Tosin tulee mieleen, että saatoin minä ihan oikeanakin äitinä asettaa lapsiani ainakin sen miljoona kertaa nukkumaan. Aina oli jokin asia, miksi ei voinut heti käydä nukkumaan: yhtään ei nukuttanut, vessahätä, jano tai vielä oli yksi juttu kertomatta. Nyt rakkaita muistoja nekin.
Hylly (vai mikä Nallela tuon nimi nyt voisi) olla pääsi mökin yläkertaan kirjoituspöydän viereen. Peilistä näkyy oma vanha nukkekotini, joka odottelee myös tuunausta. Tuunausta tarvitsee myös valokuvaustaitoni, mutta olenkin menossa valokuvauskurssille lokakuussa. Kuvaushetkellä aamu mökillä oli sateinen ja harmaa ja se näkyy kuvissa. Sateinen ja harmaa sää on kyllä mökillä tosi tunnelmallista. Ihanaa viikonloppua kaikille! Laitetaan kynttilöitä palamaan.
