Mämmin valmistusta

Mämmin tekeminen ei ole hätäisten hommaa. Kun aamulla aloittaa kello 9, iltaseitsemältä on valmista. Minulle oli jäänyt joululta pussillinen mämmi- ja leipämaltaita. Pussin kyljessä oli mämmiohje ja niinpä päätin kokeilla ihan itse tehdyn mämmin valmistamista. Mämmiin ei montaa raaka-ainetta tarvita: mämmimaltaita, ruisjauhoja, siirappia, suolaa, vettä ja pomeranssinkuorta.

Mämmin tekeminen on hidasta puuhaa ja siinä välissä ehdin leipoa juustosämpylöitä. Mämmin valmistus alkoi veden kuumentamisella lähes kiehuvaksi ja sen jälkeen lisäsin jauhoja. Tätä seremoniaa jatkoin tunnin välein, niin kauan, kun olin lisännyt kaikki ohjeessa mainitut vedet ja jauhot. Lopuksi  sekaan siirappi, suola ja pomeranssinkuori. Sitten vielä koko massan keittäminen 10 minuuttia.

Mämmi oli uunissa 3- 4 tuntia. Kuvassa on tuota ikiaikaista toisten suosikki- ja toisten inhokkiperinneruokaa valmiina. Mämmi ei ollut niin makeaa kuin kaupassa, mutta muutoin hyvin samanlaista. Syön mämmiä vähän ja harvoin, mutta kaikkea on kiva kokeilla.

Kukkia päiväänne! Tämän tyttäreltä saamani kevätpiristyskimpun haluan jakaa kanssanne.

Kätevä emäntä

Kesäkurpitsasta on tullut tänä kesänä mukavasti satoa, suorastaan ylituotantoa. Minä nuukajussi en heitä mitään pois, joten ryhdyin kokkaamaan oikein urakalla.

Viipaloin kesäkurpitsaa pellille ja päälle laitoin jauhelihaa ym. mitä nyt yleensä pizzatäytteeksi laitetaan. Tämä on minun suosikki, helppoa ja nopeaa.

Pilkoin ämpärillisen kantarelleja paistinpannuihin. Haihdutin nesteen pois ja laitoin sienet pieniin pakastepusseihin. Olen tehnyt kantarelleista ihan tuoreeltaan jo keittoa ja muhennosta. Kunpa vain muistaisin käyttää niitä talvellakin ruoanlaitossa. Keväällä meinaa pakkasesta löytyä kaikenlaista laatikon perille unohtunutta.

Googlasin kesäkurpitsareseptejä ja löysin useammankin hillon ohjeen. No pitihän tätäkin kokeilla. Kesäkurpitsa-sitruunahillon ohje löytyi K-Ruoka-resepteistä. Hillo sopii paahtoleivälle ja suolakeksien kera. Minä ajattelin laittaa sitä maustamattomaan jogurttiin, mutta en ole vielä kokeillut. Hillo oli yllättävän hyvän makuista.

Tein edellisten lisäksi kesäkurpitsakeittoa, joka oli ihan syötävää. Samaa en voi sanoa suklaakakusta, johon tuli kesäkurpitsaraastetta. Meniköhän joku pieleen, koska tiedän, että monet ovat kehuneet tällaista kakkua. Tein niitä vielä kaksi kappaletta. Kakkuihin sopii hyvin sanonta moni kakku päältä kaunis. Silti jätän kuvan pois ja varsinkin ohjeen.

Mustikkakukkoa ja hyväntekeväisyyttä

Lomamatkan jälkeen päätin jo paluulennolla, että teen heti ruoaksi jauhelihasoppaa ja mustikkakukkoa. Olin kyllä suunnitellut, että muutama päivä menee kylmän maidon, voileipien ja kahvin voimalla. Kun mieheni lupasi tehdä keiton ja mustikkakukonkin tekeminen on todella nopeaa, niin mikäs siinä. Soppa porisemaan ja kukko unniin!

En tiedä, mistä lie pätkähti päähäni, että nyt pitää saada tuota savolaista perinneherkkua mustikkakukkoa eli rättänää. Meinasin jo sanoa lentokapteenille, että nyt nupit kaakkoon, kukon tekoon olisi tässä hieman hoppu.

Minulla on ollut iät ja ajat Arabian Arctica-sarjan astioita, joihin olen jo todella kyllästynyt. Niinpä keksin toisen tyttäreni kanssa, että hän antaa käyttööni Pentikin Viinimarja-astiastonsa, josta pidän kovasti. Hän haluaa ostaa jotain modernimpaa sarjaa ja näin me olemme molemmat tyytyväisiä. Tein kukon Viinimarjasarjan pieneen vuokaan. Sain myös ison vuoan, purkkia ja  purnukkaa vaikka millaista aina jalallista kakkuvatia myöten.

Mustikkakukkoon lorautin roimasti vanilliinikastiketta ja ai, että kukko sai kyytiä ja katosi lautaselta melko vikkelää vauhtia. 

Mitä tapahtui Arctica-kahvikupeille ja lautasille? Äitini asuu Lahdessa ja on seurakunnan toiminnassa mukana. Hän kuuli Lähetyskodilta, että kyseisiä kahvikuppeja on mennyt rikki eikä uusiin kuppeihin ole varaa. Niinpä minä lahjoitin omat kuppini ja lautaset Lähetyskodin kahvitteluhetkiin. Hyväntekeväisyydestä tulee niin hyvä mieli, mitähän keksisin seuraavaksi.

Tervetuloa mukaan uudet lukijani Taшa, Jani, Vilma ja Kati!

Valokuvausharjoittelua

Valotuksen kolme perusasiaa ovat aukko, valotusaika ja herkkyys. Tämän ja muutaman muunkin asian opin, kun tutustuin digikuvaamisen perusteisiin kansalaisopiston kurssilla. Kurssi kesti vain muutaman illan ja se oli minulle aivan liian lyhyt aika. Nyt tiedän, mitä asioita valokuvaamisessa pitää ottaa huomioon, mutta enpä juuri muuta.

Rohkeana ostin itselleni kameran, Canon EOS 750 D. Sillä olen räpsinyt kuvia oho-eiku-menetelmällä. Minun pitäisi oppia mm. kuvaamaan yöllä, kuvaamaan liikkuvaa kohdetta ja kohinaakin pitäisi välttää. Mitä ihmeen kohinaa? Päässäni alkaa lähinnä suhista, kun yritän tallentaa kaikkea tietoa päähäni.

Haluaisin kevään tullen kuvata luonnossa, jopa lintujakin, mutta ne ehtivät lentää varmaan melko kauas, ennen kuin kamerani säädöt ovat kohdallaan. Jos nyt oppisin edes käyttämään automaattiasetuksia.
Sain vanhan pärekorin työkaveriltani ja se sai toimia kuvausrekvisiittana tulppaanien ohella. Meinasin pudota keittiön pöydältä, kun sihtasin ja tähtäsin kameralla pärekorin paikattua kahvaa.

Jos valokuvaaminen ei vielä onnistu aivan kuten haluaisin, kahvikakun osaan kyllä tehdä. Ja minähän en ota valokuvaamisesta mitään stressiä. Opettelen kaikessa rauhassa ja kaikkea minun ei tarvitse oppia. Kamerassa on ihan liikaa toimintoja ja kaikenlaisia nappuloita, asia kerrallaan!

Minulla oli jäänyt isänpäivän epäonnistuneesta täytekakusta turkinpippurirouhetta ja löysin ohjeen, jossa kyseistä rouhetta laitettiin kahvikakkuun. Salmiakkirouhe kahvikakussa kuulostaa vähintäänkin oudolta, mutta pitihän tuotakin kokeilla. Ohjeen löydät täältä. Kakku oli positiivinen yllätys, vai olisiko voilla ollut myös osuutta onnistuneeseen makuun.

Pöllötauluja ja sämpylöiden leipomista

Minulla oli melkoinen virkkausmania joulunpyhinä ja kaikenlaista mahdollisimman pientä alkoi syntyä kuin itsestään. Enpä siinä juuri ehtinyt miettimään, että mihin minä niitä kaikkia virkkauksia tarvitsen.
Luovaa työtä ei sovi keskeyttää ja niinpä minä vaan virkkasin. Kyllä kaikki paikkansa löytää, kun aika on sopiva.
Ensin virkkasin kasan pieniä pöllöjä. Sitten ne saivat silmät äitini vanhasta nappilaatikosta. Sen jälkeen sain idean, että pöllöt on saatava puuhun.

Viime viikonloppuna pienet pölleröiset pääsivät puuhun. Olin virkannut niille oksat ja taulun taustaksi laitoin työhuoneen remontista jäänyttä tapettia. Kehykset löytyivät Puuilosta.
Taulut laitoin keittiön seinälle. Sain pientä virkistystä keittiöön todella pienellä vaivalla ja rahalla.

Pienellä rahalla sain myös ison kasan sämpylöitä. Taikinan nesteenä käytin heraa, jota oli tullut jouluna juuston valmistuksesta. Minulle oli jäänyt muutama punajuuri kaappiin pyörimään. Keitin ne kypsäksi ja sen jälkeen soseutin ne sauvasekottimella. Sämpylätaikina sai melko erikoisen värin punajuurista.

Meillä ei tuhlata. Käytän aina sämpylätaikinaan keitettyjä vihanneksia tai puuron jämiä, jos niitä sattuu olemaan. Sämpyläni ovat joka kerta erilaisia ja sehän on vaan hyvä juttu.

Jos olisin syönyt näitä silmät kiinni, en olisi tiennyt, että niissä on punajuurta. Teen sämpylät Myllärin sämpyläjauhoista, koska ne ovat niin rouheisia. Pyrin kyllä syömään enemmän ruisleipää, mutta joskus on kiva tehdä sämpylöitä.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Virkkausta ja herkuttelua

Virkkaamiseen on tosi vaikea keskittyä, jos uunista tulee herkullisen omenapannarin tuoksu. Sarin kotona blogissa http://sarinkotona.blogspot.fi/ oli tuo ohje, jota minun oli ihan pakko kokeilla. Sarilla on kivoja tuunauksia ja ruoka- tai leivontaohjeita, joita on helppo toteuttaa.
Löysin avainnauhan ohjeen tästä http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee-itse/virkkaus/tama-virkattu-avainnauha-syntyy-yhdessa-illassa
Ohje oli helppo. Tein avainnauhan pienemmällä puikolla kuin ohjeessa. Silti se valmistui yhdessä illassa niin kuin ohjeessa luvattiin.

Omenapannari oli tosi herkullinen. Pakastin syksyllä omenaviipaleita, joita oli helppo laittaa taikinan päälle. Herkkua täydensi vielä omenahillo ja päärynäkinuskirahka valmiin pannarin päällä.
Ompelin avainnauhaan pieniä helmiä, mutta se oli melko ikävää puuhaa. Ompelin vain muutaman koristeeksi.

Tein äidin pikkukameralle säilytyspussin. Lankana käytin muurarin linjalankaa. Se on napakkaa ja helppoa virkata. Ohje omasta päästä.

Virkkasin myös tabletille samasta langasta säilytyspussin. Tämän piti esittää pöllöä. Linjalankaa ei ole harmaana tai ruskeana, jotka olisivat sopineet väreiksi paremmin. Tyydyin vihreään. Poikani luuli, että tämä esittää pingviiniä. No ei kai pingviinitkään ole vihreitä.
Luin Wikipediasta, että pingviinit voivat olla syömättä useita viikkoja. Toivoisin joskus pientä itsekuria herkuttelun suhteen, mutta ei toivoakaan. Uunituore, lämmin omenapannari punaisella Taika-lautasella. Pientä joulun tuntua ilmassa, kuka voisi kieltäytyä.

Loimulohta ja sämpylöitä

Sämpylöiden leipominen lievittää käsillä tekemisen tuskaani. Minulla ei ollut mitään käsityötä työn alla, joten päätin pyörätttää sämpylät ihan vain illan iloksi.

Kun olin laittanut sämpylät kohoamaan pellille, satuin vilkaisemaan olohuoneen ikkunasta ulos. Mitä näinkään? Naapurin pihasta tuli savua. Se tarkoittaa vain yhtä asiaa. Siellä tehdään jotain ruokaa! Sain sämpylät uuniin ja kipaisin oitis naapuriin.

Siellähän se lohi loimusi. Vastustamaton tuoksu levisi ympäristöön ja toinenkin naapuri tuli paikalle. Totesimme yhdessä, että lohi on aivan liian iso kahdelle. Me muut naapurit voimme kyllä auttaa asiassa. Päätimme pitää pienet illanistujaiset. Minä lupasin tuoda sämpylöitä ja toinen naapuri lähti pilkkomaan salaattia.

Minulle tuli kiire. Olin onneksi ehtinyt valmistelemaan merimiespihvin, jonka laitoin uuniin hautumaan sämpylöiden jälkeen. Poikani vielä ihmetteli, että ai, äiti tekee ruokaa. No myönnetään, että viime aikoina se puuha on jäänyt hieman vähemmälle.

Pakkasin kassiin juustoja, suolakurkkuja ja muita tykötarpeita mitä kaapista sattui löytymään. Olen muuten tehnyt tuon kahvikassin itse. Kävin joskus kansalaisopiston kurssin, joissa opeteltiin tekemään kaikenlaista kahvipusseista. Kahvipussityöt ovat jääneet ja virkkaus on nyt se mieluisin käsityömuoto.

Saan olla kiitollinen ihanista naapureistani. Eihän sitä sovi ihan jokaiseen pihaan mennä kärkkymään ruokaa. Istuimme pihalla talvivarusteet päällä ja puhuimme asioita laidasta laitaan. Yksi puheenaihe oli nukkuminen. Se ei olekaan kaikille kovin helppoa hommaa. Totesin, että tällä kadun pätkällä taitaa joku meistä valvoa yön jokaisena tuntina. Sen verran kirjavaa on nukkuminen tällä porukalla.

Korillinen sämpylöitä hujahti illassa ja annoin naapureille vielä aamupalasämpylät mukaan. Minulla alkaa syysloma ja näin lauantaiaamuna loman alussa olo tuntuu erityisen leppoisalta ja rennolta. Toivon teille kaikille oikein ihanaa lauantaita. Muistetaan nauttia ihan niistä kaikista pienemmistäkin hetkistä, vaikka aamukahvin tuoksusta ja hiljaisuudesta.