Vanha ystäväni Jussi on potenut kovaa flunssaa jo 50 vuotta. Kipeä kurkku on hiertänyt kaulaa ikävästi ja nenä on kärsinyt jatkuvasta niistämisestä. Jussin oli aika lähteä nukketohtorille. "Sieltähän saapuu pieni potilas", huudahti nukketohtori Aino, kun Jussi saapui vastaanotolle.
Nukketohtori Ainon vastaanotto on Helsingin Mannerheimintiellä. Ainolla riittää potilaita. Jussin hoito kesti melkein kuukauden vai olikohan kyseessä hankalampi tapaus. Voit käydä kurkkaamassa Ainon potilaita Facebookissa ja Instagrammissa.
Tässä on Jussi jo terveenä ja juuri kotiin tulleena. Aino sai korjattua nenän ja kasvot ovat saaneet pientä ehostusta. Jussin olemus on muutenkin vähän pulleampi. Lihaskunto on parantunut eli Jussi sai uutta täytettä sisälle. Olen Ainon työhön todella tyytyväinen. Jussissa saa näkyä elämisen jäljet. Aino ei tee lelusta uutta.
Jussin kunniaksi join kakkukahvit. Muistelin lapsena Jussin kanssa vietettyjä hetkiä. Äitini muisteli, että Jussi on ostettu minulle ihan itse eli en ole saanut sitä keneltäkään lahjaksi. Jussi ei ollut koskaan se tärkein lelu, mutta Jussi oli aina leikissä mukana. Se kulki nukenvaunuissa ja puin sille vaatteet päälle. Jussi on ollut rakastettu ja rutistettu.
Jussi on tarkastellut elämää vuosikymmeniä pahvilaatikossa. Mihin sen laittaisin? Sitä mietin vielä. Nyt laitoin sen olohuoneen sohvalle. Seuraksi Jussille laitoin itse omille lapsilleni virkkaamani elefantit. Musiikista huolehtii ikioma ja ikivanha soittorasiani. Teddykarhujen huviretki soi vielä, tosin hieman epävireisesti.
