Saksinokkanaakka

Laitoin narsisseja piristämään sisääntuloa. Samalla mietin, että miten suurta iloa pienet kukat voivat tuottaa. Mielessäni heitän voltteja ja iloitsen alkavasta keväästä. Kuljen jalat kaksi senttiä irti maasta ja toivon, että jokainen päivä tästä eteenpäin myöhäiseen syksyyn asti menisi etanan vauhtia.

No, mikäs sinne narsissien väliin on lennähtänyt? Sehän on saksinokkanaakka. Luultavasti se on pesänrakennuspuuhissa. Naakat viihtyvät ihmisten lähellä ja pesäpaikkojen suhteen ne ovat varsin kekseliäitä. Tarkkailen tilannetta. Mitä Saksinokkanaakalla mahtaa olla mielessä?

Pöllö ihmettelee vieressä, että kuinkahan tässä nyt tullaan toimeen. Pöllöjen ja naakkojen yhteiselosta minulla ei ole mitään käsitystä. Lintukirjojen lukeminen on jäänyt vähemmälle. Ammennan tietoni mielikuvituksen satukirjasta.

Lintu syntyi saksista, haarukoista, grillilastasta ja pöytälampun varresta. Yritän hillitä mielikuvitustani heikolla menestyksellä. Tarina siis jatkuu lauantaina.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Hilla ja Tiiu!

Kasvihuoneessa tapahtuu...

...mutta vain pupun kasvihuoneessa. Se on ollut reippaana ja aloittanut hyvissä ajoin kasvihuonepuuhat. Minä en ole ollut yhtä reipas. Vapaa-aikani on mennyt vielä käsitöiden parissa.

Pupu on polkaissut pyörällä kasvihuoneelle ja kyllä siellä jotain siemeniäkin näkyy. Olen vähän kateellinen pupulle. Olen täällä blogissakin jo harmitellut, kun en voi tänä keväänä laittaa kasvihuoneeseen mitään kasvamaan. Puutarha-apulaiseni eli poikani lähtee armeijaan. En uskalla jättää kesälomalla kasvihuonetta oman onnensa nojaan, vaikka minulla onkin käytössä aivan toimiva kastelujärjestelmä.

Korillinen linnunpoikia ihmettelee pupun touhuja ja varmaan minunkin, kun en muuta tee kuin virkkaan. Minun pitää vielä tottua ajatukseen, etten puuhastele tänä vuonna kasvihuoneessa.

Joka kevät ilmassa on ollut kuin suuren urheilujuhlan tuntua, kun tomaatintaimenet nostavat päätään mullasta keittiön ikkunalla. Olen hoivannut niitä kuin äiti lapsiaan. Totuttelin niitä ulkoilmaan ja vein kasvihuoneeseen päivähoitoon ja yöksi kotiin kunnes ne olivat riittävän vahvoja siirtymään kokonaan kasvihuoneeseen. Ja nyt jään ilman tätä riemua.

No jäänkö tätä nyt sen enempää suremaan? En, koska ainahan kasvihuoneen voi sisustaa nätiksi. Siellä on mukava kahvitella ja voin laittaa sinne vaikka alkukeväästä salaattia kasvamaan pahimpaan kasvikaipuuseen. Mökillä saan istuttaa papuja, kesäkurpitsaa, yrttejä sun muuta. Saan möyhiä mullassa, nuuhkia kesäilmaa ja touhuta kasvien kanssa.

Olen minä vähän touhunnut jo kukkien kanssa. Tein Pinterestin ohjeella (hakusana tassel flower) voikukkia. Tässä kohtaa joku ajattelee, että pitääkö voikukkia ihan tehdä, eikö niitä kohta ole ihan riesaksi asti. Minä olen vähän sellainen antaa kaikkien kukkien kukkia-tyyppi, joten minusta voikukatkin ovat nättejä.

Iloista viikonloppua, muistakaa rentoutua ystävät!

Keskeneräiset käsityöt

Minä olen aina ihmetellyt, että miksi ihmisillä on niin paljon keskeneräisiä käsitöitä. Miksi he eivät tee niitä loppuun asti? Sain ymmärrystä asiaan, kun huomasin, että olen itse samassa tilanteessa.

Keinutuolin selkänojalla roikkuu kaulahuivi, jota aloitin tekemään lomalla (idea Pinterestistä). Huivia oli ihana virkata aurinkoisella parvekkeella uimapuku päällä. En pääse nyt ihan samaan tunnelmaan virttynyt villatakki päällä ja villatöppöset jaloissa iltahämärissä kotisohvalla.

Ponchon (malli Drops), virkkaamisen aloitin ennen lomaa, mutta se keskeytyi, koska langat loppuivat. Tilasin uudet ja hain ne jo R-kioskilta. Lankapussi odottaa nyt eteisen pöydällä. Matka siitä olohuoneen sohvalle, jossa yleensä teen käsitöitä, on yllättävän pitkä.

Tämä käsityö häviää hieman olohuoneen maton väreihin. Olisikin kadonnut vaikka maton alle näkymättömiin. Tästä on tulossa virkattu kassi. Ohje on Vikatikki-blogista. Isoäidin neliöitä on mukava virkata, mutta en miettinyt tarpeeksi pitkälle, kun aloitin työn. Paloista kootaan tässä muodossa kassi. Sitten pitäisi ommella vuorikangas. Ompelu kuulostaa nyt mahdottomalta toimenpiteeltä.

Ja nämäkin vielä! Tein jouluna kynsikkäitä oman mallin mukaan. Tarvitsen niitä töissä, kun siellä on niin kylmä. Toinen on valmis, mutta toinen on ihan alkuvaiheessa. Nyt ei oikein huvita muistella ohjetta ja kevätkin jo tulossa huimaa vauhtia.

Lankavarastosta pilkistää viime kesänä aloittamani keittiön pöydän kaitaliina. Tekeminen loppui, kun lanka loppui. Lankakin on jo ostettu ja työstä puuttuu enää noin 10 cm, mutta se tuntuu ainakin kilometriltä.

Käännän keskeneräisyyden positiiviseksi asiaksi. Minulla on monta rautaa tulessa ja tekemisen meininkiä. Se ei olekaan huono juttu!

Tuunatut tölkt

Hieman haikeana muistelen aikoja, kun lapset värittivät piirustuksia tai värityskirjoja. Joskus oli hankalia tilanteita, kun en yhtään tiennyt mitä kuva esittää ja lapsi odotti topakkana vastausta. Nyt ei ole enää vuosiin tarvinnut kukaan värikyniä.

Liimasin kynät säilyketölkkien ympärille. Mistähän tuo idea oli peräisin, en muista ja mihin näitä tölkkejä tarvitsen, en tiedä. Mieheni esittää jokaisen tuunaukseni yhteydessä jo lähes legendaariseksi muodostuneen kysymyksen: "Mihin nuo laitetaan?" Olen sitä mieltä, että luovuus kärsii, jos pitää ajatella järkevästi.

Pieni tölkki on tehty ananastölkistä ja se on oikein näppärän kokoinen. Laitoin tölkkiin virkkaamani kukat, mutta taidan viedä tölkin työpaikalle ja laittaa siihen klemmareita. Mieheni oli taas tuunausapulaisena ja katkoi kyniä puukolla sopivankokoisiksi.

Isossa tölkissä kyniä ei ole lyhennetty yhtään. Tölkistä tulikin mielestäni liian raskas. Se on noin 14 cm korkea. Voisiko tätä tölkkiä vielä tuunata jotenkin? Jos maalaisin sen valkoiseksi ja jättäisin kynänpäät näkyviin? Miten olisi yksi tai useampi maalattu raita, tulisiko tölkistä kevyempi? Mitä mieltä olet?

Tänään lähden kirpparille ja hauskaan kahvilaan, josta luin Villejä lupiineja-blogista. Käy katsomassa täältä mitä Marita kirjoittaa kahvilasta. Kunnon pullakahvit ovat aina paikallaan ja pienet kirpparikierrokset siinä ohessa.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Mustikkakukkoa ja hyväntekeväisyyttä

Lomamatkan jälkeen päätin jo paluulennolla, että teen heti ruoaksi jauhelihasoppaa ja mustikkakukkoa. Olin kyllä suunnitellut, että muutama päivä menee kylmän maidon, voileipien ja kahvin voimalla. Kun mieheni lupasi tehdä keiton ja mustikkakukonkin tekeminen on todella nopeaa, niin mikäs siinä. Soppa porisemaan ja kukko unniin!

En tiedä, mistä lie pätkähti päähäni, että nyt pitää saada tuota savolaista perinneherkkua mustikkakukkoa eli rättänää. Meinasin jo sanoa lentokapteenille, että nyt nupit kaakkoon, kukon tekoon olisi tässä hieman hoppu.

Minulla on ollut iät ja ajat Arabian Arctica-sarjan astioita, joihin olen jo todella kyllästynyt. Niinpä keksin toisen tyttäreni kanssa, että hän antaa käyttööni Pentikin Viinimarja-astiastonsa, josta pidän kovasti. Hän haluaa ostaa jotain modernimpaa sarjaa ja näin me olemme molemmat tyytyväisiä. Tein kukon Viinimarjasarjan pieneen vuokaan. Sain myös ison vuoan, purkkia ja  purnukkaa vaikka millaista aina jalallista kakkuvatia myöten.

Mustikkakukkoon lorautin roimasti vanilliinikastiketta ja ai, että kukko sai kyytiä ja katosi lautaselta melko vikkelää vauhtia. 

Mitä tapahtui Arctica-kahvikupeille ja lautasille? Äitini asuu Lahdessa ja on seurakunnan toiminnassa mukana. Hän kuuli Lähetyskodilta, että kyseisiä kahvikuppeja on mennyt rikki eikä uusiin kuppeihin ole varaa. Niinpä minä lahjoitin omat kuppini ja lautaset Lähetyskodin kahvitteluhetkiin. Hyväntekeväisyydestä tulee niin hyvä mieli, mitähän keksisin seuraavaksi.

Tervetuloa mukaan uudet lukijani Taшa, Jani, Vilma ja Kati!

Fuerteventura, Jandia

Matka lähenee loppuaan ja sunnuntaina on kotiinlähdön aika.  Kerron tässä vielä yleistietoa matkakohteesta, jos joku joskus suunnittelee matkaa Fuerteventuraan. Tämä on tietysti minun näkemykseni asiaan.

Jandia on mukava ja helppo matkakohde. Kuvassa on pääkatua ostoskadun puolelta kuvattuna. Ostoskadulla on kauppoja (joita on riittävästi), ravintoloita ja hotelleja. Toisella puolella on ihana, pitkä hiekkaranta. Kaikki lähellä.

Hotellimme Sol Jandia Mar oli vanha ja vähän kulunut hotelli, mutta erittäin siisti. Hotellista pidettiin hyvää huolta ja tietysti vieraista. Altaita oli kaksi, joista toisessa oli lämpimämpää vettä kuin toisessa. Olimme erittäin tyytyväisiä hotelliin, vaikka toista kertaa emme halua all inclusivea. Ruokaa oli yllin kyllin, mutta me haluamme käydä eri paikoissa syömässä. Haluamme myös syödä rauhassa jonottamatta joka asiaa.

Jandiasta on kiva pieni kävelymatka Morro Jableen. Se on tunnelmallinen pieni paikka, jossa oli paljon ravintoloita ja varsinkin kalaravintoloita.

Vuokrasimme auton kolmeksi päiväksi. Fuerteventurassa on helppo ajaa ja tiet ovat erittäin hyväkuntoisia. Näin mieheni kertoi minulle, koska minä olin kartturina. Kuvan maisema on tyypillinen Fuerteventurassa. Vuoria toisensa perään ja välillä hiekkaa.

Ajoimme saaren kaikissa isommissa paikoissa. Tässä olimme matkalla Ajuin kylään, joka oli henkeäsalpaavan kaunis paikka.

Corralejo on kuuluisa hiekkadyyneistään. Kaupunki oli aika iso, paljon ostospaikkoja, ravintoloita ja turisteja. Se näytti kuitenkin ihan mukavalta ja eloisalta paikalta. Ranta oli neljän kilometrin päässä, joten sinne ei jaksa kävellä.

Caleta de Fuste on pieni kiva turistikohde, mutta sielläkään ranta ei ole ihan niin keskustassa kuin Jandiassa.

Puerto del Rosario on mielestäni kolkko kaupunki, jossa on vain iso kauppakeskus Las Rotondas. No, tietysti sieltä tarttui matkaani uusi kevätlaukku ja pari puseroa.

Tässä olivat Fuerteventuran suurimmat kaupungit. Matkan pilvisimmät päivät osuivat juuri automatkallemme, joten kuumuuskaan ei haitannut.

Corralejon ja muillakin Fuerteventuran tuulisilla rannoilla on pakko ottaa aurinkoa tällaisissa poteroissa tuulen voimakkuuden takia. Tuuli olikin yksi asia, joka häiritsi minua Fuerteventuralla. Muuten olimme erittäin tyytyväisiä matkakohteeseen.

Matkalla sattui myös jotain odottamatonta. Mieheni sairastui vatsakipuihin, jotka eivät olleet mitään tavallista turistiripulia. Jokin hankala virus jylläsi kolme päivää ja mieheni lepäsi hotellissa. Tämä oli hyvä muistutus siitä, että vakuutukset kannattaa olla voimassa. Hän sai erittäin hyvää hoitoa paikallisella lääkäriasemalla.

Olemme niin kiitollisia, että hän selvisi vähällä, kun ensin näytti, että olisi jotain isompaa sairautta. Iloisin mielin lähdemme kohti kotia.

Kiitos teille kaikille, jotka olette käyneet lukemassa ja kommentoimassa matkaamme. Ensi viikolla puhaltavat sitten kotimaan kevättuulet. Ihanaa päästä suunnittelemaan puutarhajuttuja ja kaikenlaista muutakin tuunausta.

Päivä merellä

Kokka kohti uusia seikkailuja. Minä ja mieheni vietimme leppoisan päivän Galeta Paradise-nimisellä kuunarilla. Aurinko paistoi, mutta jälleen kerran sää oli turhankin tuulinen. Toki olimme merellä, mutta muuten mukavalla matkalla tuuli saisi olla lempeämpi.

Delfiinejä ei näkynyt missään, mutta ihailin Jandian kauniita maisemia mereltä päin. Hiekkarantaa on 25 kilometriä. Tuulet ovat puhaltaneet Afrikasta Fuerteventuraan hienoa hiekkaa käsittämättömät määrät. Olisiko mitenkään mahdollista, että pari tuulenpuuskaa puhaltaisi vaikka meidän mökin rantaan pikkuisen tuota valkeaa hiekkaa.

Lounaan ajaksi kapteeni ajoi veneensä rauhalliseen poukamaan. Olipa mielenkiintoista lounastaa ventovieraiden ihmisten kanssa samassa pöydässä. Neljä englantilaista, yksi ranskalainen ja me kaksi suomalaista. Miehistön kolme jäsentä eivät osallistuneet ruokailuun.

Minusta tuntui ylelliseltä, kun joku muu kokkasi ja tarjoili pöytään. Söimme katkarapuja, savulohta, pihvejä, salaattia ja tuoreita sämpylöitä. Harmi, että kukaan ei oikeastaan keskustellut mitään. Olisi ollut mukava kuulla lounasvieraiden matkakuulumisia tai ihan mitä vaan.

Minäkin keskityin miettimään, että kehtaanko olla ottamatta katkarapuja. En voi sille mitään, että ne näyttävät tuijottavan minua keitetyillä silmillään. Ranskalaiselle näytti onneksi maistuvan minunkin osuus.

Miten tällaisestä löhöilystä tokenee arkielämään? Eilenkin siirryin vain parvekkeelle, kun siivooja tuli huoneeseen petaamaan sänkyjä. No ruoanlaitosta en ainakaan kanna huolta. Muutamaan päivään en aio laittaa ruokaa, kun tulen kotiin. Lasi kylmää maitoa, kuppi kunnon kahvia ja muutama ruisvoileipä riittää ruoaksi alkupäivinä.

Väripiikkuja karussa maisemassa

Loma jatkuu. Maisemat ovat karua ja kuivaa, mutta muutama väripilkku sentään löytyi. Kukat näyttävät niin ihanan kesäisiltä. Pelargonia kasvaa täällä suurissa pensaissa. Nämä ovat siis ainoita kukkia, joita olen nähnyt täällä Fuerteventurassa.

Kaktusia täällä on tietysti paljon. Pitkiä, pätkiä ja tällaisia jakkaran mallisia. Tuohon en kyllä haluaisi istua. Kaktukset ovat kauniita juuri niiden erilaisten muotojen vuoksi.

Tässä ovat minun rantaeväät. Westön kirja on merkillinen. Se on pakko lukea, vaikka en tiedä vielä kahdensadan sivun jälkeen, mihin kirjailija pyrkii. Fuerteventura on tuulinen paikka ja tuulta on välillä vähän liikaa minun makuuni. Silloin on syytä pysytellä altaalla.

Rantalöhöilyn päätteeksi virkkaan hotellin parvekkeella pienistä isoäidin neliöistä huivia. Huivi ei nyt tunnu kovin ajankohtaiselta, mutta kyllä sitä taas kotimaassa tarvitaan.
Tänään lähdemme vanhalla kuunarilla katselemaan Fuerteventuran maisemia mereltä päin. Mokoma tuuli tuntuu taas voimistuvan jo heti aamusta.

Mukavaa lauantaita kaikille. Nautitaan päivästä, oli sää millainen tahansa.

Hiekkaa

Hiekka tarttui varpaisiin, meren kiihkeään rytmiin kun taivuttiin. Näin lauloi Badding aikoinaan. Miten voikaan osua johonkin paikkaan niin paljon hiekkaa ja vettä. Vietimme koko päivän Fuerteventuran Sotavento-nimisellä rannalla.

Maailma on kaunis. Aurinkoa, vettä ja hiekkaa, juuri nyt en muuta kaipaa. Tietysti on kiva, että mies kulkee mukana, kantaa reppua ja yhdessä ihmetellään tätä rannan pituutta.

Tablettiin ei saa hotellin wifi-yhteyttä, eikä kamera löydä yhteyttä tablettiin. Jaan nettiyhteyttä puhelimesta blootoothilla tablettiin. Ja silti, hiekka vaan tarttuu varpaisiin, aurinko antaa energiaa ja hymysuin ihmetellään maailman kauneutta.

Tabletilla sentään saan kuvia. Ja tämänkin kuvan haluan jakaa teille. Pitkän rantakävelyn päätteeksi saavuimme eilen hotelliin ja siellä odotti ihana yllätys. Täytin taas 25 vuotta ja vielä muutaman kevätpäivän päälle. Hotelli muisti minua. Se tuntui hyvälle.