Polkupyöräpöytä

Tulin pyörällä kahville ja juutuin pöytään. No, ei siinä aivan niin käynyt.

Idea on Pinterestistä. Näin sen joskus, kun olin uppoutunut Pinterestin ideapankin lukuisiin mahdollisuuksiin.

Mieheni toteutti idean nopeasti. Muutama lauta valmiista pöydästä irti, pari reikää ja laudat takaisin. Pyörä on kaivettu hieman syvemmälle laattojen väliin, että se on juuri sopivalla korkeudella pöydän kanssa.

Keinun katoksena on vain vanha pellin pala. Ensi kesänä ajattelimme tehdä koko kokonaisuuden ylle valokatoksen. Kalusteet säilyisivät pitempään, kun sade ei pääse niitä kastelemaan.

Maitokärryssä kasvaa krasseja. Ne ovat mukavia ja helppoja kesäkukkia. Kärryssä oli myös mustasilmäsusanna, mutta se hermostui kuivuudesta.

Aamu alkoi sateella. Luonto kiittää, niin minäkin.

Terveisiä Tex Willeristä

Jokainen meistä on varmaan harmitellut Suomen erikoista kesäsäätä. Niin minäkin, mutta olen päättänyt, että nautin kesästä, olkoon se millainen tahansa. Ihana kahvipaikkani Tex Willer on ollut vähällä käytöllä tänä kesänä. Nyt päätin senkin, että istun siellä nauttimassa päiväkahveja, vaikka talvivaatteet päällä.

Olen postannut Tex Willeristä viime kesänä. Kaikki eivät varmaan muista, niin kerron, että omituisella nimellä on tarina. Halusin kahvipaikalle jonkin nimen ja miehelleni ei kelvannut mikään ehdottamistani nimistä. Muistin hänen innostuksensa Tex Willer-lehtiin ja jopas kelpasi suositun lännensankarin nimi.
 

Nämä äidin kihla-aikana kutomat matot, joista tein mm. tyynynpäällisiä, ovat kestäneet hyvin Suomen kostean kesäsään.

Köynnöshumala kiertyy mukavasti tolppien ympärille ja se saa kasvaa niin reheväksi kuin haluaa.

Kynttilät ovat kaktuksen muotoisia lännen malliin, kahvikupeissa lukee made in Japan ja tarjotin on venäläinen. Pulla on sentään läheisestä kahvilasta ja ihan kotimainen. Kansainvälistä tunnelmaa siis!

Ihanaa viikonloppua ystävät! Toivon kesäpäiviinne iloa ja aurinkoa.

Vappuna mökillä

Vappusää oli ikimuistoinen, mutta ei ainoa laatuaan. Vietin vappua mökillä mieheni kanssa ja muistelimme, että joskus kauan sitten autolla ei päässyt pihaan asti lumen takia.  Peltikki-lehmämme oli aivan ihmeissään, että tuliko talvi takaisin. Peltikki on vahvaa tekoa. Se laidunsi pihamaalla urheasti.

Ennen räntäsadetta otin kuvia lammesta, josta jäät olivat alkaneet sulaa. Telkkäpariskunta keskittyi toisiinsa. Lintuja ei pahemmin huono sää haitannut tai mistäs minä sen tiedän, kun vietin suurimman osan ajasta sisällä.

Lammen jää oli kaunis, kuin kristallia. Luonto tarjosi taas niin mahtavia maisemia, räntäsateesta en kyllä oikein löytänyt mitään kaunista.

Olisin niin halunnut kasvimaalle touhuamaan.  Otin kuvan hetki ennen räntäsadetta, sen jälkeen kasvimaasta ei paljoa näkynyt. Suunnitelmien tekemistä sää ei kuitenkaan haitannut. Laitan kasvamaan ainakin pensaspapuja, ruusupapuja ja kesäkurpitsaa.

Tässä on luultavasti tämä kesän puuhamaa mökillä. Vanha kasvihuoneeni kaipaa uudistusta.  Siitä tulee isompi ja sen kylkeen tulee oleskelutilaa. Kerron tästä projektista enemmän, kunhan se ensin saadaan alkuun.

Vapputunnelma oli korkealla säästä huolimatta. Ostin kaupasta valmiita donitseja, siihen päälle kunnon kahvit ja herkkuhetken täydensi vielä mansikat. Pieniä, makeita iloja!

Serkun syntymäpäivillä osa 1

Serkullani on tapana pitää syntymäpäiväjuhlat pienelle porukalle. Minä ja mieheni kuulumme tuohon onnellisten joukkoon. Koskaan ei voi aavistaa, mitä juhlissa tarjotaan. Yksi asia on kuitenkin varma, mikään pöydän antimista ei lopu kesken.

Serkkuni leipomukset ovat kaikki mallia experiment tai vähän kaikkea. Näihin ei kannata ohjeita kysellä. Jollain vain on taito hyppysissä laittaa ainekset sopivaan muotoon. Kakussa oli ihana kerman, rahkan ja vadelman yhdistelmä.

Onkohan tässä nyt varmasti riittävästi kuudelle henkilölle? Pöydässä oli näiden lisäksi vain 14 muuta sorttia. "Lähti vähän käsistä", sanoi serkkuni. No, se ei meitä vieraita harmittanut ollenkaan.

Voiko tällaisia herkkuja olla olemassakaan? Kyllä voi ja minä onnellinen istuin niiden vieressä.

Jaa, mitäs tässä nyt olikaan. Lohipasteijoita ja jotain muuta ihanaa suolaista. Serkulta ei tietysti kannata kysyä. Vastaus on kuitenkin, että vähän kaikkea. Voi sentään, yksi kuva unohtui! Pöydässä oli myös karjalanpiirakoita munavoilla, täytettyjä ruisnappeja ja suolaista piirakkaa. Maistoin kyllä kaikkia niitäkin, no ruisnappeja meni useampikin.

Kunnon syntymäpäiväjuhlilla pitää tietysti olla kahta lajia tuulihattuja ja kahvipöytäkeskustelun lomassa makeita tankoja naposteltavaksi. Totta puhuakseni en kyennyt enää maistamaan tuulihattuja, mutta mieheni varmisti, että nekin olivat suussasulavia.

Olisiko ohjeet olleet sittenkin tästä keittokirjasta? Serkkuni koti on täynnä ihania vanhoja tavaroita, joita esittelen teille lauantain postauksessa.

Haloo, täällä vaan puhutaan kuudesta henkilöstä, mutta tärkeimmät meinasi unohtua. Odessa-neiti tekee kaikki temput, että hänellekin tipahtaisi jotain herkkua. Odessa pitää niin paljon rapsuttelusta, että vieras väsyy ennen kuin Odessa, mutta herkuista puhuminen saa hänet heti liikekannalle.

Vanha herra Petu oli tullut kylään ja vointi on ihan parhaimmillaan kohti kesän seikkailuja. Viime kesänä vieras koira puri Petua niin pahasti, että henkikulta oli vaarassa. Syksy meni toipuessa, mutta nyt on taas innostusta ilmassa.

Jatkan siis lauantaina tämän ihanan kodin esittelyä. Tervetuloa Anne ja Birgitta mukaan blogiini!

Tuusulanjärven maisemissa

Viime viikonloppuna oli upeat ulkoilusäät. Olen asunut Tuusulassa 26 vuotta ja kehtaanko tunnustaa, että olin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kävelemässä Tuusulanjärven jäällä. Järveltä on hulppeat näkymät moneen suuntaan ja kuvassa näkyvä Halosenniemi on kerrassaan upea ilmestys järveltä päin.

Halosenniemi on rakennettu vuosina 1899-1902. Se on taidemaalari Pekka Halosen perheelleen rakentama taiteilijahuvila, jonka nykyisin omistaa Tuusulan kunta. Halosenniemessä on nyt erittäin mielenkiintoinen näyttely Kotien taideaarteita. Näyttelyyn on kerätty teoksia keskiuusimaalaisista kodeista.
Tällä kertaa tyydyimme ihmettelemään Halosenniemeä ulkoapäin. Kivijalan korkeudessa ei ole säästelty. Vesi ei tavoita korkealla mäellä seisovaa Halosenniemeä, vaikka se nousisi korkeuksiin asti.

Matka jatkui jäältä tietä myöten Lottamuseoon. Myönnän, että meidät houkutteli sinne museon ihana Lottakanttiini. Nostalginen tunnelma ja itseleivotut herkut, siinä pari asiaa, miksi en pääse tuon rakennuksen ohi.

Lottakanttiini oli täpö täynnä kauniin sään innoittamia ulkoilijoita. Oliko lenkkimme nyt turhaa, kun kaakaossa ja porkkanapullassa oli varmaan kalorit kohdallaan. Hui hai, mieli virkeänä lähdimme kävelemään kotia kohti.

Illalla kotona luin serkkuni lähettämää ihanaa korttia. Eino Leinon teksti oli osuva Tuusulanjärven retkipäivälle. Riemuitaan talven riemuja, mutta nähdään kesästä unta.

Karoliinan kestikievari

Kun kahvilan ovelta avautuu tällainen näkymä, taustalla soi 50-luvun iskelmät ja myyjä kysyy hymyillen, että mitäs hyvää teille saisi olla, olen myyty. Niin kuin olisin mummolaan tullut! Minun on ihan pakko mainostaa tätä ihanaa kahvilaa, jossa voisin melkein asua. Jos ikinä matkasi kulkee nelostietä ohi Leivonmäen (50 km ennen Jyväskylää etelän suunnasta), älä aja ohi, vaan pistäydy Karoliinaan.

Tulin mieheni kanssa Karoliinaan tutustumaan erityisesti uuteen teekattaukseen, josta olin lukenut Karoliinan Facebook-sivuilta.

Viisikymmentäluvun tunnelmissa keskustelin mieheni kanssa englantilaisesta teekulttuurista, jolla on pitkät perinteet. Kello viiden tee syntyi viktoriaanisella aikakaudella joskus 1800-luvun alussa. Vaikka toppa-asumme eivät edustaneet tuolle ajalle tyypillistä vaatetusta, eikä kello ollut edes viisi, tunnelma vanhojen kahvipannujen ja huonekalujen joukossa oli erinomainen.

Tässä on kiva idea. Pöydän kansi on vanha ovi ja istuimina räsymatoilla päällystetyt puulaatikot.

Mitä? Tuliko joku suksilla, ei sentään. Tällaisiakin somisteita löytyy Karoliinasta.

Kakuissa on korkeutta ja makua. Tässä vain pari esimerkkiä, näitä löytyy kokonainen vitriinillinen.

Teehetkeen voit valita pannullisen mieluista teetä. Se tuodaan hautumaan pöytään. Karoliinassa on pöytiintarjoilu. Se on luksusta.

Teekattaukseen kuuluu kerrostarjotillinen suolaista ja makeaa. Voin sanoa, että herkut veivät kielen mennessään. Tuo valtava tarjotin oli kahdelle! Karoliinassa kaikki tuotteet ovat ainutlaatuisia. En ole nähnyt tai maistanut missään sellaisia kakkuja, kahvileipiä ja varsinkaan pizzoja kuin Karoliinassa.

Tunnen sielujen sympatiaa tämän puusohvan kanssa. Kaikki samanlaisia retrohenkisiä ja ajan patinoimia: minä, mieheni ja sohva.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Erja Haapala ja Mantelilaakson Susanna!

Tietokoneopas ja verkkokauppaostoksia

Sain kivan mahdollisuuden blogiyhteistyönä tutustua Klingelin julkaisemaan  Tietokoneen käytön alkeet-Tietokoneopas kaikenikäisille kirjaan, jonka voi ladata netistä ilmaiseksi.

Kirja on hyvä perusteos aloittelijoille, mutta sisältää paljon hyödyllistä tietoa myös kokeneemmille käyttäjille. Kirjassa esitellään aluksi perustiedot tietokoneesta. Tietokoneeseen liittyvät käsitteet tulevat tutuiksi ja ainakin minulle oli hyvää kertausta käydä ne läpi.

Kirja opastaa selkeästi ja runsain kuvin kuinka tietokonetta käytetään aina tietokoneen käynnistämisestä erilaisten ohjelmien käyttöön. Lisäksi kirjassa opastetaan mm. tiedostojen, kuvien ja musiikin oikeaoppiseen tallentamiseen. Aloittelijoita kiinnostaa varmasti myös Internetin käyttö. Kirja tarjoaa oivan tietopaketin myös tähän asiaan.
 
Kirjassa esitellään kaikki tarpeelliset näppäinyhdistelmät, joita minä en ainakaan ole koskaan oppinut käyttämään. En millään muista kaikkia Ctrl + kirjain-yhdistelmiä, mutta nyt päätin tulostaa ne työhuoneen seinälle näkyville.

Voin lämpimästi suositella tätä e-kirjaa kaikille tietokoneen käyttäjille. Tässä kahvia odotellessa jäin vielä miettimään, että onneksi kirjassa on myös tietoa Internetin turvallisuudesta. Kirja sisältää tärkeää tietoa virustentorjunnasta, salasanojen ja verkkopankin käytöstä ja turvallisesta verkko-ostamisesta.

Sain mahdollisuuden tilata jotain kivaa itselleni Klingeliltä blogiyhteistyönä ja valitsin tällaisen mukavan oloasun. Ajattelin, että kotona voi pukeutua nätisti eikä aina niihin vaatteisiin, joita töissä ei enää kehtaa pitää.

Klingel on myös verkkokauppa aikuisille naisille ja miehille. Sieltä löytyy mukavia perusvaatteita ja  kauniita juhlavaatteita. Muodin lisäksi Klingelistä löytää asusteita, koruja ja kenkiä.

Edellisten lisäksi Klingelistä voi tilata erilaisia kodin sisustustuotteita. Minä ostin itselleni kaksi kaunista mukia. Minua viehätti tuo kukkakuvio mukin sisäpuolella.

Mukit olivat pakattu näin kauniiseen laatikkoon. Laitoin laatikon talteen, sitä voi vielä käyttää jossain yhteydessä. Kukkamukit vievät ajatukseni hieman kevääseen, minkäs kesäihminen luonteelleen voi.

Kiitos Klingel!

Nukketohtorilla

Vanha ystäväni Jussi on potenut kovaa flunssaa jo 50 vuotta. Kipeä kurkku on hiertänyt kaulaa ikävästi ja nenä on kärsinyt jatkuvasta niistämisestä. Jussin oli aika lähteä nukketohtorille. "Sieltähän saapuu pieni potilas", huudahti nukketohtori Aino, kun Jussi saapui vastaanotolle.
Nukketohtori Ainon vastaanotto on Helsingin Mannerheimintiellä. Ainolla riittää potilaita. Jussin hoito kesti melkein kuukauden vai olikohan kyseessä hankalampi tapaus. Voit käydä kurkkaamassa Ainon potilaita Facebookissa ja Instagrammissa.

Tässä on Jussi jo terveenä ja juuri kotiin tulleena. Aino sai korjattua nenän ja kasvot ovat saaneet pientä ehostusta. Jussin olemus on muutenkin vähän pulleampi. Lihaskunto on parantunut eli Jussi sai uutta täytettä sisälle. Olen Ainon työhön todella tyytyväinen. Jussissa saa näkyä elämisen jäljet. Aino ei tee lelusta uutta.

Jussin kunniaksi join kakkukahvit. Muistelin lapsena Jussin kanssa vietettyjä hetkiä. Äitini muisteli, että Jussi on ostettu minulle ihan itse eli en ole saanut sitä keneltäkään lahjaksi. Jussi ei ollut koskaan se tärkein lelu, mutta Jussi oli aina leikissä mukana. Se kulki nukenvaunuissa ja puin sille vaatteet päälle. Jussi on ollut rakastettu ja rutistettu.

Jussi on tarkastellut elämää vuosikymmeniä pahvilaatikossa. Mihin sen laittaisin? Sitä mietin vielä. Nyt laitoin sen olohuoneen sohvalle. Seuraksi Jussille laitoin itse omille lapsilleni virkkaamani elefantit. Musiikista huolehtii ikioma ja ikivanha soittorasiani. Teddykarhujen huviretki soi vielä, tosin hieman epävireisesti.