Kotipihalla

Syyshortensia on  minun suosikki. Satoi tai paistoi, syyshortensia kukkii aina.

Syö sinä vaan tuo ensimmäinen paprika, minä syön sitten seuraavan, kun se kypsyy.

Olen niin iloinen monen vuoden odottelun jälkeen. Sinikka-luumupuuni tuottaa vihdoin satoa.

Saan myös hyvän sadon tomaateista, vaikka lajike ei oikein miellytä. Se on hieman kuivakas ja pilaantuu pohjasta herkästi. Nimeä en tietenkään muista. Onneksi mökillä on eri lajike.

Olisihan tuossa vieressä pari vapaata kukkaa, mutta pysytellään nyt varmuudeksi yhdessä ystävät.

Kiinnittäkää katseenne tiiviisti hopeaputouksiin. Ne peittävät upeasti koko padan. Keskellä piti olla korkeampien kesäkukkien loistava kirjo, mutta pata on aina auringonpaisteessa ja kuivuus oli niille liikaa.

Joihinkin kesäkukkiin kuivuus ei vaikuttanut, ei myöskään taustalla näkyviin kuunliljoihin ja tuivioihin. Tämmöistä on kotipihalla. Ajatuskin siitä, että laitan kohta kanervia ja muita syysistutuksia, ei, ei vielä. Kesäihminen minussa rimpuilee vastaan.

Morgan Kane

Mökille kasvihuoneen yhteyteen valmistuu pikku hiljaa kesäkeittiö, joka sai nimekseen Morgan Kane. Meillähän on kahvittelupaikka nimeltään Tex Willer. Kunnioitus lännensankareita kohtaan alkaa mennä jo yli oman ymmärrykseni. Nämä sankarit ovat mieheni kesälukemiston ykkösnimiä, joten mikäpä siinä, pari poikkitieteellistä nimeä sopii oikein hyvin tähän puutarhaan.

Vuosia varastossa olleet huonekalut pääsivät kesäkeittiöön. Ne olivat kaikenkirjavia, joten maalasin ne yhteensopiviksi. Kun värin nimi oli Daalia, ostopäätökseni syntyi nopeasti. Tavoitteena oli kyllä punainen väri, mutta tuo ei nyt ole ihan punainen.

Ensireaktio väristä oli, että nyt meni pieleen ja pahasti. Silmä tottui ja minähän tykkään väreistä. Daalia on jo kovasti mieluinen, enkä vaihtaisi väriä, vaikka voisin.

Toinen keinutuoli tuli Tex Willeristä ja toinen tyttären parvekkeelta ja molemmat puettiin Daaliaan.

Virkkasin Strömsö-langasta istuinaluset keinutuoleihin. Aurinko haalisti värin hetkessä. Strömsö-lanka on oikeasti tummemman punaista.

Laitoin vanhan kahvisäkin sinisen muovitynnyrin päälle. Oiva paikka kesäkukille. Yritän jollain esineillä tavoitella hieman villin lännen tunnelmaa. Kahvisäkki ei varmaan ole ihan ykkönen edes maantieteellisesti, mutta jotain kuitenkin. Cowboy-hattu, hevosenkenkiä, mitä muuta?

Pulpetti ei ole keskeistä villiä länttä, vaikka kai silloinkin käytiin koulua. Villiä länttä ei varsinkaan edusta lasten leikkihella eikä todellakaan puinen kuorma-auto. Pulpetti toimii laskutasona ja muut vempeleet odottavat lapsenlapsen kasvamista leikkimittoihin.

Kesäkeittiön tiskipöytä/työtaso on teon alla. Suunnitelmat muuttuvat tekemisen edetessä eli sitäkin rakennetaan ihan perinteisellä tyylillä.

Kasvimaa sai vihdoin portin vanhasta kotipihan terassin aidasta. Maalasin senkin Daalialla. Kun joku jäniksen roikale yrittää vielä kerran mennä herkuttelemaan pavuillani, se kokee äkkipysäyksen. Daalian väri ei jätä ketään kylmäksi, ei edes jänistä.

Kasvihuoneen ovi

Mieheni rakensi kasvihuoneeseen työntöoven vanhoista ikkunoista. Työntöovi ei vie tilaa kesäkeittiöstä, vaan liukuu sivuttaissuunnassa auki ja kiinni. Ylimmäisen ikkunarivin saa auki, joten kasvihuone saa tuuletusta myös oven kautta.

Ovenkahva on mielestäni erityisen hauska. Harmi, etten huomannut ottaa siitä tarkempaa kuvaa. Kahva on naapurin vanhasta saunan ovesta ja se esittää kiulua.

Ovimekanismi näkyy tässä. Oven pyörät ovat Puuilosta ja lattarautakiskon teki paikallinen metallialan ystävämme.

Linnut ovat olleet kaapissa muutaman vuoden, mutta nyt keksin niille oivan paikan oven yläosassa.

Kranssin esittelin jo keväällä Lahden pihapiirimessuilla. Tein sen kuohuviinipullon korkeista ja helmistä. Keskelle laitoin roikkumaan kukan ja kastelukannun. Nekin ovat tehty korkeista.

Tästä kuvasta saat selville mitä tarkoitin jossain aiemmassa postauksessani psykedeelisen värisillä huonekaluilla. Kasvihuoneen vieressä oleva tuoli on yksi niistä. Muut huonekalut esittelen seuraavassa postauksessa.

Garden cafe

Väriminttujen takaa pilkottaa valmis kasvihuoneeni. Se sai nimekseen Garden cafe. Kasvihuone viilenee iltaa kohden, kun aurinko ei paista sinne enää suoraan. Siellä on ihana istua kahvikupposen äärellä. Muistutan kaikkia kasvihuoneen rakentajia! Tehkää kasvihuoneesta riittävän iso. Silloin siitä tulee monikäyttöinen ja ehkä viileämpikin (toki auringolla on tähän vaikutusta).

Varastosta löytyi tasan kaksi vanhaa harmaata laudanpätkää. Mieheni taiteili köydestä nimen ja kiinnitti sen lautaan pienillä nauloilla. Mitä hän kirjoitti toiseen lautaan? Siihen tuli kesäkeittiön nimi. Siitä kerron joskus toiste.

Kesäkeittiö on siis ihan valmis. Sisustus täydentyy vuosien myötä, kun jotain sopivaa löytyy, mutta nyt keskitymme kesäkeittiön viimeistelyyn.

Sain serkultani sahtikuurnan. Se oli ainakin ihan sahtikuurnan näköinen ja ihan uusi. Käytetäänkö sellaisia vielä? Ei mitään käsitystä. En valmista sahtia, enkä edes pidä sahdista, joten laitoin kuurnaan kesäkukkia. Öljysin sen päältä haarmaaksi. Toivottavasti öljyäminen tuo kuurnalle lisää ikää.

Päädyn havupenkki valmistui myös. Siitä puuttui enää kivituhkat kivien ympäriltä. Ai että, se on siisti nyt, mutta rikkaruohot tykkäävät myös kivituhkasta.

Minua häiritsee sisäpuolelle näkyvä vihreä vesisaavi. Mietin sen peittämistä. Pitäisikö opetella makramee-solmeilua ja tehdä siitä jokin koriste? Laitanko verhot? Näitä on mukava suunnitella talvella.

Kesäkeittiön rakentelussa on menossa vaikein kohta, työtaso ja kaapit. Minun pitäisi suunnitella toimivaa kokonaisuutta Ikean avohyllyistä, vanhoista ikkunoista ja muusta sekalaisesta materiaalista.
Kamalaa, ihanaa suunnittelua!

Pihakierros kotona

Patojen pataljoona on on uudistetulla takapihan ylätasanteella ( se alue, josta poistimme nurmikon). Sain isoimman padan naapurilta, toiseksi suurimman äidiltä ja olisikohan kaksi pienintä löytöjä metalliroskiksista. Pienimpään ideoin jotain muuta kuin kukkia. Idea on vielä hautumassa.

Päivälilja kukkii mukavasti ja suojaa takana olevaa kärhöä.

Mikäs sinne vasempaan laitaan on ilmestynyt? Kekkilän kompostori se siinä tekee työtään.  Olen jo pitkään haaveillut isommasta kompostorista, johon mahtuisi puutarhajätteet paremmin. Minullahan on kaksi pientä kompostoriputkea, jos joku muistaa, mutta niihin ei mahdu puutarhajätteitä.

Kärhö aloittelee kukintaa. Toinen kärhöni kärsi jotenkin talvesta, mutta sitkeästi se kohottelee itseään ylöspäin. En viitsinyt siitä ottaa kuvaa, kun yritän esitellä näitä paremmin menestyneitä.

Vai ovatko nämä nyt sen parempia. Ajattelin, että mustasilmäsusanna kiipeilisi penkkiin, mutta ne ovat vaan kietoutuneita toisiinsa. Tekisivät nyt edes kukkia noissa lemmen kiemuroissaan.

Etupihan pata on vaatimattoman näköinen tänä vuonna. Hopeaputoukset ovat hyvässä kasvussa, mutta eipä uskoisi, että jossain tuolla keskellä on kolme verenpisaraa.

Kotikasvihuoneessa tomaatit ovat vielä vihreinä. Tämän tomaatin nimi oli joku luumujutska. Minun päässäni ei ole tarttumapintaa kasvien nimille.

Paprika-parka on melko ahtaalla. Onko pakko sulloa kaikki paprikat muutamaan oksaan, kun tilaa olisi muualla vaikka kuinka. Läheisyyden kaipuuta ehkä.

Pihakierros mökillä

Mökillä kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Pensastomaatit antavat vielä odottaa satoa. Parhaiten on vauhdissa pensastomaatti, jonka päävarsi on melkein poikki (teippasin varren). Se vaurioitui kuljetuksen aikana, kun toin kotoa mökille taimia alkukesästä.

Toin mökille peräkärryllisen kukkia ja hyötykasveja loman ajaksi. Matka sujui kaikilta peräkärryssä ilman tappioita. Mieheni kantoi patiokurkun ruukkua ja minä varsia kuin morsiamen huntua ja niin saimme kurkun kasvihuoneeseen peräkärrystä. Amppelitomaatit pääsivät auton takapenkille. Onneksi kukaan ei nähnyt omituista kuormaa.

Melko korkeaksi kasvanut munakoiso matkusti myös peräkärryssä. Olin varma, että se katkeaa matkalla, mutta eipä sentään.

Köynnöshumalalla on tavoitteet korkealla Tex Willerin nurkalla. Mihin se vielä yltää?

Ajattelin ensin siirtää taustalla näkyvät tikkaat ja kasvihuoneen oven aihion, kun kuvasin mustasilmäsusannaa. Mitä turhia. Tämä on minun mökkielämää. Aina jokin projekti menossa.

Joku oli heittänyt tämän polkupyörän metallijätteisiin, kun pyörä oli irronnut. Mieheni korjasi sen rautalangalla ja niin polkupyörän matka jatkuu mökkipihassa.

Puutarhuri joutuu sietämään tappioita. Neljästä laakakatajasta kaksi on kuivunut. Katson tilannetta ensi kevääseen asti. Siihen asti ne saavat olla paikoillaan. Suodatinkangas heiluu iloisesti tuulessa. Tässäkin on projekti meneillään. Nurmikkoa poistetaan ja jotain tulee tilalle, mitä, en tiedä vielä.

Kivikasan päällä on ollut mukavasti kukintaa. Porsaat asettuivat oikein jonoon kuvattavaksi.

Että minun pitää tämäkin teille näyttää! Poistin mökiltä yhden kitukasvuisen kukkapenkin ja siirsin siitä muutaman kasvin tähän penkkiin. Tässä taas oli muutama kasvi heikossa kunnossa. Ajattelin, että saan uusia kasveja tilalle. Mitä vielä, kaikki ovat hyvässä kasvussa ja nyt penkki on oikea sekamelska. Vuohenputki riemastuttaa myös läsnäolollaan.

Kääpiösamettikukat aloittelevat kukintaa. Kasvatin ne siemenestä asti. Niin tein vime kesänäkin, mutta taimet paleltuivat yöpakkasissa ja loput hukkuivat vesisateeseen. Älkää katsoko penkin ulkopuolelle. Rikkaruohot tanssivat saksanpolkkaa.

Jos katsot tarkkaan kuvan vasenta yläkulmaa, näet ihan pikkuisen yhdestä ihan hassusta projektista, jonka esittelen ensi viikolla.

Tässä penkissä olen aikaisemmin kasvattanut yrttejä huonolla menestyksellä. Luulin, että penkistä on voima pois. Kesäkukkaseos kuitenkin innostui kasvamaan mukavasti. En kyllä ihan ymmärrä, miksi samassa pussissa on niin erikorkuisten kukkien siemeniä.

Kosmoskukat ovat omassa kohopenkissä, vaikka tässä näyttää siltä, että ne eivät erotu ruohosta. Mikäs siellä vasemmalla luikertelee? Se on vesiputki. Mökkimme varustelutaso nousee tänä kesänä huimasti. Olemme kantaneet veden naapurin kaivosta, mutta nyt saamme laittaa letkun kaivoon ja sieltä letku kohti meidän kesäkeittiön nurkkaa. Matka lyhenee oleellisesti ja kohta vettä pumpataan omasta käsipumpusta. Ylellistä.

Kesäkurpitsat ovat ihan hurjassa kasvussa. Pitäisikö lehtiä poistaa? Muutama krassikin sinnittelee joukossa.

Lopuksi lähetän terveisiä Sadulle Kukkaiselämää-blogiin. Voitin Sadun arvonnassa keväällä hyötykasvien siemeniä. Nyt olemme syöneet retiisejä omasta maasta. Kiitos Satu!

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Nötkötin tärkeä tehtävä

Olen koko ajan sanonut, että Nötkötti ei ole mikään tavallinen koira. Sen pään sisällä on elämää. Västäräkki on nimittäin pesäpuuhissa.

Huomatkaa, mikä rauhallisuus ja uljas ryhti. Nötkötti seisoo hievahtamatta ja toimittaa tärkeää tehtäväänsä. Ensin esiintyminen Lahden Pihapiirimessuilla ja nyt tämä lintuperheen vartiointi, ei ole koiran elämä helppoa.

Minun piti öljytä Nötkötin alla oleva terassi, vaan siitäpä ei tullut mitään. Sen sijaan sommittelin kasvihuoneen lattialle laattoja, että mies pääsee niitä asentamaan,

Takapihan terassilla tiirailin lintuja kiikareilla ja kulman takana vartiossa seisovaa Nötköttiä.

Siivosin huvimajan kesäkuntoon ja  kannoin tavarat paikoilleen. Kaikki irtaimisto paitsi huonekalut ovat talvella sisällä mökissä. Keinutuoli alkaa kyllä kärsiä kosteudesta, mutta vielä siinä voi unelmoida vaaleanpunaisia unelmia.

Unelmointia kyllä häiritsi pöydällä oleva avonainen piparipurkki ja unelmani muuttuivat äkkiä suklaan ruskeiksi.

Annan teille nyt todella toimivan puutarhavinkin, joka on uhkailu. Sinikka-luumupuu on ollut kotipihalla ainakin viisi vuotta. Viime vuonna oli tähän asti paras sato, kolme luumua. Sanoin Sinikalle, että ensi keväänä näytän sille sahaa, jos tahti ei muutu. Ja miten kävi, Sinikka kukkii vimmatusti.