Kevätsuunnitelmia

Vietin vapunpäivää klapikoneen äärellä. Se oli oikein mukava tapa viettää vappua. Maa oli jäässä ja osittain lumessa, joten puutarhahommat saivat vielä odottaa.

Puukatos on korjauksen tarpeessa. Huomasimme, että pohja on lahonnut ja uusimisen tarpeessa. Suunnitelmiin tuli muutos. Puukatos tyhjennettiin ja haettiin rautakaupasta painekyllästettyä puuta pohjan korjausta varten.

Pohja korjataan seuraavalla mökkireissulla, kun porakone oli kotona. Puukatoksen päätyyn voisin laittaa jonkin köynnöksen. Mikähän köynnös viihtyisi rodojen ja tuijien kanssa?

Korjaus- ja puutarhatöitä ei yhtään vähennä vilkas mielikuvitukseni ja innokkuuteeni suunnitella kaikkea uutta. Klapikoneella istuessa suunnittelin pientä havuryhmää Tex Willerin (valkoinen rakennus kuvassa) taakse. Siinä kohtaa on pieni harmillinen nurmikonpläntti, josta on ikävä ajaa nurmikkoa. Poistaisin koko nurmikon mökiltä, jos se olisi yhtään helpompaa.

Kasvihuoneen pääty näyttää tyhjältä ja Peltikki-lehmä on samaa mieltä. Havut ja rodot menestyvät mökin happamassa maassa, joten niistä saisi sopivan ryhmän. Korkeutta pitää varoa, ettei kasvihuone jää varjoon.

Kasvimaan ympäristö on haravoitu. Syksyn lehdet jätin mullan sekaan. Portti puuttuu vielä, mutta suunnitelmat ovat edenneet. Haluan portista tietysti ei niin perinteisen, joten se aiheuttaa päänvaivaa.

Kasvimaalle tulee ainakin papuja, kesäkurpitsaa ja kesäkukkia. Kasvimaa on aika pieni, joten kaikkea kivaa ei voi laittaa.

Tärkeä muistutus! Olettehan muistaneet pihan pikkuystävät. Tässä on menossa telkän pöntön huoltotyöt. Pöntössä on nyt uudet pesätarvikkeet ja raput pieniä telkän poikasia varten.

Telkän poikaset eivät viihdy kuin hetken pöntössä. On se niin kummallista! Mihin kaikilla on niin kiire, telkän poikasillakin.

Härkäniemen tuvilla

Kun ystävyys on kestänyt 30 vuotta, sitä on syytä juhlia. Viiden ystävän yhteinen taival alkoi opiskelun merkeissä Joensuussa. Tulimme Joensuuhun Espoosta, Lahdesta, Varkaudesta ja Joensuusta. Myöhemmin  päädyimme Espooseen, Joutsaan, Kirkkonummelle, Leppävirralle ja Tuusulaan.
Nyt kokoonnuimme Mikkeliin Härkäniemen Tuville, josta olimme vuokranneet kuvassa näkyvän mökin.

Olemme tehneet töitä, opiskelleet lisää ja perustaneet perheitä. Elämä ei ole meitä aina säästellyt. Olemme saaneet käydä elämänkoulua useampia luokkia kuin olisimme halunneet, jokainen tavallaan ja ajallaan. Olemme saaneet lahjaksi yhteensä13 ihanaa lasta, joista jokaisesta saamme olla ylpeitä.
Kun saavuimme mökille, keittiössä alkoi kanttarellikeiton lämmitys ja rantasaunalla paljun lämmitys. Jokainen tarttuu toimeen, yhdessä tekeminen sujuu ja se on luontevaa.

Tähän paljuun istui iltahämärissä viisi upeaa ystävää rentoutumaan työviikon kiireistä. Ympäröivä luonto tarjosi ainekset rauhoittumiseen.

Jokainen meistä oli saanut tehtäväksi tuoda jotain syömistä. Minun osuus oli tuoda ystävyytemme juhlavuoden kunniaksi täytekakku. Olin saanut yhdeltä näistä ystävistäni opiskeluaikana kakkuohjeen, jonka olin huolellisesti kirjoittanut Emännän salaisuudet-kansiooni. Kaivoin esiin vanhan ohjeen ja toimin sen mukaan. Muistan vieläkin, kun ystäväni sanoi, että muista tehdä kaurapohja kaksinkertaisena, muuten siitä tulee liian ohut.

Syksy yritti vielä tarjota hieman haaleaksi käyneitä värejä. Päivä oli kuitenkin lämmin ja aurinkoinen, vielä viimeinen haiku oli kesästä jäljellä.

Mökkiä ympäröi lähes kauttaaltaan vesi. Lämpimänä höyryävä palju houkutteli enemmän kuin järvivesi.

Oli kiva huomata, että linnunpönttöjä oli monessa puussa. Linnuille majoittuminen oli varmaan ilmaista.
Meilläkin ovat kodit ja paikkakunnat vaihtuneet, mutta ystävyys on säilynyt. Kävimme kerran porukalla Ruotsissakin, kun yksi meistä oli muuttanut sinne joksikin aikaa.

Ystävyytemme juuret ovat syvällä. Olemme erilaisia, mutta jotain hyvin samaakin meissä on. Luulen, että meitä yhdistää erityisesti hulvaton huumori. Voimme puhua ihan päättömiä ja nauraa makeasti.

Tässäkin grillipaikassa olisi ollut mukava istua iltaa, mutta kaikkea ei ehdi lyhyessä ajassa. Palju houkutteli tällä kertaa enemmän.

Grillipaikka oli sisältä tällainen. Tässä olisi ollut mukava paistaa vaikka makkarat ja keittää kakkukahvit.

Mitähän sieltä ystävyytemme ovenraosta vielä pilkistää? Sitä emme nyt miettineet. Nautimme rantasaunan löylyistä ja pimenevän illan rauhallisuudesta. Olimme vain me, ystävät.

Yksi ystävä on tehnyt yhteisistä valokuvistamme hauskan tarinan. Taustalla soi Kaija Koon Korkkarit kattoon. Tämän tarinan kuuntelimme jälleen kerran. Se on tarina viiden nuoren opiskelijatytön opiskelijaelämästä ja myöhemmin yhteisistä tapaamisista perheiden kanssa ja ilman. Tarinasta kuvastuu juuri se huumori, joka liimaa meitä yhteen.

Ystävyys on kuin kuu. Joskus se on vähän pimennossa, joskus loistaa hyvinkin kirkkaana. Kuunsilta on ystävyyden side, jolla voi saada tukea ja ymmärrystä muilta. Vaikka emme ole usein yhdessä, ystävyytemme on yhtä vahvaa ja varmaa, kuin taivaalle ilmestyvä kuu.

Lintujen asialla!

Päivän kääntyessä iltaan laitoin öljylamppuun valon ja nautin luonnon hiljaisuudesta. Joutsenet olivat palanneet lammelle ja nekin olivat hiljentyneet iltaa kohti. Olemme mieheni kanssa kiinnostuneet vuosi vuodelta enemmän seuraamaan lintujen touhuja mökkipihassa ja lammella. En tiedä mikä niissä viehättää. Onkohan se vanhuuden merkki, jos ei ole ennen kiinnostunut linnuista, mutta nyt on. Minusta tuntuu, että kaikki vanhat ihmiset seuraavat ikkunoistaan pikkulintujen elämää. Oli miten oli, linnut ovat mielenkiintoisia.

Tässä on mielestäni paras pönttö. Vaihtoehtoja on toki useita, mutta tässä on parasta kestävä katto ja aukeava etuseinä. Yle.fi-sivuilta saa paljon linnunpönttöihin liittyvää tietoa. http://yle.fi/aihe/miljoona-linnunponttoa kannattaa katsoa mitä kaikkea tuolta sivulta löytyy. Tavoitteena on rekisteröidä miljoona linnunpönttöä ja siis saada ihmiset hankkimaan lisää linnunpönttöjä. Kolopesijöillä on pulaa pöntöistä. Minäkin rekisteröin meidän 17 pönttöä.

Tässä näkee hyvin tuon avautuvan etuseinän hyödyn. Puhdistaminen käy kätevästi. Tässä pesässä oli kuollut linnunpoikanen. En tiedä, olisiko tänä keväänä joku pikkulintu alkanut rakentaa pesää kuolleen linnun päälle. Pönttöjen puhdistamisesta taitaa olla kaksi koulukuntaa. Toisten mielestä puhdistamista tarvitaan ja toisten mielestä ei tarvita. Täytyy myöntää, että tikkaiden raahaaminen upottavassa hangessa 17 pesän luo ei ole helpointa hommaa. No myönnetään, ihan kaikkia pesiä ei puhdistettu.

Isäni oli metsien mies ja aina luonnon asialla. Löysin hänen aiheeseen sopivan piirustuksen jostain äitini kaappien kätköistä. Isäni on piirtänyt sen joskus 1940-luvulla. Linnunpönttöasiat ovat olleet varmaan aina kevään ajankohtainen puheenaihe vuosikymmenestä toiseen.