Pihakierros mökillä

Mökillä kasvihuoneessa on kaikki hyvin. Pensastomaatit antavat vielä odottaa satoa. Parhaiten on vauhdissa pensastomaatti, jonka päävarsi on melkein poikki (teippasin varren). Se vaurioitui kuljetuksen aikana, kun toin kotoa mökille taimia alkukesästä.

Toin mökille peräkärryllisen kukkia ja hyötykasveja loman ajaksi. Matka sujui kaikilta peräkärryssä ilman tappioita. Mieheni kantoi patiokurkun ruukkua ja minä varsia kuin morsiamen huntua ja niin saimme kurkun kasvihuoneeseen peräkärrystä. Amppelitomaatit pääsivät auton takapenkille. Onneksi kukaan ei nähnyt omituista kuormaa.

Melko korkeaksi kasvanut munakoiso matkusti myös peräkärryssä. Olin varma, että se katkeaa matkalla, mutta eipä sentään.

Köynnöshumalalla on tavoitteet korkealla Tex Willerin nurkalla. Mihin se vielä yltää?

Ajattelin ensin siirtää taustalla näkyvät tikkaat ja kasvihuoneen oven aihion, kun kuvasin mustasilmäsusannaa. Mitä turhia. Tämä on minun mökkielämää. Aina jokin projekti menossa.

Joku oli heittänyt tämän polkupyörän metallijätteisiin, kun pyörä oli irronnut. Mieheni korjasi sen rautalangalla ja niin polkupyörän matka jatkuu mökkipihassa.

Puutarhuri joutuu sietämään tappioita. Neljästä laakakatajasta kaksi on kuivunut. Katson tilannetta ensi kevääseen asti. Siihen asti ne saavat olla paikoillaan. Suodatinkangas heiluu iloisesti tuulessa. Tässäkin on projekti meneillään. Nurmikkoa poistetaan ja jotain tulee tilalle, mitä, en tiedä vielä.

Kivikasan päällä on ollut mukavasti kukintaa. Porsaat asettuivat oikein jonoon kuvattavaksi.

Että minun pitää tämäkin teille näyttää! Poistin mökiltä yhden kitukasvuisen kukkapenkin ja siirsin siitä muutaman kasvin tähän penkkiin. Tässä taas oli muutama kasvi heikossa kunnossa. Ajattelin, että saan uusia kasveja tilalle. Mitä vielä, kaikki ovat hyvässä kasvussa ja nyt penkki on oikea sekamelska. Vuohenputki riemastuttaa myös läsnäolollaan.

Kääpiösamettikukat aloittelevat kukintaa. Kasvatin ne siemenestä asti. Niin tein vime kesänäkin, mutta taimet paleltuivat yöpakkasissa ja loput hukkuivat vesisateeseen. Älkää katsoko penkin ulkopuolelle. Rikkaruohot tanssivat saksanpolkkaa.

Jos katsot tarkkaan kuvan vasenta yläkulmaa, näet ihan pikkuisen yhdestä ihan hassusta projektista, jonka esittelen ensi viikolla.

Tässä penkissä olen aikaisemmin kasvattanut yrttejä huonolla menestyksellä. Luulin, että penkistä on voima pois. Kesäkukkaseos kuitenkin innostui kasvamaan mukavasti. En kyllä ihan ymmärrä, miksi samassa pussissa on niin erikorkuisten kukkien siemeniä.

Kosmoskukat ovat omassa kohopenkissä, vaikka tässä näyttää siltä, että ne eivät erotu ruohosta. Mikäs siellä vasemmalla luikertelee? Se on vesiputki. Mökkimme varustelutaso nousee tänä kesänä huimasti. Olemme kantaneet veden naapurin kaivosta, mutta nyt saamme laittaa letkun kaivoon ja sieltä letku kohti meidän kesäkeittiön nurkkaa. Matka lyhenee oleellisesti ja kohta vettä pumpataan omasta käsipumpusta. Ylellistä.

Kesäkurpitsat ovat ihan hurjassa kasvussa. Pitäisikö lehtiä poistaa? Muutama krassikin sinnittelee joukossa.

Lopuksi lähetän terveisiä Sadulle Kukkaiselämää-blogiin. Voitin Sadun arvonnassa keväällä hyötykasvien siemeniä. Nyt olemme syöneet retiisejä omasta maasta. Kiitos Satu!

Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

Kaikki on tarpeellista

Niin, juuri mikään ei ole turhaa. Rikkinäisen polkupyörän etuosan voi mainiosti hyödyntää muihin tarkoituksiin. Kiinnitin sen patjanrunkoon, joka toimittaa kasvimaan kehyksen virkaa (siis torjumaan jäniksiä).

Pienellä tuunauksella uutta ilmettä. Pyörän sarviin laitoin lasten pyöräkorin ja siihen tekokukkia. En tykkää tekokukista, mutta ainainen kasteluongelma ei salli oikeita kukkia.

Tässä kasvimaan takaosa. Vasemmassa alareunassa näkyy perunanvarsia, vaikka yhtään perunaa en siihen kohtaan laittanut. Papuja siinä pitäisi olla, vaan eipä näy.

Peltikki lähettää kesäiset terveiset. Koivikossa on mukava laiduntaa.

Kevätsuunnitelmia

Vietin vapunpäivää klapikoneen äärellä. Se oli oikein mukava tapa viettää vappua. Maa oli jäässä ja osittain lumessa, joten puutarhahommat saivat vielä odottaa.

Puukatos on korjauksen tarpeessa. Huomasimme, että pohja on lahonnut ja uusimisen tarpeessa. Suunnitelmiin tuli muutos. Puukatos tyhjennettiin ja haettiin rautakaupasta painekyllästettyä puuta pohjan korjausta varten.

Pohja korjataan seuraavalla mökkireissulla, kun porakone oli kotona. Puukatoksen päätyyn voisin laittaa jonkin köynnöksen. Mikähän köynnös viihtyisi rodojen ja tuijien kanssa?

Korjaus- ja puutarhatöitä ei yhtään vähennä vilkas mielikuvitukseni ja innokkuuteeni suunnitella kaikkea uutta. Klapikoneella istuessa suunnittelin pientä havuryhmää Tex Willerin (valkoinen rakennus kuvassa) taakse. Siinä kohtaa on pieni harmillinen nurmikonpläntti, josta on ikävä ajaa nurmikkoa. Poistaisin koko nurmikon mökiltä, jos se olisi yhtään helpompaa.

Kasvihuoneen pääty näyttää tyhjältä ja Peltikki-lehmä on samaa mieltä. Havut ja rodot menestyvät mökin happamassa maassa, joten niistä saisi sopivan ryhmän. Korkeutta pitää varoa, ettei kasvihuone jää varjoon.

Kasvimaan ympäristö on haravoitu. Syksyn lehdet jätin mullan sekaan. Portti puuttuu vielä, mutta suunnitelmat ovat edenneet. Haluan portista tietysti ei niin perinteisen, joten se aiheuttaa päänvaivaa.

Kasvimaalle tulee ainakin papuja, kesäkurpitsaa ja kesäkukkia. Kasvimaa on aika pieni, joten kaikkea kivaa ei voi laittaa.

Tärkeä muistutus! Olettehan muistaneet pihan pikkuystävät. Tässä on menossa telkän pöntön huoltotyöt. Pöntössä on nyt uudet pesätarvikkeet ja raput pieniä telkän poikasia varten.

Telkän poikaset eivät viihdy kuin hetken pöntössä. On se niin kummallista! Mihin kaikilla on niin kiire, telkän poikasillakin.

Metsässä

Viime sunnuntain sumuinen aamuhämärä oli jotenkin kaunis kaikesta harmaudestaan huolimatta.

Aurinko yritti parhaansa valaista metsää ja onnistuihan se. Metsässä oli suorastaan kesäinen tunnelma, mutta vain tällaisissä sammalpohjaisissa kohdissa.

Syksy oli tuonut oman värinsä läheiselle lammelle. Arki oli jossain kaukana. Minä vedin syvään henkeä ja nautin olosta.

Lammella oli syvä hiljaisuus. Yksinäinen mätäs liikkui vapaana hitaasti ja päämäärättömästi pitkin lampea.

Suopursun tuoksu on monille liian voimakas, mutta minulle se on yksi metsän tärkeistä tuoksuista.

Tälläkin sienellä on varmaan tärkeä merkitys tässä maailmankaikkeudessa. Tietääkö joku sienen nimeä, voiko sitä syödä.? Jätin sen paikoilleen, jos se vaikka on jonkun koti.

Metsä palkitsi minua viimeisillä kantarelleilla ja muutama suppilokin löytyi. Oma pikku kasvimaani tuotti vielä viimeisen kesäkurpitsan. Sain  kulhollisen vihreitä papuja ja kaksi kokonaista violetin väristä papua. Kun luulee, ettei saa yhtään papua, kulhollinen papuja on suuri saavutus.

Ystäväkirja-haaste

Happystarhome-blogin Elina oli tutustunut aikuisten ystäväkirjaan ja hän haastoi minut vastaamaan muutamiin kirjassa oleviin kysymyksiin.

Minulle tuli mieleen, että minulla on tallessa oma Koulutoverini-kirja ja kaivoin sen esille muistojeni kätköistä. Selailin sitä samalla, kun vastailin Elinan kysymyksiin.

1. Pienenä ajattelin, että minusta tulee 
Koulutoverini- kirjaan olen kirjoittanut 43 vuotta sitten saman ammatin kuin kahdeksan muuta vastaajaa, opettaja. Voin sanoa teille, että toive meni ei ihan, mutta aika lähelle. Kirjaan on kirjoittanut 35 ystävää ja muita suosittuja toiveammatteja olivat sairaanhoitaja, kampaaja ja laulaja.

Huomatkaa mitä inhosin eniten, "kaalikäälyreitä". Ne olivat painajaiseni kouluruokalassa, mutta nykyään pidän niistä paljon eikä traumoja jäänyt. Muut ystävät inhosivat eniten läskiä, käärmeitä, sotaa ja poikia.

2. Kirja tai elokuva, joka aiheuttaa edelleen väristyksiä. 
Minulle tulee nyt vain mieleen  Reino Lehväslaihon sotakirjojen täydellinen kokoelma, jonka mieheni on ujuttanut samaan vitriiniin Pehtoori-pannujeni kanssa. Tämä aiheuttaa minulle väristyksiä, koska pannut ja kirjat eivät sovi mielestäni yhteen.

Miehelläni on tapana kertoa minulle kirjan tapahtumia samalla, kun hän itse lukee. Aamu löysi väsyneet miehet suon reunassa taukoa pitämässä. Miehet olivat väsyneitä talsittuaan peninkulmia lokakuisessa räntäsateessa. Sissikomppania Ritola oli palaamassa kotiin sodan sekatöistä. Huoh! Osaan näitä jo ulkoa.

3. Noloin tv-ohjelma, josta pidän.
Tunnustan, että seurasin tv-sarjaa Hottikset. En tosin pitänyt siitä, mutta minun piti vain katsoa, että miten alas voidaan vajota tv-ohjelmien tekemisessä. Pyydän kohteliaimmin anteeksi, jos tämä oli jonkun lempisarja.


Yllä oleva kukkakuva ei liity ohjelmaan mitenkään. En halunnut eikä se kai olisi sallittuakaan liittää tähän kuvaa Hottiksista.

4. Paras Martta-taitoni
Tämä on helppo. Se on ehdottomasti virkkaus. Tässä valmistuu tyynynpäällinen kesämökille. Minulta puuttuu vielä noin 80 palaa ja pieniä virkkausväsymyksen merkkejä on jo ilmassa.

5. Salainen paheeni 
Minulla ei ole salaisia paheita, mutta yksi hyvin julkinen pahe on. Kun reissaan, etsin persoonallisia ja kiehtovia kahviloita matkan varrelta. En käy isojen ketjujen kahviloissa, koska niistä puuttuu omaleimaisuus.


Laitan Facebookiin ystävieni nähtäväksi missä kahvilassa olen käynyt ja mitä syönyt. Tämä kuva on Rautalammilta Tiinan tuvasta, jossa söin parhaan munkin ikinä.

6. Meni syteen tai saveen, niin vielä joskus aion...
ottaa selvää paremmin kamerani käytöstä. Opas vaikuttaa vielä ydinfysiikalta. Olen taas ilmoittautunut järjestelmäkameran käytön peruskurssille. Kävin sellaisella jo viime syksynä, mutta jäin varmaan luokalle. Paras aloittaa alusta.

7. Kahta en vaihda ja ne ovat
Puutarhaharrastukseni on vähän sellaista oho-eiku-menetelmää, mutta tuottaa niin suurta mielihyvää, että siitä en aio luopua. 

Jatkan myös hyvin pienimuotoista hyötykasviviljelyä. En edes syö paljon perunaa, mutta se ihana tunne, kun on itse kasvattanut jotain.

Kerronpa vielä mikä oli tyttöjen hartain toive Koulutoverini-kirjassa. Ette varmaan ylläty, että se oli koira. Se lienee monen noin 10-vuotiaan tytön toive vieläkin. Jotkut asiat eivät muutu.

Haasteen saa ottaa vastaan kuka haluaa. Oli mukava miettiä vastauksia. Iloa viikonloppuunne!

Papusatoa odotellessa

Toinen korva kallellaan ja hämmästynyt ilme kasvoilla. Olen yhtä ihmeissäni kuin tämä pupu. Mitä ihmettä tapahtui pavuilleni?

Tässä on toinen kasvimaa, jonka piti olla täynnä pensaspapuja. Maa on vallan mainio, istutin pavut pahimpien kylmien säiden jälkeen ja varmistelin lämpöä vielä harsoilla. Muutama hassu papu kasvaa huonosti.

Vastakkaisella puolella oleville pensaspavuille kävi vielä huonommin. Yhtään papua ei itänyt. Ei yhden yhtä! Ymmärrän, että osa voi paleltua tai itää huonosti, mutta ei yhtään. Jouduin tekemään uusintakylvön. Nämä itivät paremmin, mutta voi tulla kiire, jos tästä aion satoa saada.

Ruusupavut sen sijaan lähtivät reippaaseen kasvuun, mutta kuka roikale syö näitä lehtiä. Ketään ei näy missään, eikä kukaan ole tunnustanut  kolttosiaan.

Ehdin jo kehua, että osassa ruusupavuista ei ole yhtään reikää lehdissä. Jos tarkkaan katsotte, niin eiköhän tuossa oikealla alakulmassa jo ainakin yhdessä lehdessä ole reikiä. Olisiko kellään vinkkejä, kuka on syypää?

Jos pavut eivät oikein ole nyt mieleeni, niin yksi ainoa minikurkku sen sijaan tuo iloa aamuihini. Toin sen kotikasvihuoneesta mökin kasvihuoneeseen ja asetin sen alassuin käännetyn muoviruukun päälle. Minulla ei ole aiemmin ollut minikurkkuja. Tämähän on kerrassaan mainio ja helppo keksintö.

Pikkuinen kurkku tuo iloa aamupalapöytään. Joskus pieni ilo on niin mahdottoman suurta.

Viikonlopun puuhailuja

No eipä ole enää huolta, mihin laitan ylimääräiset kesäkurpitsan taimet. Unohdin mökillä yöksi taimet pihalle ja pakkasherra päätti tulla kylään. Se puhui niin kylmäkiskoisia juttuja kurpitsoille, että niiltä paleltui lehdet.

Teimme mieheni kanssa uuden kukkapenkin yhden terassin kylkeen. Se on kesäkukkia varten, mutta laitoin lähes paleltuneet kesäkurpitsatkin siihen penkkiin. Maata kaivaessamme nousi esiin kiviä,  jotka keräsin kukkapenkin päätyyn. Kiviä ei ole koskaan liikaa.

Tähän kukkapenkkiin istutin uusia perennoja, mutta unohdin niiden nimet jo matkalla kaupasta kotiin. Kurjenpolvia näkyy etualalla. Ne hankin viime vuonna. Laitan joskus paremman kuvan, kun kukat ovat rehevämpiä. Tässä penkissä menestyy erityisen hyvin vuohenputki. Tuon sitkeän kiusankappaleen nimen muistan varmasti.

Vuosia sitten kulotusalueelta raahaamani kannot alkavat olla jo heikossa kunnossa. Istutin kantojen keskelle siemenistä kasvattamani kääpiösamettikukan taimia. Unohdin laittaa niiden päälle harsot. Toivottavasti pakkasherra pysyy pois.

Maalasin viikonloppuna mökin sokkelin. Tiedetään tiedetään, sokkelin vieressä ei saa olla kukkapenkkiä. Kuunliljat ovat viihtyneet erinomaisesti, mutta varmuuden vuoksi teemme salaojat mökin kahdelle sivulle. Kuunliljat siirtyvät hieman kauemmaksi ja mökin toiselle sivulle teemme isomman kaivaustyön. Sokkeli on sillä seinällä rapautunut hieman liikaa, johtuu varmaan liiallisesta kosteudesta maaperässä.

Maalasin myös yläkerran terassin lattian. Nyt se hohtaa valkoisena ja kiiltävänä. Mieheni maalasi terassin pohjan alakerran puolelta. Minun niskani eivät moista asentoa kestä.

Kasvimaa sai harsopeitteet pakkasherran vierailun varalta. Kutsumattomat vieraat eivät aina ole kiva juttu. Olen huomannut, että eräs jänis on liikkunut mökin lähettyvillä. Yritin näyttää sille tietä mökiltä poispäin, mutta ei se mitään välittänyt.

Näin viikonloppuna myös telkän, jonka lento lammesta suoraan pönttöön ei mennyt ihan nappiin. Se lensi pöntön reiästä hieman sivuun ja pamautti päänsä pöntön kylkeen. Hetken aikaa se ravisteli päätään ennen kuin uskaltautui uuteen suoritukseen. Olikohan sillä kova päänsärky?