Valotuksen kolme perusasiaa ovat aukko, valotusaika ja herkkyys. Tämän ja muutaman muunkin asian opin, kun tutustuin digikuvaamisen perusteisiin kansalaisopiston kurssilla. Kurssi kesti vain muutaman illan ja se oli minulle aivan liian lyhyt aika. Nyt tiedän, mitä asioita valokuvaamisessa pitää ottaa huomioon, mutta enpä juuri muuta.
Rohkeana ostin itselleni kameran, Canon EOS 750 D. Sillä olen räpsinyt kuvia oho-eiku-menetelmällä. Minun pitäisi oppia mm. kuvaamaan yöllä, kuvaamaan liikkuvaa kohdetta ja kohinaakin pitäisi välttää. Mitä ihmeen kohinaa? Päässäni alkaa lähinnä suhista, kun yritän tallentaa kaikkea tietoa päähäni.
Haluaisin kevään tullen kuvata luonnossa, jopa lintujakin, mutta ne ehtivät lentää varmaan melko kauas, ennen kuin kamerani säädöt ovat kohdallaan. Jos nyt oppisin edes käyttämään automaattiasetuksia.
Sain vanhan pärekorin työkaveriltani ja se sai toimia kuvausrekvisiittana tulppaanien ohella. Meinasin pudota keittiön pöydältä, kun sihtasin ja tähtäsin kameralla pärekorin paikattua kahvaa.
Jos valokuvaaminen ei vielä onnistu aivan kuten haluaisin, kahvikakun osaan kyllä tehdä. Ja minähän en ota valokuvaamisesta mitään stressiä. Opettelen kaikessa rauhassa ja kaikkea minun ei tarvitse oppia. Kamerassa on ihan liikaa toimintoja ja kaikenlaisia nappuloita, asia kerrallaan!
Minulla oli jäänyt isänpäivän epäonnistuneesta täytekakusta turkinpippurirouhetta ja löysin ohjeen, jossa kyseistä rouhetta laitettiin kahvikakkuun. Salmiakkirouhe kahvikakussa kuulostaa vähintäänkin oudolta, mutta pitihän tuotakin kokeilla. Ohjeen löydät täältä. Kakku oli positiivinen yllätys, vai olisiko voilla ollut myös osuutta onnistuneeseen makuun.
