Pieni ostosmatka Riihimäelle

Harmaan ja sateisen kevätpäivän voi viettää mukavasti kaupoilla ja kirpputoreilla.  Meiltä on sopiva matka Riihimäelle ja päätimme mieheni kanssa lähteä tutustumaan Riihimäen kirpputoreihin. En ole koskaan käynyt Havin myymälässä, joten siellä oli ihan pakko piipahtaa ennen kirpputoreja.

Myymälässä on Havin lisäksi mm. Finlaysonin tuotteita. Vihreä väri houkutteli kuvaamaan tätä pöytää.

Ei vihreää, mutta kaunis asettelu on tässäkin pöydässä.

Kävimme Riihimäellä kolmella kirpputorilla (Iso kirpputori, Femmatori ja Kimarakirppis). Jokainen näistä oli käymisen arvoinen. Aitoa kirppistunnelmaa, hyvää tavaraa, vaikka hinnat olivat kyllä kohdillaan.

Pehtooripannu maksoi Femmatorilla 55 euroa. Minä olen aikoinaan maksanut omasta punaisesta pannustani 15 markkaa.

Kahvilaan pitää aina päästä. Minua ei näy isojen ketjujen kahviloissa, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Etsin paikkakunnilta aina jonkun mielenkiintoisen kahvilan. Tällä kertaa päädyimme Cafe Laureliin Riihimäen keskustassa. Suomi 100-leivos oli kahvin kanssa oikea herkkuhetki.

Kotona  tein kantarellikeittoa. Ostin keiton kyytipojaksi itsetehtyjä lihapiirakoita yhdeltä rouvalta, joka myi niitä Ison kirpputorin ovella.

Ostosreissulta mukaan tarttui kynttilöitä, lautasliinoja, purkki ja reunapitsejä. Minulla on lautasliinoja vaikka kuinka paljon, mutta halvalla kun saa, niin pakkohan se oli ostaa.

Purkki maksoi euron ja joku mies kirpputorilla huomautti minulle, että purkki ei ole vanha. Niin, voihan sitä ostaa uudempiakin purkkeja. Laitan purkkiin askartelutarvikkeita.

Kasa reunapitsiä maksoi kolme euroa. Se oli niin halpa, että jälleen kerran, pakkohan se oli ostaa, kun halvalla sai. Reunapitsi on menossa yhden jouluisen korin tuunaukseen. Teen korista kesäversion. Siinä on vaan sellainen mutka matkassa, että minun pitäisi ottaa ompelukone esiin. Minun ompelutaidoillani se onkin vähän haasteellisempi juttu.

Tänään tapaan vanhan lapsuudenystäväni ja huomenna menen Helsingin kevätmessuille. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tervetuloa mukaan uusi lukijani Kaaru!

Raumalla

Näin syksyisen värikkään kukkakimpun kanssa menin viime viikonloppuna siskoni tyttären pojan kolmevuotissynttäreille Raumalle.

Pikkumies oli saanut toiveidensa mukaisen täytekakun. Hän on armoton jääkiekkomies, mutta juhlien teema oli tällä kertaa poliisi. Kakku näyttää makealta, mutta oli yllättävän raikas.

Toteutin lahjatoiveen eli tilasin Tohvelisankarista kettuaiheiset tossut. Pikkumies aloittelee päiväkotiuraansa ja kaikkihan me tiedämme, että hyvät työkengät ovat tärkeät.

Ennen synttäreitä oli ihana kävellä Vanhassa Raumassa. Aurinko paistoi lämpimästi ja ympärillä oli kaikkea kivaa katseltavaa. Rauma Flikk on tottunut poseeraamaan kuvissa ja pitihän minunkin napata hänestä kuva.

Tällaisesta ovesta minäkin haluaisin kulkea, mutta nykyään tehdään niin pelkistettyjä versioita. Oven hinta olisi nykyään varmaan aivan kohtuuton.

Ja mielelläni asuisin tällaisessa talossa. Ennen kiinnitettiin huomiota yksityiskohtiin ja julkisivuun. Kuka näitä ihanuuksia on ehtinyt näpertelemään?

Harmi, että ehdin piipahtaa vain yhdellä kirpputorilla. Torin Kymppi sijaitsi keskustan tuntumassa ja sinne oli lyhyt matka hotellilta. Ihan mukava kirppis!

Mikä näissä venäläisissä tarjottimissa minua viehättää? En todellakaan tiedä. Ostin nämä sieltä kirpputorilta. Ne maksoivat kaksi euroa kappale. Minulla on näitä tarjottimia vaikka kuinka monta, pyöreitä ja soikeita, isoja ja pieniä. En tee niillä yhtään mitään, mutta ne vain tarttuvat käsiini. Oikein hirvittää, jos niitä löytyy kirpputoreilta. Tiedän, etten voi niitä vastustaa. Katsokaa näitä kahta, melkein samanlaisia, mutta ei aivan. Onko nämä kaikki erilaisia, kun en ole onnistunut ostamaan yhtään samanlaista.

Ja mikä löytö Vanhasta Raumasta. Ihana kahvila Vanhan Rauman KaffeBar. Nostalginen kahvila, jossa oli herkkuja jos jonkinlaisia.

Käyn erittäin harvoin isojen ketjujen takuuvarmoissa kahvi- ja ruokapaikoissa. Etsin aina niitä vähän erilaisia paikkoja, joissa on tunnelmaa ja itsetehtyjä herkkuja. KaffeBarissa päädyin ottamaan munkkikahvit. Täytyy myöntää, että söin elämäni parhaan munkin. Se oli tuore, pehmeä ja runsas. Maku oli... niin miten sen nyt sanoisi, juuri sellainen kuin munkin pitää olla.

Vierailu Tommolan puutarhassa

Tässä kohtaa olisi mukava esitellä oman puutarhani kukkaloistoa, mutta kunnia kuuluu Tommolan tilan puutarhalle. Olen odottanut sateen loppumista, että pääsisin taimiostoksille. Eilen oli aurinkoinen päivä, joten kirpparikierroksen jälkeen matka jatkui Tommolaan. Tommolan tila on taimisto ja hedelmätarha Leivonmäellä. Siellä voi tehdä marja-, hedelmä- ja taimiostoksia ja kierrellä ihanassa näytetarhassa, jossa minäkin nappailin kuvia.

Ostin kirpparilta Kaija Pakkasen saturunokirjan Leikkimökin runokoppa 50 sentillä. Kukkakuvien seuraksi sopii Kaijan runo:

Kesä

Hyttysen hyrinä

ukkosen jyrinä

perhosen lento

vanamo hento

purojen juoksu

mataran tuoksu

matojen tonkija

onnekas onkija

hehkuva katu

kuutamosatu

mansikkamaito -

kesä on aito.

Mökkipihassa sammakko tarkasteli ostoksia ja tutki kurjenpolvien värejä. Ostin myös punakaunohattuja ja hanhikkeja viime talvena paleltuneiden perennojen tilalle.  Kun on tällainen "ei mistään kotoisin" olevaa sorttia, ei missään pihassa voi olla paljon hoidettavaa puutarhaa. Kun olen mökillä, pitäisi jonkun hoitaa kotipihaa. Se tosin onnistuu toistaiseksi niin kauan kuin apulaispuutarhurini eli poikani asuu kotona. Kääk! Miten käy kasvihuoneharrastukseni? Kun olen pois mökiltä parikin viikkoa, voi tilanne olla melko kurja, jos on sattunut hellejakso ja kasvit huutavat vettä, eikä kukaan kuule.

Aamuteetä juodessani selailin Kaija Pakkasen kirjaa ja katselin kirpparilta ostamaani pientä purkkia. Minäkin innostuin runoilemaan.

Kirpparin hyllyllä soma purkki

minua uteliaasti kurkki.

Et kyllä rahojasi hassaa,

jos raotat lomakassaa.

Neljä euroa ja mukaasi lähden,

osta nyt edes ruusujen tähden.

Kappas, sanoi rouva tää

ja purkin mukaan nappas!

Vanhasta ikkunapokasta peili

Peili lienee yleisempiä vanhoista ikkunapokista valmistettuja esineitä. Minunkin piti saada sellainen. Tarina sai alkunsa siitä , että vanhin tyttäreni kaipasi kunnon peiliä, kun hän oli käymässä mökillä. Minä en ole peiliä kaivannut, kun en mökillä laita hiuksia enkä meikkaa. Tuunausprojektista en kuitenkaan ikinä kieltäydy, joten kiitos vaan tyttärelleni oivasta vinkistä.

Vanhoja ikkunoita meillä riittää. Niitä tuli aikoinaan hankkittua, kun mökkiseudulla oli aivan mahtava jätepiste, josta löysin kaikenlaisia aarteita. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja jätepiste suljettiin.
Ikkuna oli melko hyvässä kunnossa. Mieheni rapsutteli vanhat maalit pois ja otti tietenkin lasit pois, nekin hän laittoi talteen mahdollista muuta käyttöä varten.

Jämälaudasta mieheni teki hyllyn ja hyllyn kannakkeina toimii vanhasta pulpetista saadut osat. Tässä kohtaa joku lukija ihmettelee, että miten niin pulpetin osia. Minulla on vanha pulpetti ihan päreinä. Se odottelee tuunausta ja lopullista ideaa, mitä siitä aion tehdä. Postaan siitä sitten, kun tilanne kehittyy.

Minä maalasin ikkunan tai siis peilin ja samalla mietin, että missä tuon ikkunan paikka on joskus ollut. Minkälainen maisema siitä on avautunut? Koska ikkunan löytöpaikka on maaseudulla, oletan, että ikkunasta on voinut näkyä esimerkiksi peltomaisema tai maatilan pihapiiri. Onko ikkunasta katsottu peltoja ainaisen jännityksen vallassa, että millainen sato tänä vuonna saadaan. Toivon, että katselija on muistanut olla ylpeä tekemästään työstä, raivaamistaan pelloista ja saadusta sadosta.
Jos ikkunasta on ollut näkymä pihaan, mitä sitten on voinut nähdä. Pihalla leikkiviä lapsia, lehmät kulkemassa pihan poikki laitumelle vai onko ikkunasta kiiruhdettu katsomaan saapuvia vieraita. Huomaan, että kesäihmisenä minun on vaikea kuvitella talvimaisemaa. Vaan ei minun tarvitse! Minun mielikuvituksessa on aina kesä.

Peilin alla on vanha ruosteinen naulakko, löytö paikalliselta metallilavalta. Kiitos, että edes se on jätetty paikalleen ja tuunaajan on mahdollista tehdä löytöjä.
Sanomalehdille tarkoitettu pussukka maksoi yhden euron ja sen ostin Kaikkea on realisointikaupasta Karstulasta.

Tässä on Kaikkea on realisointikaupan edusta. Tein mieheni kanssa päiväretken Karstulaan, kun olimme kuulleet vallan merkillisestä kaupasta. Kauppa oli todella erikoinen. Niin paljon tavaraa en ole koskaan nähnyt. Varsinaisen kaupan lisäksi pihalla oli autokatoksia täynnä tavaraa ja pihan perällä oli kokonainen vanha tanssilava täynnä tavaraa. Myynnissä oli sekä uutta että vanhaa tavaraa.
Harmi vain, että kaikkia tavaroita ei ollut mahdollista nähdä, koska niitä oli valtavia kasoja ja entinen tanssilava oli revetä liitoksistaan tavarapaljouden takia. Osa tavarasta oli myös kärsinyt esimerkiksi vesisateesta ja talvesta.

Kauppias Mauri Ahopelto on valloittava ja hauska persoona. Sen näkee näistä kylteistä, joita näkyi siellä täällä. Ei mittään järkeä! No ei todellakaan, mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen kauppa.

Kuparipannuissa ja monessa muussakin tavarassa oli hinta liiankin kohdallaan. Ostosteni loppusumma jäi tuohon pussukan yhteen euroon tällä kertaa, mutta voin hyvin vierailla jatkossakin tuossa kaupassa. Siellä voi ostosten lomassa tehdä aikamatkaa menneisyyteen. Ihan kaikkea ihanaa tavaraa eri vuosikymmeniltä!

Kirppiksellä!

Joutsassa on mukava kirppis vanhan linja-autoaseman pihassa. Tavaraa on paljon ja se on monenkirjavaa. Hinnat ovat kohtuulliset ja sieltä voi tehdä mielenkiintoisia löytöjä. Siis vielä on kirppiksiä, joissa tavara ei ole ylihinnoiteltua.

Kirppiksellä voi hörpätä kahvit ostosten lomassa. Pöydistä voi mukavasti tarkkailla, jos vielä löytyisi jotain tarpeellista tai tarpeetonta ostettavaa.

Näistäkään ostoksista kuten niin monista kirpputoriostoksista en tarvitse mitään, mutta kun sai halvalla...Lettupannusta saa putsaamalla hyvän pannun kesällä rakennettavaan nuotiopaikkaan. Ennen kuin mitään on rakennettu, hankin aina tykötarpeet. Jostain on pakko aloittaa! Jälkiruokakulhot olivat vain 50 senttiä kappale ja kala-aiheiset pannunaluset ovat juuri samanlaisia kuin mieheni kotona oli ennen muinoin. Kalatarjoiluvati vain tarttui käteeni eurolla. Venäläinen tarjotin oli löytö. Minulla on niitä useita erikokoisia ja -mallisia. En todellakaan osaa sanoa mikä niissä viehättää. Mieheni pyöritteli silmiään, että taas yksi. Ööh tuota, ne eivät vie ainakaan paljon tilaa. Kanahoito-oppaan vuodelta 1915 vien lahjaksi tyttärelleni, koska hänellä on kanoja. Kirjassa luvataan, että kananhoitaja saa kanataloutensa varmasti kannattavaksi. Kirjan kirjoittaja on huolissaan siitä, että metsä alkaa antimissaan ehtyä. Metsän tolkuton myynti on aiheuttanut metsien harventumisen ja se pakottaa ajattelemaan uusia tulomahdollisuuksia. Kanatalous auttaa kuulemma paikkaamaan tilannetta.