Pihakierros mökillä

Halla vei perennat ja jatkuva vesisade uuvutti kesäkukkijat. Mitä siis voin esitellä mökkipuutarhasta? No, vaikka mitä! Kun katselee ympärilleen avaralla mielellä, luonto tarjoaa kaunista katseltavaa ja mieleen tallennettavaa näkymää.
"Lankakerät" kattilassa odottavat ompelukoneeseen pääsyä. Luulen, että pian saan pukea ylleni mehitähtimekon.

Rikkaruoho? Ei, vaan pitsiä rannalla. Monta pientä morsiuskimppua yhdessä kasvissa. Olen ehkä hieman häätunnelmissa, koska toisen tyttäreni häihin on aikaa enää kaksi viikkoa. Käyn läpi omia tunnelmia nuorena morsiamena 29 vuotta sitten ja tyttäreni lapsuutta ja nuoruutta.

Kuivan heinikon keskeltä paljastuu silmäniloa, johon perhonenkin on mieltynyt. Meillä on mökillä ajettavaa nurmikkoa, mutta myös luonnontilassa olevaa heinikkoa, jota mieheni niittää kerran kesässä. Hän yrittää aina säästää näitä luonnonkukkia. Kaikki pörriäiset. perhoset ja muut tärkeät hyönteiset ovat meille tervetulleita ja toivottuja vieraita.

Muovikäärme on laiturilla ilmeisesti siksi, että linnuillakin olisi jotain hauskaa. Luulin, että se karkottaa lintuja pois sotkemasta laituria, mutta pieleen meni. Linnut eivät vähää välitä käärmeestä. Ne nauravat partaansa ja käyttävät laituria kaikkiin tarpeisiinsa, varsinkin ulostamiseen.

Luin jostain, että vesikirput sopeutuvat herkästi ympäristön muutoksiin. Ne soveltuisivat siis erinomaisesti nykyajan hektiseen työkulttuuriin.

No onkos tullut kesä nyt talven keskelle vai toisinpäin? Potkukelkka ei oikein sovi kuvaan ja sehän minua juuri kuvassa viehättää. Tämä on vähän niin kuin ihmisten kanssa. Minua puhuttelevat ihmiset, jotka ovat erilaisia, eivät sovi muottiin ja kulkevat sitkeästi omaa tietään.

Mieheni 40-vuotislahja on niin kuulumaton suomalaiseen mökkimaisemaan, ettei voisi enempää olla. Siksi sen paikka on juuri tuossa. Minun mielestäni pihalla ja puutarhassa pitää olla yllätyksiä, outoja juttuja ja kummallisuuksia.

Jossakin soivat kellot! Mistähän lie nämä kellot ovat tähän paikkaan itsensä soittaneet. Ei mitään havaintoa.

Koivun kannolla on paljon kavereita. Tämä kuva vie ajatukseni syksyyn ja koulun alkamiseen. Toivon, että kaikilla koululaisilla olisi kavereita. Nuorilla on ihan liian kovat paineet ulkonäöstä, vaatteista ja kaikesta siitä tavarasta, joka on pakko saada, kun kaikilla muillakin on. Katsokaa tuota vanhaa, rupsahtanutta ja sammaloitunutta kantoa. Se kelpaa, vaikka on ihan tavis. Toivon, että meille kaikille riittäisi vähemmän. Kohdataan ihminen ihmisenä.

Kuunliljat menestyvät melkein missä vain. Siksi olen istuttanut niitä mökille. Kotona ne jo kukkivat, mutta mökki on sen verran pohjoisemmassa, että kukinta antaa vielä odottaa. Humala on niin päissään, että se ei ymmärrä kiipeillä kunnolla terassin aitaa myöten. Olen yrittänyt vähän auttaa sitä, mutta ei se siitä mitään välitä. Se menee ihan omia reittejään ja mielellään maata myöten. Päissään on tietysti vaikea pysyä pystyssä.

Lopuksi vielä suosikkikasvini koivu. Se on kaunis kaikissa muodoissaan, myös halkona.

Kasvihuone kesäkuntoon!

Innostuin laittamaan kasvihuoneen kesäkuntoon viime sunnuntaina. Muistaakseni vannoin viime talvena, että en laita mitään kasvihuoneeseen tänä kesänä. Olemme usein viikonloput mökillä ja lisäksi vielä kesäloman, niin joskus tuntuu siltä, että hommaa on liikaa. Kevätaurinko sai taas ihmeitä aikaiseksi ja löysin itseni ostamasta multasäkkejä ja muuta tarpeellista.
Vanha ompelukone olikin jo paikallaan. Sen alla olevassa laatikossa säilytän tomaattien ja kurkkujen tukinaruja. Ompelukoneella ei ole ehkä vähään aikaan ommeltu mitään. Ikuisena ihmettelijänä mietin vain, että kuka tai ketkä tuolla koneella ovat ommelleet ja mitä.

Tästä se kaikki alkaa. Levitän pihalle kuusi tällaista Biltemasta ostettua laastipaljua. Pohjaan on porattu muutamia reikiä, että ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Tosin ylivuoto on harvinaista, koska esimerkiksi tomaatit ovat melkoisia juoppoja.
Pohjalla on kiviä salaojan virkaa toimittamassa ja kivien päälle levitän sanomalehtiä. Sanomalehdet estävät kivien ja mullan sotkeentumisen yhteen. Kauden loputtua kippaan mullat esimerkiksi pensaiden juurille. Sen jälkeen pesen sekä kivet että laatikot. Pidän kasvihuoneen tosi siistinä, ettei sinne pesi ei toivottuja-öttiäisiä.

Aah! Ja sitten kädet multaan. Tämän tunteen ymmärtävät vain saman kohtalon jakavat eli puutarhahommiin höpertyneet kanssasisareni ja -veljeni. Sekoitan laatikoihin multaa, turvetta ja kanankakkaa. Tästä syntyy sellainen sekoitus, josta kasvit tykkäävät. Lisälannoitan tarpeen mukaan kesän aikana. Kun kasvin lehdet käyvät vaaleanvihreiksi, lannoitus on viimeistään tarpeen. Olen opetellut kasvihuonepuuhat ihan omin päin. Olen hakenut tietoa kirjoista ja Internetistä. Täytyy myöntää, että kantapääkoulu on ollut myös tehokasta oppia.

Koska vietän kesällä paljon aikaa mökillä, automaattinen kastelujärjestelmä on suorastaan välttämätön. Blumat-järjestelmä on verraton ja se on ollut minulla jo monta vuotta. "Saviporkkana" haistelee veden tarpeen. Kun multa on liian kuivaa, "porkkana" oivaltaa sen ja alkaa tiputtamaan vettä. "Porkkana" painetaan multaan lähelle kasvin juurta ja ohuen ohuesta letkusta tiputtelee tasaiseen tahtiin vettä.

Kasvihuoneen ulkopuolella on saavi, joka on hieman korkeammalla kuin laatikot, joissa kasvit ovat. Saavi on iso, mutta tyhjenee yllättävän nopeasti kuumina kesäpäivinä. Vaikka minulla on automaattinen kastelujärjestelmä, saavi ei kuitenkaan täyty automaattisesti. Sen täyttämisestä minun pitää suorastaan maksaa. Apulaispuutarhurina toimii vielä kotona asuva nuorin lapseni. Hän on kuitenkin siinäkin suhteessa tyypillinen teini, että hän haistaa äidin olevan pulassa kastelun kanssa ja käsi ojossa tarjoaa apuaan.

Mietin hetken, että kehtaanko esitellä ehkä hieman vaatimattomilta näyttäviä tomaatin taimiani. No mitäpä tässä enempää miettimään. Joka vuosi niistä on kasvanut ihan muhkeita pensaita. Istutan nimittäin vain pensastomaatteja, koska niistä ei tarvitse poistaa varkaita. Se helpottaa huomattavasti jatkuvaa koti-mökki-koti-reissaamista. Lajike on Red Alert, joka tuottaa pieniä ja maukkaita tomaatteja. Pensastomaateistakin pitää poistaa lehtiä, että kaikki voima menisi tomaatteihin. Luulen, että en vieläkään ole tarpeeksi rohkea poistamaan lehtiä.
Kasvatan taimet itse siemenistä. Maaliskuun puolessa välissä istutan siemenet multaan ja sitten odotan kuin suurempaa ihmettä, kun vihreää pilkistää mullasta. Se on yhtä ihmeellistä ja mahtavaa joka vuosi. Lupaus uudesta alkavasta keväästä! Ilmojen lämmettyä opetan "lapsiani" sietämään ulkoilmaa ja kuljetan niitä terassille päiväksi. Tutkailen sääkarttoja ja lopulta teen päätöksen kasvien siirtämisestä kasvihuoneeseen.
Kuvassa näkyy letkujen kulkeminen laatikosta toiseen. Laitan jokaiseen laatikkoon kolme "porkkanaa", että vettä tulisi varmaan riittävästi kaikille.

Minulla on kasvihuoneessa kuusi pensastomaattia ja neljä kurkkua. Niiden lisäksi laitan yhden paprikan ja munakoison, jota en ole vielä ostanut. Tomaatit ja kurkut kasvatan itse, muut taimet haen kaupasta. Määrät ovat vähäisiä, mutta tämä riittää minulle. Kurkut valmistuvat juuri siihen aikaan, kun olen eniten mökillä. Siksi en laita niitä enempää.
Paprikan istutin kuvassa näkyvään altakasteluruukkuun. Samanlaiseen ruukkuun pääsee myös munakoiso. Kunhan vain muistan huolehtia veden lisäämisestä ruukkuun, kasvit viihtyvät ruukuissa mukavasti.

Jaahas, kuvasta voi päätellä, että pari puutarhuria on kasvihuoneessa. Huomaa, kasvihuoneessani ei kuljeta kengät jalassa. Kasvihuoneeni on Kivikankaan Diamant. Siinä on kiva ovi, jonka voi pitää puoliksi auki, siis alaosa kiinni ja yläosa auki. Tuuletus pelaa oven kautta mainiosti. Oven edessä minulla on kuvassa näkyvä oviverho, joka estää lintujen lentämisen kasvihuoneeseen.

 

Pitäähän katossa olla valaisin! Tosin tästä ei ole valon kannalta juurikaan hyötyä, mutta minusta se sopii koristeeksi kasvihuoneeseen.

Usein mietin, että onko tässä mitään tolkkua. Tomaateillekin tulisi melkoinen kilohinta, jos laskisin, mutta en laske. Kaiken lisäksi vielä apulaispuutarhurin palvelumaksut. En valita edes niistä. Tosi ihana, kun teini hoitaa hommansa mallikkaasti ja näkee samalla kasvien kasvamisen (siis jos hän vaivautuu sisälle kasvihuoneeseen, kun sen veden lisäämisen voi hoitaa ulkopuoleltakin, paitsi paprikan ja munakoison).
Kahvin äärellä näitä asioita ja kaikkea muutakin maailmanmenoa on mukava pohtia. Kahvi on tällä kertaa Arabian Otso-mukissa. Tein mustikkarahkaa kahvin kera ja nautin sitä kirpparilta ostamastani jälkiruokakupista. Kasvihuoneeseen mahtuu pieni pöytä ja kaksi tuolia. Työpäivän jälkeen on mukava nauttia kahvit mieheni kanssa, vaihtaa muutama sana työpäivästä. Ihan muutama sana vain, koska kasvihuoneen tunnelma vie äkkiä ajatukset niihin ihaniin asioihin, joista saan voimaa arkeen.