Lyhty vanhoista ikkunoista

Viime kesän kasvihuoneprojektista jäi ylimääräisiä ikkunoita ja mieheni tuunasi niistä pari lyhtyä. Kotipihassa lyhty on kärryissä, joissa on varmaan joskus kuljetettu esim. tiiliä.

Pupu Pitkäkorva päivystää lyhdyssä jouluisissa tunnelmissa. Ajattelin vaihtaa sisustusta silloin tällöin vuodenaikaan sopivaksi.

Lyhdyn sisällä oleviin valoihin en ole tyytyväinen. Johto olisi saanut olla valkoista, ettei se näkyisi niin selvästi. Minulla oli nämä valot kotona valmiina enkä halunnut ostaa turhaan uusia valoja vain johdon värin takia.

Toivottavasti lyhdyn ikkunat jäätyvät ja johto peittyy hieman jään taakse.

Toinen lyhty valaisee mökillä. Mieheni käytti lyhtyihin kaikenlaista ylijäämämateriaalia eikä mitään ole ostettu. Ikkunoita on, vaikka pässit söis, joten ensi kesänä voin tuunailla vanhoista ikkunoista jotain muuta tarpeellista.

Tunnelmallista viikonloppua ystävät!

Lapsuuden puutarhamuistot-haaste

Sain Tuulikilta Kukkia ja koukeroita-blogista kivan haasteen. Ajatukseni alkoivat heti mennä lapsuuskotiin ja sen puutarhaan.

Asuimme omakotitalossa, jonka pihassa oli kukkapenkkejä, perunamaa, marjapensaita ja kasvimaassa monenlaisia kasveja. Puutarhatöihin osallistuminen oli silloin pakkopullaa ja tervanjuontia.

Äitini laittoi aina keväällä orvokkeja pataan, joka seisoi sisääntulon vieressä. Padassa oli aina orvokkeja, ei koskaan muita kukkia.

Kyseinen pata on ollut jo vuosia minun pihassa ja minä olen istuttanut siihen kaikkea muuta kuin orvokkeja.

Koen, että lapsuuteni merkittävä puutarha oli metsä. Tutun metsän vuodenkierto on jäänyt ikuisesti mieleeni. Keväällä parhaan kaverini kanssa menimme jännityksellä metsään katsomaan joko sinivuokkoja näkyisi. Ensimmäiset hennot sinivuokon varret ja se tuoksu, koko metsän tuoksu, muistan sen vieläkin.

Pian sinivuokkojen jälkeen tulivat valkovuokot, siinä äitienpäivän tienoilla. Minulla oli tapana poimia äidille iso kimppu valkovuokkoja äitienpäivän aamuna. Muistan, kuinka minua hieman pelotti mennä metsään aikaisin aamulla, vaikka metsä oli kovin tuttu ja tärkeä.

Ostin itselleni viikonlopuksi kukkia. Teen niin erittäin harvoin. Tästä uudesta tavasta voin kiittää teitä arvoisat bloggarit. Olen oppinut näkemään asioita uudella tavalla ja tässä niistä yksi. Kukkakimppu tuo kesän pöydälle.

Ruusuista tulee mieleeni äidin ruusupenkki. Siinä oli aina Europeana-ruusuja. Mistähän tuo nimi jäi niin mieleeni, kun olen tosi huono muistamaan kasvien nimiä. Europeana-ruusuille oli varattu oma penkki. Äiti jännitti joka kevät, miten ruusut olivat selviytyneet talvesta. Kun kaverini pappa täytti 70 vuotta, vein hänelle lahjaksi ruusuja äidin kukkapenkistä, ihan luvan kanssa.

Kotipihasta tulee mieleen myös ryömivä kataja, jota ihmettelimme, kun se ei ryöminyt mihinkään. Lapsuuskodissa keitettiin pannukahvia ja kahvinporot kaadettiin kesäisin kukille. Oliko siitä jotain hyötyä, en tiedä. Samettiruusut ulko-oven vieressä saivat joka kesä kahvinporokatteen.

Joka tapauksessa lapsuuskesinä aurinko paistoi, metsässä uskalsi leikkiä ja järvissä oli puhdasta vettä. Leikkipäivän päätteeksi toin usein äidille luonnonkukkia maljakkoon.

Haastan tähän haasteeseen mukaan sellaiset henkilöt, jotka joutuivat tai saivat puuhastella erityisesti kasvimaan parissa.

Ruusun kera ihanaa päivää teille kaikille ja tervetuloa lukijaksi AnniK!

Tarjolla tänään...

...venäläisiä tarjottimia. Minulla on yhteensä 25 peltistä tai muovista tarjotinta. Olen hankkinut ne kirpputoreilta muutamilla senteillä tai euroilla. Kun toiset vievät kirpputorille aikoinaan matkamuistoksi hankkimansa tarjottimet, niin minä olen valppaana ostamaan nuo turhakkeet itselleni. Miksi minä kerään tarjottimia? En minä tiedä. Pitääkö olla joku syy?

Tarjottimet vaanivat minua kirpputoreilla. Ne kutsuvat ostamaan ja pujahtelevat kuin itsestään ostoskoriin. Mieheni katsoo minua kirpputorilla merkitsevästi. Siinä kohtaa muistutan, että toisella meistä on 80 Morgan Kane-pokkaria, koko Reino Lehväslaihon tuotanto ja paljon muuta "tarpeellista." Voin jatkaa ostoksiani.

Tarjottimissa vuorottelevat puutarha- ja luonnonkukat yleisimmin mustalla pohjalla. Minulla on isoja, pieniä ja monenmuotoisia tarjottimia.

Puutarhaihmisenä kukat ovat minusta kauniita, vaikka  musta ei ole minun värini.

En lähde kirpputoreilta etsimään tarjottimia. Jos sopiva osuu kohdalle, hypätköön kyytiin jatkossakin.
Onko teillä mielenkiintoisia keräilykohteita?

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minun viikonloppuni menee syysflunssa seuralaisena.

Viimeinen cheyenne

Mökillä sänkyni vieressä on hyllykkö, joka on luultavasti kuulunut Kansanhuoltolautakunnalle, koska keskimmäisen hyllyn reunassa laatassa lukee Kansanhuoltolautakunta. Hylly oli huonossa kunnossa ja se oli pakko maalata. Minulla oli valkoinen kausi menossa, joten hyllystä tuli valkoinen.

Hyllyyn liittyy vähän omituinen muisto. Mieheni oli kerännyt kaikki 80 Suomessa ilmestyneet Morgan Kane-pokkarit, yksi kerrallaan eri kirppareilta. Hän laittoi ne sänkyni viereen hyllylle. Nukkumaan mennessä luin pokkareiden nimiä ja mielikuvitus alkoi lentää. Morgan Kane on liittovaltion sheriffi, joka ei säästy taisteluilta ja veren vuodatukselta.

El Gringo oli yhden pokkarin nimi. Mikähän roisto lienee ja ketä kiinnostaa? Seuraava osa: El Gringon kosto. No oliko sen pakko kostaa ja verisesti tietenkin. Eipä tullut meikäläisellä uni silmään.

 

Silloin sai kyytiä Viimeiset cheyennet ja muut Kuoleman huudot. Laitoin hyllyyn vain muutaman koriste-esineen ja Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan. Morgan Kane ratsasti kaappiin ovien taakse.

Kaappi kätkee sisäänsä Morgan Kanen poppoon lisäksi lasten vanhoja kirjoja ja leluja. Kaapin päällä ovat muistona lasten koulussa tekemät savityöt.

Vaan eipä minun passaa moittia mieheni outoa mielilukemista. Lauantaina postaan teille omasta keräilykohteestani. Siinä ei ole mitään järkeä!

Tuunauksia lasitetulle terassille

Lasitettu terassimme alkaa valmistua. Minä en malttanut odottaa, että se saadaan valmiiksi, vaan aloitin sisustuspuuhat jo hyvissä ajoin.

Roskalavalta löytämäni saavin kappale sai uuden elämän kynttilälampettina. Saavista ei ollut muuta  jäljellä kuin tuo yksi osa. Yritin kyllä kaivaa roskalavaa, mutta en löytänyt muuta. Jauhokauha toimii kynttilän pidikkeenä mainiosti.

Terassin pöydälle kokosin tarjottimelle ystävältä saadun lyhdyn ja sen kaveriksi kynttilän, jonka alla on pienempi tarjotin ja koristeena vanhoja tarpeettomia helminauhoja. Tarjottimet olen pelastanut metallilavalta.

Ison korin olen sanut työkaveriltani. Laitoin siihen halkoja ja käpyjä. Vanhassa leipäkorissa on jäkälää, käpyjä ja koristekurpisoita.

Punaisista kanervista, joita sain halvalla Kodin Terrasta päätyi yksi lasitetulle terassille. Äidilleni tarpeeton kukkateline löysi paikkansa. Kanervan ympärille kietaisin pienen säkkikassin valkoisen ruukun peitteeksi.

Ison korin kaveriksi päätyi pieni kori, jonka alkuperää en muista. Koriin kippasin keräämiäni käpyjä, joita olisi mahtunut koriin vielä enemmänkin.

Postaan terassista kokonaisuudessaan, kun se saadaan valmiiksi. Kesä loppui kesken ja maalaaminen on nyt melko mahdotonta. Mieheni tekee terassille puulaatikkoa/penkkiä ja minä maalaan lautoja pesuhuoneessa. Hätä keinot keksii!

Welcome my new reader Baili!

Minä ja Michael Kors

Tiedättekö mikä ihanuus tämä on? No se on aivan ihana Michael Korsin huivi, jonka voitin Johannan Omamaamansikka-blogin arvonnasta.

Tässä olen minä, Ansu. Mitäs luulette, mitä tykkää vanhan tavaran kierrättäjä ja tuunaaja merkkihuivista?

Ilme kirkastuu, kaula pitenee ja mieli virkistyy. Niin siinä vain käy, kyllä merkkituotteet tuntuvat mukavilta, ainakin tämä pehmoinen ja laadukas huivi.

Jos ette ole vielä käyneet, niin käykää ihmeessä katsomassa Johannan blogia täältä . Hän kertoo kivasti elämästään Amerikassa.

Kun tässä nyt omassa persoonassani poseeraan, niin haluan samalla kiittää teitä kaikkia, jotka käytte blogissani vierailemassa ja kommentoimassa. Olette päivieni piristys!

Lämpimin halauksin, Ansu!

Syysistutuksia

 Laitoin etuovelle ja -pihalle syysiloa. Minulle on tullut tavaksi miettiä, että millä piristän kotiintuloa. Vaikka ryntään kyllä kotiin aina iloisin mielin, on silti mukavaa, että sisääntulo on houkutteleva. Tällä kertaa päätin, että kaiken ei tarvitse olla punaista kanervaa.

Pöllöt istuvat taas jäkäläpehmusteella vahtimassa sisääntulijoita.

Tontun hatussa on ollut ennen kuivakukkia. Heitin ne pois ja käänsin korin ylösalaisin. Kivestä pää ja nenä, kas siinä tonttu.

Harmaan peltisaavin ostin naapurilta. En viitsinyt täyttää saavia mullalla, joten pääsin helpommalla kääntämällä sen nurinpäin ja siihen valmis asetelma päälle.

Kanervat maksoivat Kodin Terrassa kaksi euroa kappale, punaisia tai ei, pakko oli ostaa, kun sain halvalla.

Ostin sitten innostuksissani punaisia kanervia enemmänkin. Pataan olen laittanut yleensä vain havuja, kun ne jäävät lumen alle.

Tuiviot ovat onneksi peittäneet rumat kaivonkannet kokonaan. Kukkalaatikoihin riitti myös kanervia. Punaisia väripilkkuja on nyt ympäri etupihaa, vaikka minun piti pysytellä hillityissä väreissä.

Väriä ja iloa viikonloppuunne!

Hei hei joutsenet

Katso rohkeasti eteenpäin, nouse lentoon ja usko, että siivet kantaa.

Ota kaveri mukaan, yhdessä on mukavampi matkustaa.

Vaikka olo tuntuisi epävarmalta, siivet auki ja nokka kohti tulevaisuutta.

 Takana on mennyt kesä, edessä on kaikki vielä mahdollista.

Olkaa varovaisia ja tulkaa takaisin ensi keväänä. Tuokaa tullessanne myötätuulia ja leppeää kesäilmaa.