Syyssatoa

En osannut kuvitella, että metsästä löytyisi enää kantarelleja. Uteliaana menin metsään ja yllätyin iloisesti.

Ei aivan sitä, mitä purkissa lukee, mutta ehkä parempaa. Kolme litraa kantarelleja tuntui melkein ämpärilliseltä. Ja kun oikein mietin, saalis tuntuu jo lottovoitolta. Metsän kaikki hirvikärpäset olivat nimittäin päättäneet tunkeutua hiuksiini tai ainakin minusta tuntui siltä. Nuo metsän pikkuilkiöt ovat todellinen riesa. Yritän vain ajatella, että kai niilläkin on joku tarkoitus tässä maailmankaikkeudessa.

Ruusupapu tuli jo vähän tyrkylle, että täällähän meitä olisi. Olen kerännyt erilaisia ruusupapuja ja pensaspapuja jo vaikka kuinka paljon. Olen keittänyt niitä ja pilkkonut pakastimeen.

Tämä kätevä emäntä on keittänyt jo kahdeksan litraa omenasosetta ja rumpujen päristessä voin kertoa, että ihan ensimmäistä kertaa oman pihan kahdesta kääpiöomenapuusta. Omenapiirakkaa leivoin siinä samalla ja ilahdutin piirakalla myös naapureita.

Sosekattilat ovat kiehuneet urakalla. Naapurin luumuista keitin neljä litraa luumusosetta. Tässä ne ovat jo jääkaapissa ja odottavat pääsyä puuroni hillosilmäksi.

Voi tosin käydä niin, että kätevän emännän innostus kostautuu. Jos oikein järkevästi ajattelee, niin miten ihmeessä minä ja mieheni saamme syödyksi 12 litraa sosetta talven aikana. Kokoan talvivarastoa kuin Huovisen Hamsterit-kirjassa.

Kesän viimeiset kukkijat

Rantakutvelo on kantanut arvokkaasti ahkera-liisoja, vaikka vesisade on vienyt kukinnasta parhaan palan. Pyrstöksi suunnittelemani lobeliat alkavat juuri kukkimaan, kun kesä jo loppuu kesken.

Ruusupapu on parhaassa kukassa, mutta sato jää haaveeksi. Siemenet itivät mainiosti, mutta kylmä kesä hidasti kasvua.

Nauhukset ovat minulla aivan väärässä paikassa ja se näkyy kukkien määrässä. Ensi talvena nauhusten paikka vaihtuu ensin mielessäni ja sitten keväällä ihan oikeasti.

Värimintut ovat mieleeni ja ostin niitä muutaman tänä kesänä. Toivotan värimintuille talven kestoa. Kasvupaikka on tuulelle altis ja lunta saattaa tupruttaa reilusti niiden päälle.

Kääpiösamettikukat ovat suosikkejani. Pakkasherra vei toiselta puolen mökkiä kaikki samettikukat, nämä jäivät Tex Willer-kahvipaikan suojaan.

Köynnöshumala pääsi kuvaan siksi, kun se on kasvanut niin mukavasti Tex Willerin molemmin puolin. Lämpimänä kesänä kasvu olisi ollut rehevämpää.

Tässä on alkusyksyn parhaat "kukkijat". En muista, että olisin koskaan kerännyt melkein ämpärillistä kantarelleja. Kesäkurpitsasta on ylituotantoa ja perunoitakin on syöty huomattavasti enemmän kuin monena kesänä. Se vain harmittaa, että papusatoa ei tänä kesänä saada. Tämmöistä se on, pienviljelijän elämä!

Papusatoa odotellessa

Toinen korva kallellaan ja hämmästynyt ilme kasvoilla. Olen yhtä ihmeissäni kuin tämä pupu. Mitä ihmettä tapahtui pavuilleni?

Tässä on toinen kasvimaa, jonka piti olla täynnä pensaspapuja. Maa on vallan mainio, istutin pavut pahimpien kylmien säiden jälkeen ja varmistelin lämpöä vielä harsoilla. Muutama hassu papu kasvaa huonosti.

Vastakkaisella puolella oleville pensaspavuille kävi vielä huonommin. Yhtään papua ei itänyt. Ei yhden yhtä! Ymmärrän, että osa voi paleltua tai itää huonosti, mutta ei yhtään. Jouduin tekemään uusintakylvön. Nämä itivät paremmin, mutta voi tulla kiire, jos tästä aion satoa saada.

Ruusupavut sen sijaan lähtivät reippaaseen kasvuun, mutta kuka roikale syö näitä lehtiä. Ketään ei näy missään, eikä kukaan ole tunnustanut  kolttosiaan.

Ehdin jo kehua, että osassa ruusupavuista ei ole yhtään reikää lehdissä. Jos tarkkaan katsotte, niin eiköhän tuossa oikealla alakulmassa jo ainakin yhdessä lehdessä ole reikiä. Olisiko kellään vinkkejä, kuka on syypää?

Jos pavut eivät oikein ole nyt mieleeni, niin yksi ainoa minikurkku sen sijaan tuo iloa aamuihini. Toin sen kotikasvihuoneesta mökin kasvihuoneeseen ja asetin sen alassuin käännetyn muoviruukun päälle. Minulla ei ole aiemmin ollut minikurkkuja. Tämähän on kerrassaan mainio ja helppo keksintö.

Pikkuinen kurkku tuo iloa aamupalapöytään. Joskus pieni ilo on niin mahdottoman suurta.

Syyssatoa

Olipa mukava mennä viime viikonloppuna mökille parin viikon tauon jälkeen. Ruusupapu oli näin kauniissa kukassa, mutta ehtivätkö ne pavuiksi asti, riippuu säästä. Pidän tuosta väristä, vaikka se on vähän haalea, jotenkin herkkä ja hempeä kuitenkin.

Näin kauniisti ruusupapu on kietoutunut kaariporttiin, mutta mutta...

Rohkenen esitellä koko "komeuden." Jostain syystä köynnös on jäänyt hieman toispuoleiseksi. Vasemmanpuoleinen ruusupapu on kitukasvuinen ja vaaleanvihreä. Olisikohan kasvualusta jäänyt heikommalle lannoitukselle?

Istutin 12 puikulaperunaa kasvimaan päähän, joten en odottanut niistä suuren suurta satoa. Oli se silti mukava kaivaa muutama pottu ja keittää ne grillipihvin kaveriksi.

Pensaspavut ovat helppoja kasvatettavia mökilläkin. Ne eivät vaadi paljon hoitoa. Toivottavasti pavut ehtivät kasvaa kunnolla ennen kuin syksy yllättää kylmyydellä.
Yksinäinen kosmoskukka oli eksynyt papujen joukkoon. Sitkeä siemen viime vuodelta on sinnitellyt talven yli.

Ihmettelen joka vuosi samaa asiaa. Miksi en saa kesäkurpitsoista kunnon satoa? Pölyttäjien määrä ei toki ole mökillä ihan parhaimmillaan, mutta onnistuisinpa edes joskus. Toisaalta ihmettelen omaa sitkeyttäni. Olisihan niitä muitakin kasveja, joita voisin kasvattaa. Tätä ainokaista (ehkä myös viimeistä) kesäkurpitsaa syötiin hartaudella.

Aivan ihastuttavan ihanat kantarellit ovat olleet metsäretkieni ilonaihe. Mökkiseutu on suoperäistä mäntymaisemaa, jossa kantarellit eivät oikein viihdy. Tässä se taas nähdään! Jokaisella asialla on kääntöpuolensa. Vettä on satanut enemmän kuin tarpeeksi. Jopa kuiviin mäntymetsiin on tullut kantarelleja, ei paljon, mutta jokaisesta sienestä olen muistanut olla kiitollinen.
Vielä, kun joku keksisi, mitä positiivista voisi olla mökkimaisemissa hyvin viihtyvissä hirvikärpäsissä? Sitä ei moni tiedä, varsinkaan hirvi.