Kaikki on tarpeellista

Niin, juuri mikään ei ole turhaa. Rikkinäisen polkupyörän etuosan voi mainiosti hyödyntää muihin tarkoituksiin. Kiinnitin sen patjanrunkoon, joka toimittaa kasvimaan kehyksen virkaa (siis torjumaan jäniksiä).

Pienellä tuunauksella uutta ilmettä. Pyörän sarviin laitoin lasten pyöräkorin ja siihen tekokukkia. En tykkää tekokukista, mutta ainainen kasteluongelma ei salli oikeita kukkia.

Tässä kasvimaan takaosa. Vasemmassa alareunassa näkyy perunanvarsia, vaikka yhtään perunaa en siihen kohtaan laittanut. Papuja siinä pitäisi olla, vaan eipä näy.

Peltikki lähettää kesäiset terveiset. Koivikossa on mukava laiduntaa.

Romutaidetta: pölyttäjä

Tein jo keväällä Lahden Pihapiirimessuillakin esittelemäni Pölyttäjän. Löysin metallilavalta ilmanpallontäyttölaitteen ja sen "nokka" toi mieleeni hyönteisen. Olen pitkin kevättä huolestuneena lukenut pölyttäjien vähäisestä määrästä ja ajattelin hoitaa homman helposti omassa puutarhassa.

Mielikuvitus lähti lentoon ja ajattelin, että Pölyttäjä kun pyyhkäisee puutarhassa, niin jo on pölytys hoidettu kerralla kuntoon. Minun ei tarvitse odotella pikku-öttiäisten tuloa, kun on vähän isompi  ötökkä kyseessä.

Pölyttäjä odottaa lentokutsua lennonjohdolta vanhassa kelkassa, johon se ei mielestäni sovi ollenkaan. Siihen sen nyt kuitenkin lykkäsin odottamaan parempia aikoja. Messuilla halusin vähän mainostaa blogiani ja siksi Pölyttäjässä on blogini nimi.

Pölyttäjän yläpuolella on täällä jo aiemminkin esittelemäni mikä lienee härpäke. Siitä piti tulla tuulikello pelottelemaan katon rajassa pesiviä lintuja, mutta noin suojaisaan nurkkaan ei tuule yhtään. Minun piti laittaa tuohon enemmänkin keittiötarvikkeita kilkuttelemaan, mutta homma jäi kesken, kun tuulikelloajatus meni pieleen.

Idearikasta viikon jatkoa teille kaikille!

Romutaidetta: Rulla-Stiina

Romutaide on tosi outoa. Olin toivonut kissaa, mutta ei tästä mitään kissaa tullut. Sovittelin runkoon kaikennäköistä romua ja rompetta ja tyyppi alkoi näyttää jo melko kummalliselta.

Luovuin kissatoiveesta. Romutaiteessa minulle on tärkeintä hahmon kasvojen ilme. Jos se saa minut hymyilemään, se riittää.

Kissan nimeksi olisi tullut Rulla-Stiina. Olkoon se myös tämän hippityylisen hattupään nimi. Onpahan omituinen nimeä myöten.

Rulla-Stiina hyppäsi kärryihin ja kuvittelee pääsevänsä niillä Lahden Pihapiirimessuille. Ei siis mikään järjen jättiläinen. Tulkoon mukaan, autossa on vielä tilaa. Mennään messuilemaan koko romuporukka.

Messuvalmisteluja

Olen nyt aika salaperäinen enkä paljasta mitään. Esiintymiseni Lahden Pihapiirimessuilla romutaiteen parissa lähestyy ja messuvalmistelut ovat täydessä vauhdissa.

Kuvassa on erinomaista materiaalia, mutta mitä näistä tulee vai tuleeko mitään. Olen kerännyt messuille vanhoja juttuja, mutta jotain uuttakin on valmistunut.

Suojaverkon pätkät, vanha verhotanko ja rautalankaa, näistä valmistuu jotain messuille.

Tyhjä ilmanpallon täyttölaite, roska? Ei missään tapauksessa, vaan jokin osa jostain eläimestä.

Olen penkonut varastoja myös kotona. Kerään pieniä tarvekaluja aina, kun syntyy idea, että tätä saattaa joskus tarvita. Isoja varastoja en kuitenkaan kerää. En ole mikään romunkerääjä, vai miten tämä nyt pitäisi ajatella...

Nötkötti on nolona ja ihmeissään. Kun ei vaan kukaan näkisi häntä tämän näköisenä. Hänellä on edessä karvankiillotus messuja varten. Hän tietää kyllä, että esiintyvän taiteilijan on pakko panostaa ulkonäköön.

Lahden Pihapiiri-messut 2018: mielenkiintoinen messuvieras ja lippuarvonta

Ihana kevät on tulossa ja ihana kevät on esillä myös Lahden Pihapiiri-messuilla huhtikuun lopussa. Messuilla on tänäkin vuonna monenmoista mielenkiintoista ohjelmaa. Ohjelmassa minua kiinnostaa tietysti eniten DIY puutarhaan.

Käy kurkkaamassa messuohjelmasta kuka onkaan esiintymässä messuilla ja miksi.

Sain kivan mahdollisuuden arpoa blogissani kaksi lippupakettia. Siis kaksi onnellista saa lähteä messuille kaverinsa kanssa. Arvontaan saa osallistua kuka tahansa. Anonyymit laittakaa sähköpostiosoite, että tavoitan teidät varmasti, jos voitto osuu kohdalle.

Arvon voittajat 13.3. ja julkaisen voittajat seuraavana päivänä eli 14.3. keskiviikkona.

Kuten ehkä arvasit ja messuohjelmasta näit, voit tavata minut messuilla. Mukaan pääsee myös uskollinen vahtikoirani Nötkötti. Tuon messuille monta muutakin mukavaa "romua", mutta en nyt paljasta enempää.

Toivottavasti nähdään messuilla!

Vesisateessa

Kiertelin mökkipihalla ja katselin vesisadetta kameran kautta. Vesitynnyrissä on vettä riittänyt. Näitä on kaksi, toisesta otetaan saunaan pesuvesi ja toisesta vettä puutarhan kastelua varten. No, eipä ole tarvinnut puutarhaa kastella.

Tästä tulee mieleen öinen tähtitaivas.Lampivesi on tummaa ja pohja mutaa, mutta meidän lammessa on mudan alla kova hiekkapohja.

Männynoksa kantaa urheasti vedestä painavat oksansa. Pienet kellot jokaisen havuneulasen päässä soittavat sataa sataa ropisee- sävelmää.

Tämmöinenkin piti kuvata. Lammen vesi näyttää nyt ihan harmaalta. Vain yksi vesikupla rikkoo peilityyntä pintaa. Sade katosi hetkeksi vain alkaakseen uudestaan.

Peltikki-parka haluaa navettaan sateelta suojaan. Tällä tontilla on rakennettu terassia ja kasvihuonetta ja muutakin koko kesä, mutta navettaa ei näy missään.

Plääh! Ei ole helppoa täälläkään. Juippi kaipaa suojaa kauhansa ei kuin päänsä päälle.

Kesäkurpitsat tarvitsevat pölyttäjiä, vaan niitä ei näy missään. Minulla ei ole koskaan ollut näin komeita kesäkurpitsoita. Tuleeko satoa, se on toinen juttu.

Kääk! Siinä se on. Syksyn ensimmäinen keltainen lehti. Tästä se alkaa.

Mieluimmin katselen näitä keltaisia pisaroita. Mökkimaasto ei ole kantarelliseutua, mutta näillä sateilla jo niitäkin alkaa ilmestyä. Kylläpä sienisoossi maistui makoisalle uusien omien perunoiden kanssa.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Liisa ja Nila!

Lisää romutaidetta

Se on sitten sopparuoat meidän perheessä loppu, kun kauha sai muuta käyttöä. No, jos totta puhutaan, löysin kauhan jätemetallilavalta. Minusta näytti heti siltä, että siinä on jonkun pää ja vartalo.

Uudessa kukkapenkissä oleva kanto tai puupölli sai uuden asukkaan. Minä en juurikaan voi vaikuttaa kuka tähän muutti. Idea vain syntyy ja toteutan sen, mitä mieleni pyytää.

Juippi on hieman ilkikurinen, pilke silmäkulmassa oleva otus. Hyväntuulinen veitikka, joka tervehtii vieraita sisääntulossa.

Pöllin päähän sopisi erittäin hyvin katto. Se näyttäisi enemmän talolta. Alkuhätään öljysin pöllin pään, että se kestäisi kauemmin.

Juipin vastapäätä olevat sammakot naureskelevat uudelle tulokkaalle. Sammakot istuskelevat metsäkurjenpolven alla ja nauttivat lilanvärisestä lehtisateesta. Metsäkurjenpolvi pudottelee jo lehtiään.

Mukavaa viikonloppua ja tervetuloa mukaan uudet lukijat!

Tuulitukka

Jätemetallilavan viereen oli jätetty betonimöhkäle, jossa oli kiinni hieman taipunut rautatanko. Joku ei varmaan ollut jaksanut nostaa sitä korkealle lavalle.  Minulla on merkillinen tarve tehdä romusta jotain, jota en nyt ehkä kehtaa taiteeksi sanoa. Minulle tuli vain sellainen tunne, että tästä saattaa tulla jotain.

Taipuneessa rautatangossa näin linnun ja siitä lähti ideointi. Lintu sai nimekseen Tuulitukka, koska sillä on pitkän huiskeat piikkilangasta taivutetut hiukset.

Hame on kattilan kansi, jonka reunoja koristavat runkopatjan jouset. Siinä on mukava Tex Willerin kulmilta tarkkailla uuden terassin tapahtumia. Terassista postailen ensi viikolla.

 

Ollaan ahkerina Liisat!

Tervetuloa uudet lukijat, olen teistä niin kiitollinen.

Uutisankka

Nyt olen bongannut toisen omituisen kevätmuuttajan pihallamme. Se on ilmiselvästi Uutisankka, kaikki tuntomerkit täsmäävät.

Uutisankka on muninut kolme munaa ja saapunut hautomaan niitä. Toivottavasti yhteiselo Saksinokkanaakan ja pöllön kanssa sujuu ilman mutkia.

Ulko-oveen tein tällaisen kranssin. Kranssissa on pieniä tupsuja, virkattuja pupuja, lautasliinasta leikattuja kukkia ja Kärkkäiseltä pussillinen muovisia munia.

Lyhtyyn laitoin vielä keltaisen kynttilän. Se on ehkä enemmän koriste. Luulen, että nautin luonnonvalosta nyt niin paljon, etten kaipaile enää kynttilänvaloa.

Nyt saa satulinnut ja höpöhöpöjutut jäädä vähäksi aikaa. Lauantaina kerron ihan jostain muusta asiasta.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Tuulikki ja Hannele!

Outoja linnunmunia

Saksinokkanaakka on jo ehtinyt rakentaa pesän ja munia viisi munaa. Se rakensi pesän rikkoutuneeseen tuikkulyhtyyn. Munat ovat Saksinokkanaakalle tyypillisiä mansikkakuviollisia.

Ostin kirppikseltä 50 sentillä kolmikerroksien puisen tarjottimen. Siihen oli mukava rakennella pääsiäisaiheista koristelua.

Ylimpään kerrokseen tein pajunoksista linnunpesän. Mikä lintu lienee ehti munia siihen jo 12 munaa.

Toiseen kerrokseen laitoin käpyjä ja kahvikupin. Sinnekin on ilmestynyt yksi muna. Se ei varmaankaan ole kahden pikkulinnun, jotka näkyvät kuvan alalaidassa.

Pikkumökki on tuikkulyhty, mutta en aio siinä tuikkuja poltella. Se maksoi 1,50 euroa Prismassa. Mitä ihmettä? Näyttää siltä, että Uutisankka on käynyt munimassa kolme munaa. Missä on Uutisankka? Tarina jatkuu keskiviikkona.

Saksinokkanaakka

Laitoin narsisseja piristämään sisääntuloa. Samalla mietin, että miten suurta iloa pienet kukat voivat tuottaa. Mielessäni heitän voltteja ja iloitsen alkavasta keväästä. Kuljen jalat kaksi senttiä irti maasta ja toivon, että jokainen päivä tästä eteenpäin myöhäiseen syksyyn asti menisi etanan vauhtia.

No, mikäs sinne narsissien väliin on lennähtänyt? Sehän on saksinokkanaakka. Luultavasti se on pesänrakennuspuuhissa. Naakat viihtyvät ihmisten lähellä ja pesäpaikkojen suhteen ne ovat varsin kekseliäitä. Tarkkailen tilannetta. Mitä Saksinokkanaakalla mahtaa olla mielessä?

Pöllö ihmettelee vieressä, että kuinkahan tässä nyt tullaan toimeen. Pöllöjen ja naakkojen yhteiselosta minulla ei ole mitään käsitystä. Lintukirjojen lukeminen on jäänyt vähemmälle. Ammennan tietoni mielikuvituksen satukirjasta.

Lintu syntyi saksista, haarukoista, grillilastasta ja pöytälampun varresta. Yritän hillitä mielikuvitustani heikolla menestyksellä. Tarina siis jatkuu lauantaina.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Hilla ja Tiiu!

Joulu on jo ovella

Joulupöllö lensi ovelle toivottamaan tulijoille hyvää joulua. Iltahämärissä se valaisee tulijan tietä ja miettii, että mistähän se tuokin tyyppi on tulossa.

Vanha tuttu pöllöporukka laittoi itselleen joulukuusen ja valmistautuu viettämään rauhallista joulua.

Pöllöporukan seuraksi kanervien katveeseen pehmoiselle jäkälämatolle saapui lisää juhlaväkeä. Millainen juhla näillä mahtaa olla mielessä?

Valoa ei ole koskaan liikaa. Nämä saavat valaista oven pielessä vaikka läpi vuorokauden.

Joka vuosi jo usean vuoden ajan ovellemme on ilmestynyt tällainen kranssi. Kukaan ei soita ovikelloa eikä ketään näy missään. Tiedän kyllä kranssin tuojan. Ihanaa, että joku jaksaa nähdä vaivaa. Osaan jo odotella kranssia ja aina sen ilmestyminen tuntuu yhtä mukavalta.

Päivänvalossa tämä ei ole niin nätti kuin illalla, mutta kuvaaminen oli näin helpompaa. Joulu hiipii päivä päivältä lähemmäksi. Ei oteta stressiä jouluvalmisteluista. Tehdään se, mikä tuntuu mielekkäältä.
Rentoa lauantaita ystävät!