Yhtenä kesänä hernesato onnistui yli odotusten. Jänikselle kelpasi nimittäin herneenpalot varsineen. Näky oli lohduton, paitsi ei varmaan jäniksen mielestä. Tästä tapahtumasta alkoi kasvimaan aitaaminen. Seurasin Tori.fi-sivuilta annetaan osastolta runkopatjasänkyjä. Niitä löytyikin mukavasti. Heinähelteillä raahasimme mieheni kanssa sänkyjä peräkärryyn. Runkopatjasänkyjen lahjoittajat pahoittelivat sänkyjen kuntoa, että eipä niillä enää kukaan kehtaa nukkua. Minä kerroin, että ne ovat menossa ihan eri käyttöön kuin nukkumiseen. No tietysti se roikaleen pitkäkorva saattaa niihin vielä nojailla massu pullollaan kasvimaani anteja, koska portti puuttuu edelleen.
Purimme sängyistä pois kankaat ja puuosat. Jäljelle jäi metallirunko, joka ruostuu kauniisti ajan kuluessa. Tuimme rungot toisiinsa painekyllästetyillä tolpilla. Kasvimaan etuosaan valoimme raparperilehtiä apuna käyttäen betoniaskelmia. Jäniksellä on siis edelleen kaikki kasvimaani antimet kuin tarjottimella. Portiksi sopisi mielestäni rautasängyn pääty, mutta minulla ei ole sellaista. En halua mitään väliaikaista ratkaisua, vaan jaksan odotella täysosumaa. Asioilla on tapana järjestyä. Pitkäkorvan kiusaksi en kasvata herneitä enkä porkkanoita, syököön vaikka sipulia.
Kasvimaan takaosaan keksimme nostaa kolme patjarunkoa pystyyn. Väliin laitoimme vanhat ikkunankehykset ja niiden alle sorvattuja tolppia. Ikkunoiden alle laitoin kukkalaatikot pelargonioineen. Kukat ovat tosin muovisia, kun en ole niitä aina kastelemassa. Maahan istutin ruusupapuja. Ne innostuivat kasvamaan todella hyvin, vasemmanpuoleinen jopa korkealle koivuun saakka.
Tässä kuvassa on herkkää kesätunnelmaa. Kaunis kukka, josta tulee myöhemmin syötäviä papuja. Takana perisuomalainen koivu. Olisipa jo kesä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti