Viime viikonloppuna oli upeat ulkoilusäät. Olen asunut Tuusulassa 26 vuotta ja kehtaanko tunnustaa, että olin mieheni kanssa ensimmäistä kertaa kävelemässä Tuusulanjärven jäällä. Järveltä on hulppeat näkymät moneen suuntaan ja kuvassa näkyvä Halosenniemi on kerrassaan upea ilmestys järveltä päin.
Halosenniemi on rakennettu vuosina 1899-1902. Se on taidemaalari Pekka Halosen perheelleen rakentama taiteilijahuvila, jonka nykyisin omistaa Tuusulan kunta. Halosenniemessä on nyt erittäin mielenkiintoinen näyttely Kotien taideaarteita. Näyttelyyn on kerätty teoksia keskiuusimaalaisista kodeista.
Tällä kertaa tyydyimme ihmettelemään Halosenniemeä ulkoapäin. Kivijalan korkeudessa ei ole säästelty. Vesi ei tavoita korkealla mäellä seisovaa Halosenniemeä, vaikka se nousisi korkeuksiin asti.
Matka jatkui jäältä tietä myöten Lottamuseoon. Myönnän, että meidät houkutteli sinne museon ihana Lottakanttiini. Nostalginen tunnelma ja itseleivotut herkut, siinä pari asiaa, miksi en pääse tuon rakennuksen ohi.
Lottakanttiini oli täpö täynnä kauniin sään innoittamia ulkoilijoita. Oliko lenkkimme nyt turhaa, kun kaakaossa ja porkkanapullassa oli varmaan kalorit kohdallaan. Hui hai, mieli virkeänä lähdimme kävelemään kotia kohti.
Illalla kotona luin serkkuni lähettämää ihanaa korttia. Eino Leinon teksti oli osuva Tuusulanjärven retkipäivälle. Riemuitaan talven riemuja, mutta nähdään kesästä unta.
