Riisitunturilla

Lapin reissuni jatkui Riisitunturille. Ennen vaellusta kävin aivan ihanassa Korpihilla-kahvilassa. Kahvila oli keskellä ei mitään ja silti siellä oli paljon asiakkaita.

Kahvilan sisustus oli romanttista. Tässä ympäristössä oli mukava syödä hillapiirasta kahvin kera.

Ruska oli vasta alkamassa, mutta maasto oli jo osittain verhoutunut punaiseen mattoon.

Riisitunturilta oli hyvät näkymät joka suuntaan, vaikka maisemat eivät olleet niin jylhiä kuin Pienellä Karhunkierroksella. Tosin taivas oli harmaa ja vesisade hieman häiritsi matkantekoa loppuvaiheessa.

Edellispäivän vaellus tuntui jaloissa, mutta vielä pääsin yli esteiden. Vaellusreitin pituus oli tällä kertaa 11 kilometriä.

Punaisen lisäksi keltaisen eri sävyt näkyivät maastossa ja puissa. Jälleen kerran sain ihailla luonnon ihmeellisyyttä.

Riisitunturin ympäristössä ei näkynyt niin paljon vettä kuin Pienellä Karhunkierroksella, mutta pieniä jokia ja puroja kuitenkin.

Laavupaikoilla ihmiset ovat tuttavallisia ja mukavia. Kaikkien vaeltajien makkarat olivat sulassa sovussa grillissä ja kypsymistä odotellessa vaihdettiin kokemuksia retkestä.

Pitkospuita oli siellä täällä ja niitä pitkin mentiin aukeiden ja suomaisemien läpi.

Nämä ladot ovat joskus olleet hyvin tarpeellisia. Pellot ovat olleet käytössä ja niistä saatu vilja on viety latoihin. Viljaa on haettu talvella, mutta miten, varmaan hevosilla umpihangessa. Yhtään tietä ei näkynyt lähimainkaan. Ihminen pystyy uskomattomiin suorituksiin.

Illalla oli mukava viettää aikaa ystävien kanssa. Ravintolaan ei enää kukaan jaksa lähteä tässä iässä, mutta se ei tahtia haitannut. "Korkkarit" kattoon tytöt!

Mietteitä laavulla

Laavu on ollut tänä kesänä aivan liian vähällä käytöllä. Rakennusprojektit ja sateinen sää ovat tähän syynä. Päätimme mieheni kanssa, että ensi kesän teema mökillä on joutilaisuus.

Tuleen on niin mukavaa ja rentouttavaa tuijotella. Sanoja ei tarvita. Ympäröivä luonto pitää huolta, että katseltavaa ja mietittävää riittää ilman puhumistakin.

Vai oliko tuijottelun syynä nuotiolla kypsyvät herkut? Muutama nakki ja kasvisnyytit pitivät katsetta tiukasti kiinni nuotiolla.

Lettupannut ovat olleet käyttämättä koko kesän. Tämä ei saa toistua. Mikään ei voita nuotiolla paistettuja lettuja.

Jo parhaat päivänsä nähneet työkalut ovat saaneet viimeisen leposijan puukatoksen ääreltä.

Mikähän näissä minua viehättää? Rikkinäinen lapiokin löysi paikkansa. Olkoon siinä kertomassa menneen ajan touhukkaita työtehtäviä.

Ruma ukko sai kaverikseen musisointia harrastavan lajitoverin. Ilmeistä näkee, että ukot ovat kärsineet yleisön puutteesta, mutta kaksin aina kaunihimpi vai rumempi...

Hyvää juhannusta

Oli juhla ja juhannusilta

ja koivut ja seppeleet,

soi laulelot rantamilta

ja helkähti säveleet.

Oli suvisen riemun raiku

ja liekissä kokkopuut,

kävi karkelo, kiiri kaiku,

oli naurussa nuorten suut.

- Erkki Kivijärvi -

Toivon teille kaikille rentoa, rauhallista ja iloista juhannusta!

Metsäretkellä

Lumi oli sulanut metsästä lähes kokonaan pääsiäisenä ja pääsin mieheni kanssa kauan odotetulle metsäretkelle. Teimme pienen nuotion lämmittämään evästaukoa. Retki alkoikin melkein heti eväiden syömisellä, ettei tarvitse painavaa reppua kanniskella vai olikohan se vaan tekosyy...

Muistan, kuinka lapseni kiipesivät tämän ison kiven päälle ja ihastelivat edessä näkyviä hulppeita maisemia. Kahdessakymmenessä vuodessa puut ovat kasvaneet ja näkymät peittyneet, mutta kauniita muistoja ei peitä mikään.

Juttelin mieheni kanssa tutkimuksista, joissa oli todettu, että luonnossa oleminen vaikuttaa ihmisen terveyteen. Verenpaine laskee, mieliala kohenee ja elimistön puolustuskykykin paranee. Mieheni sanoi, ettei vaan menisi verenpaine aivan alipaineen puolelle. Metsässä oli niin rentouttavaa kävellä ja katsella maisemia.

 Metsä tarjoaa mitä erilaisempia taideteoksia, joiden edessä ei voi kuin hämmästellä kasvun ihmeitä.

Melkoinen taideteos tämäkin, jäinen vesilätäkkö. Lapsena hypättiin vesilätäköihin ja rikottiin jää, mutta näin kaunista jäätä en halunnut rikkoa. Sen saa kevään lämpö sulattaa rauhassa.

Lampi oli vielä pääsiäisenä jäässä. En kuitenkaan uskaltautunut jäälle kävelemään, koska se näytti rannasta katsottuna niin hauraalta.

Jos olisi kesä, olisin käynyt pitkäkseni tuohon jäkälämatolle, mutta viileä pääsiäissää laittoi tossua tossun eteen. Tosin kesällä hyttyset kiusaavat siihen malliin, että makoilu yhtään missään metsässä on melko mahdotonta. Metsän täydellisen rauhan ja hiljaisuuden rikkoi ajatus viulujaan virittävistä pikkuriiviöistä, ärsyttävää.

Metsälenkin jälkeen istahdin mökin sohvalle ja jatkoin isoäidin neliöiden virkkaamista jämälangoista. Aion tehdä paloista torkkupeiton. Toivottavasti tämä projekti ei jää keskeneräisten käsitöiden joukkoon. Se on varsin mahdollista.

Unelmien talo ja koti

Osallistuin Unelmien talo ja koti-lehden kilpailuun, jossa lukijat saivat lähettää kuvia pihaideoista. Olin juuri tilannut lehden ja ensimmäinen numero odotti minua keskiviikkoiltana, kun tulin töistä tavallista myöhempään kotiin.
Tässä kuvassa toin lehden laavulle, sytytin nuotion ja ulkotulen ja nautin suosikkilehden lukemisesta.

Ja mikäs se sieltä lehden sivulta pilkistää? Meidän rantakutvelo oli niiden kymmenen joukossa, jotka julkaistiin lehdessä. Olin keskiviikkoiltana työstä väsynyt, mutta virkistyin välittömästi lehden nähtyäni. Olin kyllä tosi iloinen tästä huomioimisesta.
Juhlistimme asiaa mieheni kanssa laavulla ja nostimme oikein maljaa juhlan kunniaksi. En todellakaan tee näitä pihataidejuttuja julkisuuden toivossa, mutta tuntuuhan se kivalta, kun joku tykkää. Kiitos Unelmien talo ja koti-lehti!
Palkinnoksi saan Jamie Oliverin grillauskirjan, jota odotan innolla postista.

Tulen ja maiseman katsominen oli ihanaa työviikon jälkeen. Sanoja ei tarvita. Ympäröivä hiljaisuus rentouttaa mielen ja työasiat jäävät taka-alalle.

No pitihän se itse sankarikin kuvata. Maahumala on vallannut rantakutvelon kesän aikana ja samettiruusut ovat enää pieni väriläiskä.

Luonto tarjoaa ihmeellisen kauniita värejä ja tunnelmia. Tällainen maisema avautui eteemme laavulla. Aurinko yrittää vielä, mutta syksy tuo jo omat sävynsä niin kuin sen kuuluukin. Muistakaa nauttia syksyn värikirjosta ihanat lukijani!

Retki Leivonmäen kansallispuistoon

Matkanjohtaja Petu toivottaa tervetulleeksi retkelle Leivonmäen kansallispuistoon. Puistossa on useita helppokulkuisia reittejä, joista voi valita itselle sopivan pituisen reitin. Lähdin matkaan mieheni, serkkuni ja Petu-koiran kanssa. Reppuun olimme pakanneet kahvia, voileipiä ja grillimakkaraa.

Opastauluissa kerrotaan tarkasti reiteistä ja nähtävyyksistä. Niissä annetaan myös ohjeita kulkijoille. Mielestäni ihminen muuttuu metsässä. Kaikki tervehtivät vastaantulijoita, vaihdetaan jopa muutama sana ventovieraiden kanssa. Ohjeita noudatetaan, roskia ei näy missään, luonto saa olla rauhassa ja tunnelma on levollinen.
Olen sitä mieltä, että ihmisten kannattaisi viettää enemmän vapaa-aikaansa luonnossa. Tästä on olemassa joku suomalainen tutkimus, jossa todettiin, että ihminen voi paremmin luonnossa. Stressitaso alenee, verenpaine laskee ja mitä kaikkea muuta tutkimuksessa havaittiinkaan.

Reitit ovat laitettu selkeästi eikä eksymään pääse. Kiirettä ei ole. Aika pysähtyy. Ympärillä on kaunis metsä, joka tarjoaa upeita elämyksiä. Silmä harjaantuu katsomaan pieniä yksityiskohtia, kun antaa arkisen elämän jäädä hetkeksi taakse.

Pieni saarikin löytyy luontopolun vierestä. Miten sekin on siihen muodostunut? Näitä kysymyksiä herää muitakin matkan varrella. Luonto tarjoaa kaikenlaista ihmeteltävää.

Polut ovat leveitä ja helppokulkuisia, vaikka keskellä polkua saattaa olla kiviä tai kaatunut puu. Matkanjohtaja Petu tarkistaa tässä reitin sopivuutta.
Kolme päivää retken jälkeen Petulle kävi todella ikävästi. Rauhallisella sunnuntaiaamun lenkillä iso koira hyökkäsi Petun kimppuun. Se raateli Petu-paran huonoon kuntoon. Petu toipuu nyt kahdesta leikkauksesta. Sillä on lukuisia tikkejä ja vahva lääkitys. Vanha herra sinnittelee ja toipuu hitaasti, mutta onneksi paraneminen etenee.

Polku on vaaran päällä ja maisemat ovat yksinkertaisesti upeat. Petu haistaa varmasti repussa olevan makkaran ja toivoo retkiseurueen etenevän kohti nuotiopaikkaa.
Minua niin harmittaa Petun ikävä kohtalo. Petu on harmiton, iloinen ja vallaton veikko, joka on kaikkien kaveri. Retkellä Petu oli irti, mutta se tuli samantien hihnaan, kun emäntä kutsui.  Miksi sen toisen koiran piti hyökätä ja tehdä niin pahaa jälkeä? Koiranelämään ei pitäisi kuulua tuollaista.

Makkaroista otin kuvan heti, kun ne oli saatu nuotiolle. Kun ihana paistetun makkaran tuoksu alkaa tulla nenään, kuvaaminen unohtuu helposti. Kansallispuistossa on myös hieno laavu, mutta emme jääneet siihen, kun siellä oli muitakin ihmisiä. Tähän nuotiolle tuli nuori pariskunta, joka oli yöpynyt teltassa puiston alueella. Mitä retkeilyhenkeä! Minä en ehkä enää taipuisi telttaan, sen verran olen jo mukavuudenhaluinen.
Nuotiolla oli mukava levätä, muistelimme lapsuutta ja nautimme kiireettömyydestä. Ja kyllä, Petu-koirakin sai makkaraa.

Polttopuille on varattu näin hieno säilytyspaikka ja itsekin voi tehdä polttopuita valmiiksi seuraaville retkeilijöille.

Matka jatkui vielä jonkin aikaa vaaran päällä ja polku päättyi aivan niemen kärkeen. Sanat eivät riitä kuvaamaan paikan kauneutta. Vettä joka puolella! Matkanjohtaja Petu piti visusti johtoasemaa, kun käännyttiin takaisin. Sillä oli varmaan jo kiire kotiin päiväunille.

Matkalla on sijaa myös mielikuvitukselle. Mitä kaikkea voikaan nähdä näissä kivissä ja juurissa?

Loppumatkalla pääsimme kulkemaan pitkospuita pitkin. Kansallispuisto on tunnettu myös suoalueista, joten muitakin pitkospuureittejä löytyy. Matkanjohtajamme oli erinomainen opas. Toivon hänelle pikaista paranemista, sillä ensi kesänä olisi varmasti mukava tehdä uusi retki. Kyllä, kyllä, makkaraakin on taas luvassa.

Lettukestit laavulla

Ostin kirpparilta lettupannun kympillä ja vohveliraudan vitosella. Molemmat olivat päässeet ruostumaan, mutta se ei haittaa valurauta-astioissa. Minun teki niin mieli lettuja. Ajatuskin rapsakoista letuista hillon ja kermavaahdon kera, olisin voinut heittää vaikka voltin. No sen sijaan päätin huoltaa pannuja. Kunnon tulet nuotioon ja sitten pannut kuumenemaan nuotiolle. Ostin Muurikan tuubissa olevaa silavaa ja voitelin sillä molempia pannuja oikein kunnolla. Rasva palaa pannuihin ja niistä tulee kuin uudet, ehkä paremmat.

Tuuli riepotti savua joka puolelle. Silmiä jo kirveli, mutta lettujen tuoksu vei voiton. Mieheni otti kuumia pannuja pois tulelta ja minä nostin pois kypsät letut ja annostelin uutta taikinaa. Hommassa tuli oikein kiire, mutta se oli sellaista mukavaa kiirettä.

Vohvelirauta on loisto kapine. Taikina vain pannuun ja pannua käännellään paiston aikana. Rapeiden vohveleiden lisäksi mieltäni hivelee edullinen vitosen ostohinta.

Kutsuin lettukesteihin naapurimökin seitsemän vuotiaan kummityttöni. Lapset ovat hauskoja vieraita. Kummityttöni kiepsahti laavuun heti pitkälleen ja vietti siellä aikaa lähes kaikissa asennoissa, vähiten istualleen. Ei turhaa hienostelua tai vieraskoreutta. Makuuasennossa on mukava odotella lettuja ja ihmetellä maailmanmenoa.
Kummityttöni ei välittänyt ruokailuvälineistä. Lettu hyppysissä hän pohti kesäleirien tämän kesän kovaa hintatasoa. Sata euroa oli käsittämättömän suuri summa.

Mieheni tekee savustinta entiseen lämmivesivaraajaan. Savustin ei ole vielä valmis. Tässä se on vain koekäytössä. Olen hieman ihmetellyt savustimen mittavaa kokoa. Yksi lohifile on riittänyt meille kahdelle oikein hyvin tähän asti. En ole saanut selkeää vastausta asiaan, mutta en viitsi pilata hänen inspiraatiota. Luovuutta ei pidä rajoittaa.

Täysinäinen vatsa ja savustin teki mieleni levottomaksi. Joutuuko tässä nyt syömään kalaa ihan jatkuvasti? Käänsin katseeni lammelle ja koivuihin, joiden katselemiseen en kyllästy ikinä. Luonto on ihan mahtava. Se tekee niin kuin se tahtoo. Kaislikko lähestyy rantaa vuosi vuodelta, vaikka olemme yrittäneet hillitä sen kasvua. Puut valitsevat kasvupaikkansa itse, eivät ne siihen lupaa tarvitse. Luonto tekee mielestä levollisen ja armollisen. Lupaan savustaa kalaa vaikka koko kylälle. Volttiin en kuitenkaan tällä kertaa taipunut.