Tein pienen ruskaretken ystävien kanssa. Muutama päivä Rukan maisemissa oli virkistävää ja rentouttavaa..
Pieni Karhunkierros oli minulle uusi kokemus. Sesonkiviikot olivat menossa ja ihmisiä oli paljon liikkeellä. Silti luonnonrauha oli läsnä ja maisemat olivat huikeat.
Tuohon mökkiin olisin voinut helposti majoittua muutamaksi viikoksi. Oliko mökki vuokrattavissa, en tiedä. Veden läheisyys ja ympäröivä metsä tekivät alueesta houkuttelevan.
Vesille en uskaltautunut, vaan tyydyin ihailemaan rohkeita ihmisiä, jotka laskivat koskea porukalla.
Keltaisen metsän keskeltä kuuluva veden kohina oli musiikkia korville.
Maisemat olivat todella jylhät. Näihin maisemiin en löytänyt juuri sanoja. Hiljaiseksi vetää luonnon kauneus.
Puhkuin ja puhisin rappuja ylös ja alas. Kunto oli koetuksella, mutta onnistumisen riemu oli suunnaton. Jaksoin vaeltaa 12 kilometriä. Huippujuttu minulle!
Kahvivettä ei tarvinnut tuoda mukana. Miten voi olla näin puhdasta vettä!
Tässä onnellinen vaeltaja odottaa lounasta. Retkessä on parasta eväät, jotka tällä kertaa olivat ihan huippuluokkaa. Se johtuu ystävistäni. Minä osallistuin vain tavaroiden kantamiseen.
Koska ihmisiä oli paljon, taukopaikkojen pöydät olivat varattuja. Se ei haitannut ystäviäni. Aurinko paistoi ja leiriytyminen onnistui hieman sivuun nuotiopaikasta. Tasosta ei tingitty. Pöytäliina ja lautasliinat olivat mukana.
Pyttipannu valmistettiin trangialla, joita oli mukana kaksikin kappaletta. Munat ja pekonit paistettiin täydentämään ateriaa.
Nuotiolla oli ruuhkaa, mutta letut saatiin paistettua ja nokipannukahvit keitettyä. Ai että, oli hyvää. Illalla odotti uudet herkut, sauna ja palju Rukalta vuokratussa mökissä. Seuraavana päivänä vaellus jatkui Riisitunturilla. Siitä lisää lauantain postauksessa.
