Outoja linnunmunia

Saksinokkanaakka on jo ehtinyt rakentaa pesän ja munia viisi munaa. Se rakensi pesän rikkoutuneeseen tuikkulyhtyyn. Munat ovat Saksinokkanaakalle tyypillisiä mansikkakuviollisia.

Ostin kirppikseltä 50 sentillä kolmikerroksien puisen tarjottimen. Siihen oli mukava rakennella pääsiäisaiheista koristelua.

Ylimpään kerrokseen tein pajunoksista linnunpesän. Mikä lintu lienee ehti munia siihen jo 12 munaa.

Toiseen kerrokseen laitoin käpyjä ja kahvikupin. Sinnekin on ilmestynyt yksi muna. Se ei varmaankaan ole kahden pikkulinnun, jotka näkyvät kuvan alalaidassa.

Pikkumökki on tuikkulyhty, mutta en aio siinä tuikkuja poltella. Se maksoi 1,50 euroa Prismassa. Mitä ihmettä? Näyttää siltä, että Uutisankka on käynyt munimassa kolme munaa. Missä on Uutisankka? Tarina jatkuu keskiviikkona.

Saksinokkanaakka

Laitoin narsisseja piristämään sisääntuloa. Samalla mietin, että miten suurta iloa pienet kukat voivat tuottaa. Mielessäni heitän voltteja ja iloitsen alkavasta keväästä. Kuljen jalat kaksi senttiä irti maasta ja toivon, että jokainen päivä tästä eteenpäin myöhäiseen syksyyn asti menisi etanan vauhtia.

No, mikäs sinne narsissien väliin on lennähtänyt? Sehän on saksinokkanaakka. Luultavasti se on pesänrakennuspuuhissa. Naakat viihtyvät ihmisten lähellä ja pesäpaikkojen suhteen ne ovat varsin kekseliäitä. Tarkkailen tilannetta. Mitä Saksinokkanaakalla mahtaa olla mielessä?

Pöllö ihmettelee vieressä, että kuinkahan tässä nyt tullaan toimeen. Pöllöjen ja naakkojen yhteiselosta minulla ei ole mitään käsitystä. Lintukirjojen lukeminen on jäänyt vähemmälle. Ammennan tietoni mielikuvituksen satukirjasta.

Lintu syntyi saksista, haarukoista, grillilastasta ja pöytälampun varresta. Yritän hillitä mielikuvitustani heikolla menestyksellä. Tarina siis jatkuu lauantaina.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Hilla ja Tiiu!

Lintujen ruokintaa

Pihamaan pikkuystävät kaipaavat ruokaa, kun maa jäätyy ja luonto taipuu talven tahtoon. Idean löysin Pinterestistä, jossa on kaikenlaisia kuppeihin tehtyjä linnunruokavirityksiä. Minulla oli joutava iso kuppi. Lusikka olisi ollut parempi astinlauta, mutta haarukka saa nyt kelvata. Lyhensin haarukan vartta ja sitten vain haarukka liimalla kiinni kuppiin. Nopeat tuunaukset ovat minun makuuni!

Kookosrasvaa, auringonkukan siemeniä ja pähkinöitä, siinä pikkulinnuille ruokaa kylmiin talvipäiviin. Niin, ehkä vähän isommillekin linnuille ja oraville myös. Oraville tiedoksi, että tarjoan ruoan, mutta ette sitten toiste revi talon seinästä lautaa päästäksenne riehumaan välikatolle. Varikset voivat ruokailla vähän hiljempaa. Yletön raakkuminen säikyttää pikkulinnut ja herättää minut viikonloppuaamuina.

 

Voi olla, että saan odottaa lintuja jonkin aikaa, kun en ole ruokkinut niitä moneen vuoteen. Kuppi roikkuu pihavaraston räystäässä. Minä tarkkailen tapahtumia olohuoneen ikkunasta. Vanha ja väsähtänyt polkupyörä nojailee syksyn riipimään vaahteraan. Tällaisen kesäihmisen mielestä melko ankeaa katsottavaa. Toivottavasti linnut tuovat väriä ja elämää pihapiiriin.

Kasvihuone on vaipunut talviuneen. Jos katsot oikein tarkkaan, voit nähdä pienen valonpilkahduksen kasvihuoneen sisältä. Jouluvalot ovat viritetty. Ne valaisevat kauniisti kasvihuoneen huurteisten lasien läpi. Kesäihminen haaveilee kesästä, mutta lähestyvä joulu tuo kaivattua lämpöä ja tunnelmaa. Kesä saa nyt odottaa, antaa joulun tulla.

Romutaidetta

Viikko on ollut varsin sateinen, mutta se ei ole häirinnyt luovuuttani. Kun makoilen sohvalla mökillä, keksin kaikenlaisia ideoita vaikka kuinka paljon. Loma ja joutenolo saavat mielikuvituksen liikkeelle. Mieheni yrittää epätoivoisesti keskittyä lukemaan kirjaa, ettei hänen tarvitsisi rakentaa kaikkia mahdollisia mielen liikkeideni tuotoksia.
Kuvassa oleva lintu on Rantakutvelo. Idean tähän lintuun sain tietenkin Pinterestistä, jota olen selaillut viime aikoina liiankin usein. Sateiset illat ovat kuluneet mukavissa merkeissä, kun Pinterest tarjoaa upeita ideoita loputtomiin. Rantakutvelolla on myös pesä, jossa on kolme munaa. Poikasten ulkonäköä tässä vaiheessa voi vain arvailla.

Rantakutvelon kroppa on käytöstä poistettu kottikärry, johon keksimme laittaa vanhat sahat siiviksi. Kaula on entisen kesäkeittiön hellan savutorvi. Nokan virkaa toimittaa puutarhasakset, tukka on tehty haravasta ja silmien materiaalista en osaa sanoa mitään, jotain metallilavalta löytyneitä juttuja.

Kahvihetkiemme ykköspaikka Tex Willer sai asiaankuuluvan "pääkallon" korostamaan lännen meininkiä. Pääkallo on tehty polkupyörän satulasta ja sarvista. Yksinkertaista ja helppoa!

Tässä Tex Willer vielä kokonaisuudessaan. Olen postannut Tex Willeristä jo helmikuussa, mutta kerron vielä uudestaan, miksi kahvipaikka on nimetty lännensankarin mukaan. Miehelleni ei kelvannut mikään nimiehdotuksistani. Sain tarpeekseni ja keksin, että nimetään paikka mieheni lempilukemiston sankarin mukaan. Johan kelpasi!

Sain kapustat työkaveriltani ja keksin heti niille käyttötarkoituksen. Tuulikello pitää hiljaista ja kaunista ääntä. Kiinnitimme kapustat polkupyörän eturattaaseen. Se oli juuri sopiva tuohon tarkoitukseen. Mitenköhän montaa velliä ja soppaa kauhoilla on hämmennetty?

Portinpielen tuunausta!

Tästä piti tulla jonkinlainen tervetuloa-toivotus mökkivieraille. Minun piti ostaa tervetuloa-kyltti, mutta niin kuin usein, projektini muuttavat muotoaan valmistusvaiheessa. Löysin Puttipajasta ilo ennen kaikkea-kyltin. Se sopii mielestäni vähintään yhtä hyvin tervetulotoivotukseksi. Mikä tämän rakennelman nimi nyt sitten olisi, jokainen päättäköön itse.

Projekti lähti käyntiin kuusia kaatamalla, joita löytyi mökkitontilta. Levitimme rungot pihanurmelle ja aloimme hahmotella mittoja. Meillä ei tietenkään ole mitään tarkkoja suunnitelmia. Kaikki muotoutuu kokeilemalla ja erilaisten ehdotusten perusteella päästään molemmat yllättävään lopputulokseen.

Jonkinlaisen hataran suunnitelman perusteella lastasimme rakennustarvikkeet kottikärryihin ja lähdimme kohti portinpieltä.

Tässähän voi vaikka istua, jos haluaa katsella ohikulkevaa liikennettä. Sitä saa tosin odottaa joskus useita päiviä, kun paikka ei ole mikään kiehuva metropoli. Hyvä niin!
Tolppien korkeus on 170 cm ja istuinkorkeus on 45 cm. Leveys määräytyy käytettävien ikkunapokien mukaan, tässä 135 cm.
Materiaalina voi käyttää myös painekyllästettyä lautaa tai raakalautaa maalattuna. Kuusenrunkojen hinta oli tietysti omalta tontilta kaadettuna 0 euroa. Hinta saattaa nousta, jos joutuu ostamaan uudet housut. Kuusi on nimittäin melko pihkaista.

Penkin alle laitoin vanhaan työkalupakkiin kukkia. Kukat ovat vesiventtiilien raanoja ja varsina grillivarrastikut.

Ikkunoihin asensin risuverhot ja paikalle lennähti pari pöllöä. Nimesin ne ekopöllöiksi. Olen jäänyt Pinterestin pinteeseen. Sieltä löytyy upeita tuunausideoita. Niiden ja omien ideoiden pohjalta syntyivät nämä ekopöllöt.

Isäpöllö poseeraa. Terassiöljypurkin kansi taustana, vauvanruoka- ja muiden purkkien kansia ja kruununkorkkeja silmiksi. Nokka on vanha jälkiruokalusikka ja haarukat jalkoina.

Äidin nokka on vanha kahvilusikka. Mieheni ahkeroi voitokkaasti nuorena miehenä erilaisissa yleisurheilukilpailuissa. Hän ei varmaan ikinä olisi voinut kuvitella, mihin hänen palkintonsa päätyvät. Niitä on vielä monta jäljellä.
Äidin silminä ovat prikat, mutta mielikuvitus on rajana. Materiaalina voi käyttää vaikka mitä: peltirasioita, säilyketölkkejä, tölkin nipsuja yms.

Mitä sieltä pesästä pilkistää? Kaksi pientä pöllön nokkaa. Tämä idea on suoraan Pinterestistä. Pesä on vanhaa piikkilankaa ja linnunpojiksi käyvät ruosteiset hohtimet tai tongit.

Koko projektin hinta oli 3,90 euroa. Kyltti maksoi sen verran, kun se oli -40 % alennuksessa. Kaikki muu materiaali oli omaa tai metallilavalta poimittua.
Muistakaa ystävät aina: Ilo ennen kaikkea!