Kotiovella ja vähän pihallakin

Ovenpieli sai kesäasun. Olin kai romanttisella tuulella ja päädyin laittamaan valkoisen tuolin ja hmm... mikähän tuo oikeanpuolimmainen oikeastaan on nimeltään, enpä tiedä. Istutin siihen tuoksuhernettä siemenistä ja ne ovat lähteneet hyvin kasvamaan.

Ken tästä ovesta käy, saa kiireen heittää. Kahvipannut ovat merkki siitä, että tässä talossa keitellään vieraille kahvia.

Pataan laitoin pelargonioita, riippuverbenaa ja ööh... hopeaputos vai vitja vai... Muistin sentään kaksi kolmesta.

Asun paritalossa ja takapihalla on raja-aitana norjanangervo. Se on nyt kauneimmillaan ja mikä ihana tuoksu siitä tulviikaan.

Huumaavaa tuoksua levittää myös sireeni. Tämä ikivanha alkukesän kukkija on aina yhtä ihana.

Sarin kotona-blogissa oli jälleen kerran ohje, jota oli pakko kokeilla. Ohjeen löydät täältä . Sari oli leiponut kookos-omenapiirakan. Minulla ei ollut omenia, korvasin ne raparperilla ja kookoshiutaleita oli liian vähän, mutta lisäsin joukkoon mantelijauhetta.

Istutin kesäkukkia ja kastelin kaikki kasvit, vaikka on satanut kiitettävästi. Sen jälkeen nautin palan herkullista piirakkaa ja tein samalla ostoslistaa kesäkukista, joita ostan mökille. Nyt on mieluisaa kiirettä!

Tuunattu lintupöntttö

Saisiko olla kupillinen kahvia? Pannu kiiltää niin, että kyljestä näkyy aavistus kuvaajasta.

Tällä kertaa tarjoilen kahvia linnuille ja samalla pesäpaikan, jos joku lintu uskaltautuu tällaiseen pönttöön pesimään.

Kahvipannun olen saanut ystävältä ilmaiseksi, kahvikuppi maksoi kirppiksellä euron ja "kahvi" on tarpeettomasta käsikorusta. Idea on Pinterestistä, jossa on monenlaisia tuunattuja lintupönttöjä.

Joku ajattelee varmaan, että nyt meni hyvä kahvipannu pilalle. Minun mielestäni pannusta on enemmän iloa pihamökin seinällä kuin jossain kaapin perällä. Minulla on useita kahvipannuja ja yksi joutaa jo linnuille. On se kyllä melkoinen ihme, jos joku lintu ryhtyy pesää rakentamaan.

Kasvihuoneesta voin tarkkailla lintujen kahvihetkeä. Oman kahvini juon kasvihuoneessa ja lintujen tarkkailun ohella ihailen orvokkeja. Räntäsade ropisee kattoon, mutta minä nautin pienten kukkien tuomasta väri-ilosta.

Iloista vappua kaikille!

Vihdoinkin mökillä!

Pitkän talven jälkeen riemuni oli suunnaton, kun auto kurvasi pääsiäisenä mökin pihaan. Vihdoin pääsin rentoutumaan sielunmaisemaani. Laitoin pöytäliinan pöydälle ja kynttilän palamaan. Siitä se mökkikausi taas käynnistyi.

Minun pääsiäispöydässä ei ollut kovin monimutkaisia herkkuja.Minulla on mökillä niin monia mielenkiintoisia puuhia, että en oikein välitä ruoanlaitosta. Sähkötön mökki tuo myös omat haasteensa ruoanlaittoon. Kahvia on mukava keitellä puuhastelun lomassa, mutta ei tietenkään kuvan pannussa.

Keittiöpuuhat käyvät hitaammin kuin kotona, kun juoksevaa vettä ei ole, tiskikoneesta puhumattakaan. Minä ja punainen kattila olemme oiva työpari tiskaamisessa.

Radiomme Astrosound takaa lauantai-illan tahdit. Kasettisoitin ei ole toiminut vuosiin, mutta eipä meillä ole enää kasettejakaan. Radio sen sijaa käy ja kukkuu moitteettomasti.

Pääsiäinen oli sen verran viileä, että puita saimme poltella takassa, saunassa ja hellassa ahkerasti. Puupinoon tulikin melkoinen lovi. Meidän piti kaataa muutama puu odottamaan polttopuiden tekoa, mutta keskityimme lepäämiseen.

Sytykkeitä on iso saavillinen. Olemme keränneet tuohia hakkuualueilta. Poltamme myös kaikki roskat, jotka voi polttaa. Jäteastiaan menee vain se jäte, mitä mökkikunnassa ei voi lajitella.

Pääsiäisen viileä sää haittasi ulkoilua, mutta teimme kuitenkin joka päivä metsässä jonkinlaisen lenkin. Viime pääsiäisen aikoihin siivosimme kaikki lintupöntöt. Meillä on parikymmentä lintupönttöä, joten siinä oli melkoinen puuha. Olen miettinyt, että onkohan pönttöjen siivoaminen aivan välttämätöntä. Nyt emme siihen puuhaan ryhtyneet, joten täytyy tarkkailla, mitä pikkulinnut tuumaavat.

Onpa ihana, kun olen saanut taas uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan Kirsti ja kaksi Kristiinaa!

Pehtoorin pauloissa!

 

Minua on aina viehättänyt Pehtoori-pannujen muotoilu ja värit. Juuri näihin asioihin kiinnitin huomioni, kun löysin ensimmäisen Pehtoorini heikkalaatikosta. Anoppini hoiti lapsia ja hän oli antanut joutavan kahvipannun lasten leikkeihin. Minä pelastin Pehtoorin hiekkalaatikosta ja vielä toinen Pehtoori löytyi anopin vintiltä. Kuvassa näkyvät keltainen ja vaaleansininen olivat siis kaksi ensimmäistä ja varsin hyväkuntoista Pehtooriani. Keltaisen pannun vieressä olevan vihreänkeltaisen pannun sain ystävältäni. Se oli hänen mökillä ja hän toi sen sieltä minulle ihan ilmaiseksi. En unohda tätä koskaan. Se oli minulle niin iloinen yllätys.

 

Takana oleva ruskea Pehtoori on kallein pannuni. Se maksoi 40 markkaa. Olen kerännyt kaikki Pehtoorini markka-aikaan. Keräsin pannuja niin kauan kuin niitä sai halvalla. Saako nykyään Pehtooria noin seitsemällä eurolla? Hinnat ovat karanneet ja kauas. Punainen pannu on päältä hyväkuntoinen, mutta kahvia en arvaisi siinä enää keittää. Maksoin siitä 15 markkaa.

 

Pikku-Pehtooreista pidän erityisen paljon, mutta hieman ihmettelen, miten matta musta on aikoinaan valittu yhdeksi väriksi. Se on minun mielestäni oikeastaan aika ruma vai juuri sen takia aika viehättävä. Joka tapauksessa Pehtooria pukee parhaiten raikkaat ja kirkkaat värit.

Kaunein pannu ikinä on tietysti tuo valkoinen, jossa on sydän. Säilytän pannuja lasivitriinissä ja sydänpannu on aina etualalla.  

Kun olin kuvannut kaikki kahdeksan isoa ja kahdeksan pikku-Pehtooria, oli kahvitauon vuoro. Sokerikon pohjassa lukee Riihimäki. Minun piti laittaa siihen alunperin suklaata, mutta jotenkin se pääsi loppumaan kuvaussession aikana...Onneksi joku on keksinyt tuoda takaisin vanhan kunnon Hopeatoffeen, niin sain lisää nostalgiaa tähän kuvaan. Niitä en ehtinyt vielä syödä, mutta miten niille mahtoi käydä myöhemmin...Liina on itsevirkattu ja kahvikupit ovat muuten vaan nätit-merkkiset.

Saisiko olla kahvia?

 Mistä pannusta saisi olla kahvia? Kaikki pannut ovat hyvässä kunnossa, mutta enpä taida näistä enää mitään keitellä. Olisiko tuo pienin pannu teetä varten? Finelin pannujakin taitaa olla mukana, mutta minulle on tärkeämpää tarina kuin valmistaja. Lisäksi näitä on mukava katsella, värit ja muodot ovat minun makuuni. En kyllä tunne näiden pannujen tarinoita, mutta ei se mitään haittaa. Mielikuvitukseni hoitaa loput. Minusta on hauska arvuutella, millaiset ihmiset ovat omistaneet nämä pannut ja miksi he ovat ostaneet tai saaneet nämä pannut. Millaisissa kahvipöydissä pannuista on tarjoiltu kahvia? Minä, parantumaton herkkusuu, mietin etenkin sitä, että mitä kahvin kanssa on tarjoiltu.

Tämän kahvipannun tarinan tunnen hyvin. Olen saanut sen äidiltäni. Hän oli saanut omalta äidiltään joululahjaksi 50 markkaa ja osti sillä uuden kahvipannun. Kun äitini osti myöhemmin kahvinkeittimen, sain tämän pannun mökkikäyttöön. Meillä ei ole mökillä sähköjä, joten kahvipannu kuumenee hellalla tai kaasuliedellä. Pannumyssyn päällisen virkkasin ihan itse joskus kauan sitten. Nyt vain ihailen, että miten jaksoin olla joskus niin innokas virkkaaja. Mistähän lie tuo Johanna-kahvipurkki on tarttunut matkaani? Muistaakseni jostain metallinkeräyslavalta. Huutokauppakeisarissa Aki sai siitä 82 euroa, joten ei hassumpi löytö jätelavalta.

Kävin kylässä serkullani, jolla on todella paljon mielenkiintoisia tavaroita. Katseeni kiersi hänen lipaston hyllyjään ja sieltä huomasin nämä kahvipurkit. Sieltähän pilkistää Johanna-kahvipurkki, mutta pyöreässä muodossa.

Jos ei kahvi maistu, saisiko olla lypsylämmintä maitoa. Voisin tarjoilla sitä tästä ihanasta Finelin kaatimesta, jonka aivan mahtava naapurini antoi minulle. Tunnustan, että minulla ei ole mitään muuta maidontuotantoon liittyvää asiaa kuin siivilävanu. Lehmä olisi välttämätön, mutta tyydyn siivilävanuun. Se on mummoni jäämistöstä ja laatikko on oikeasti täynnä puhdasta siivilävanua. Sitä käytettiin käsittääkseni käsinlypsyssä, kun maito siivilöitiin lypsyn jälkeen tonkkaan.

No, jos ei lypsylämmin maito kelpaa, miten olisi sahtia tästä tynnyristä. Avuttomuuteni tulee jälleen ilmi, kun kerron, etten tiedä sahdin valmistuksesta mitään. Minulla on vain tämä tynnyri, jonka kuvassa näkyvään tappiin olen riittävän monta kertaa iskenyt jalkani. Tynnyri on ollut mökin parvekkeella täyttämässä tyhjää nurkkaa ja siis riittävän kaukana kaikkien jaloista.