Ilta hämärtyy

Ihanan rauhallinen ilta alkoi mökillä hämärtyä. Yksinäinen  joutsen ui lammella ja minä seurasin sen touhuja.

Hiljaista ja tyyntä, kunnes paikalle saapui kymmenvuotias kummityttöni. Silloin alkoi melkoinen pulina.

Istahdimme laavulle paistamaan nakkeja. Sain kuulla yksityiskohtaisen selostuksen siitä, miten koulu oli alkanut. Ihmettelin nykyajan housumuotia. Ennen vanhaan minulta olisi päässyt itku, jos uusiin farkkuihin olisi tullut reikä.

Yritin kuvata nuotiotulta, mutta suurimmassa osassa kuvia näkyy vähintään kummityttöni jalka. Kaiken pomppimisen ohella sain kuulla mukavaa tarinointia siitä, kuinka hän pääsee koulussa kokeilemaan erilaisia soittimia, viimeksi ukuleleä.

Kesäihminen nöyrtyy syyshämärän edessä. Kesä on mennyt. Oli aika ottaa esille öljylamput.

Kääpiösamettikukat kukkivat ja ovat samaa mieltä kanssani kesästä. Ei luovuteta vielä.

Vain yhdellä sytyttää.  Koko seurue pääsi sunnuntaina sisälle odottamaan seuraavaa kesää. Jos sitten sytyttäisi paremmin.

Mökissä oli lämmintä, mutta laitoin silti tulen takkaan. Tästä se taas lähtee, syksy, kaunis sekin, mutta kesä on aina kesä.

Laavupöytä

Laavulla on riittävästi istuintilaa, mutta ei yhtään pöytää. Asia korjattiin ja pöydän hinnaksi tuli nolla euroa. Minä suunnittelin ja mies rakensi.

Pöytätasona on pätkä naapurin vanhasta saunan ovesta ja sen päällä ovat kodin terassiremontista jääneet laudat. Kiulu on kahva naapurin saunan ovesta. Toinen kiulu päätyi jo aiemmin kasvihuoneen oven kahvaksi ja toinen laitettiin vain koristeeksi pöydän pintaan.

Akseli on löytö metallilavalta. Sen päälle mieheni rakensi pöytätason. Pyörät teki ystävä, jolla hoituu kätevästi hitsaushommat. Pyörien takana olevat tukipuut ovat kodin vanhasta terassista.

Vanha kaivonrengas odottelee ensi kesänä uutta pintaa luonnonkivistä ja sementistä. Palovaroitus on ollut tänä kesänä voimassa melko usein, mutta muutaman kerran olen uskaltanut sytyttää tulen nuotioon. Syksyllä nautin laavun tunnelmasta ja nuotiotulista useammin.

Muistakaa tunnelmoida ja rentoutua, kukin mieluisassa paikassa 😊

Mietteitä laavulla

Laavu on ollut tänä kesänä aivan liian vähällä käytöllä. Rakennusprojektit ja sateinen sää ovat tähän syynä. Päätimme mieheni kanssa, että ensi kesän teema mökillä on joutilaisuus.

Tuleen on niin mukavaa ja rentouttavaa tuijotella. Sanoja ei tarvita. Ympäröivä luonto pitää huolta, että katseltavaa ja mietittävää riittää ilman puhumistakin.

Vai oliko tuijottelun syynä nuotiolla kypsyvät herkut? Muutama nakki ja kasvisnyytit pitivät katsetta tiukasti kiinni nuotiolla.

Lettupannut ovat olleet käyttämättä koko kesän. Tämä ei saa toistua. Mikään ei voita nuotiolla paistettuja lettuja.

Jo parhaat päivänsä nähneet työkalut ovat saaneet viimeisen leposijan puukatoksen ääreltä.

Mikähän näissä minua viehättää? Rikkinäinen lapiokin löysi paikkansa. Olkoon siinä kertomassa menneen ajan touhukkaita työtehtäviä.

Ruma ukko sai kaverikseen musisointia harrastavan lajitoverin. Ilmeistä näkee, että ukot ovat kärsineet yleisön puutteesta, mutta kaksin aina kaunihimpi vai rumempi...

Seitsemän kiitospäivää puutarhassa

Sain AnneliPunnelilta Rouva Myttynen muistelee-blogista kivan tehtävän:
Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessa, kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutahaihmisiä mukaan haasteeseen.

1. kiitollisuus
Syyshortensia on kuin pihan peruskallio. Se on ollut siinä aina, kauemmin kuin minä. Olen asunut tässä talossa 27 vuotta.

Keväällä tuuli riepottaa ruskeita hortensian kukintoja pitkin pihaa ja oravat juoksevat niitä peloissaan karkuun.

2. kiitollisuus
Kesäaamuisin haen pihalta salaattia voileivän päälle. Tänä kesänä minulla on ollut rucola-salaattia. Kasvusäkki ja Biolanin kasteluallas töröttävät keskellä pihaa kodin terassiremontin takia. Salaatti on saanut vettä sekä taivaalta että altaasta.

3. kiitollisuus
Kärhö on alkanut pikku hiljaa viihtyä puutarhassani. Kärhön nimeä en tietenkään muista, mutta se voisi olla vaikka täydellinenihme.

4. kiitollisuus
Kävin vakavan keskustelun sinikka-luumupuuni kanssa vuosi sitten keväällä. Sanoin sinikalle, että jos et kuki ensi keväänä, päiväsi ovat luetut. Sinikka on nimittäin ollut pihassani jo vuosia ja koskaan en ole siitä saanut satoa.

En nähnyt yhtään kukkaa tänä keväänä, mutta jostain ilmestyi kolme luumua, joista kuvassa näkyy kaksi. Sinikka tienasi itselleen yhden lisävuoden kolmella luumulla. Olen melko kiitollinen niistä.

5. kiitollisuus
Tässä kohtaa olen kiitollinen kaikille niille, jotka esittelivät blogeissaan ihania atsaleoja ja rodoja. Innostuin ostamaan mökkipuutarhaan molempia, koska hapan mökkimaasto sopii niille hyvin. Odotan jännityksellä ensi kevättä, miten ne menestyvät. Tämän atsalean nimeä en tietysti muista, mutta nimilappu on tallessa mökillä lipaston laatikossa, siinä vasemmanpuoleisessa.

6. kiitollisuus
Maitokärryllinen itse siemenestä kasvatettuja samettiruusuja. Seuraan kasvun ihmettä ja iloa joka vuosi aina uudestaan yhtä toiveikkaana.

7.kiitollisuus
Mökkipihassa on kaikenlaisia rakennuksia: laavu, huvimaja, Tex Willer-kahvipaikka ja uusimpana tulossa kasvihuone-kesäkeittiö. Katselen niistä pihaa ja luontoa eri näkökulmista. Mieli lepää ja nautin joka minuutista.

Tätä postausta oli kiva tehdä. Aluksi mietin, että mistä minä nyt voin olla kiitollinen. Lopuksi aiheita oli niin paljon, että minun oli vaikea valita.

Haastan mukaan seuraavat blogit: Meidän mökki ja kaupunkikoti, Nettimartan pihapiiri, Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi ja Pale red rose.

Mökkipiha valmiina talveen

Viime viikon syyslomalla laitoin mökkipihan talvikuntoon. Olin vähän haikeissa tunnelmissa. Kasvimaa on niin paljon nätimpi kesällä. Nyt täytyy vain iloita hyvästä papusadosta, jonka sain sateisesta kesästä huolimatta. Papuja on pakastimessa vaikka kuinka paljon, kun vain muistaisin käyttää niitä.

Tex Willerin kesäkahvilakin on nyt suljettu. Kesällä oli niin mukava istua keltaisella puusohvalla räsymatoista tehtyjen tyynyjen keskellä, lukea kirjaa ja nauttia kesästä.

Vuorikaunokki (vai olikohan se oikea nimi tälle kukalle) sinnittelee varmaan minun kiusaksi. Nakkasin sen kukkapenkistä pois, kun se tykkää vallata koko penkin. Se saa levitä kasvimaan taakse ihan niin paljon kuin haluaa.
Tietysti ihan pikkuisen kiitän sitä väriläiskästä, jota sininen kukka tuo muuten niin syksyiseen pihaan.

Tätä katsellessa huokaisen syvään. Näen itseni päiväunilla huvimajan sängyllä. Sisään pyrkii ainoastaan leppeä kesätuuli, joka heiluttelee oven edessä olevaa pitsiverhoa. Kaari Utrion kirjassa yritetään epätoivoisesti selvitä Turun palosta ja minä vain vaivun kohti unta.
Mukavat muistot kantavat talvella. Nyt ei auttanut kuin laittaa ovi lukkoon ja vielä lauta oven tueksi, ettei lumi tule sisään ihan omin avuin.

Laiturista on jätetty joskus toinen osa talveksi veteen. Jää riepotteli sitä kuitenkin sen verran, ettei toista kertaa sorruta samaan virheeseen.
Istuin laiturilla kesällä ja kuuntelin hiljaisuutta, mikä sinänsä ei ole kovin helppoa. Lauseena se on tosi kaunis. Jos on pidemmän aikaa ihan hiljaa ja ympärillä ei kuulu mitään, saattaa olo tulla hieman levottomaksi. Jos on stressaantunut, hiljentyminen kyllä onnistuu, mutta aluksi se tuntuu oudolta. Näin ainakin minulla!

Laavu oli yllättävän hauska rakennusprojektina ja sitten myöhemmin käytössä. Siellä tuli istuttua monena iltana. Aloitimme kuusien kaatamisen pääsiäisenä, kun luntakin oli vielä maassa. Laavu valmistuikin jo alkukesästä. Ensi kesänä voisimme vielä muurata kaivonrenkaan ulkokuoren luonnonkivillä.
Penkit nostettiin talveksi laavun sisälle. Näin niille saa vähän lisää käyttöikää.

Kuura jo hunnutti kattoja, kun me touhusimme laavua talvikuntoon. Kyllä minulla on vielä tekemistä, että oppisin pitämään talvesta. Syksykin on mielestäni yleensä lähinnä ankea. Jotain olen oppinut ja kiitos kuuluu monelle bloggarille. Olen katsellut blogeissa todella kauniita kuvia ja olen nähnyt niissä syksyn värikkäänä ja vähän uudesta näkökulmasta. Siis kiitos kaikille mieleni virkistämisestä.

Lupiini on löytänyt tien mökkipihaani, vaikka ei sen kyllä olisi tarvinnut. Se on ihan nätti syksyn harmaudessa, mutta kesällä lupiineja saa niittää riesaksi asti. En kyllä jaksa kauheasti valittaa, antaa kaikkien kukkien kukkia.

Raahasimme vuosia sitten kulotetusta metsästä kantoja, joista tein kukkapenkin. Siis kannot reunoiksi ja multaa keskelle. Joka vuosi istutan keskelle kesäkukkia, yleensä pientä samettikukkaa.
Lokakuussa alkaa sitten talvikukkien vuoro. Ensin pieni "lumihuntu" ja sitten koko penkin peittävä "kinoskukka". No annan taas niidenkin kukkien kukkia, mutta odotan enemmän sitä aikaa, kun talvi taipuu ja lumi ei enää jaksa.

Unelmien talo ja koti

Osallistuin Unelmien talo ja koti-lehden kilpailuun, jossa lukijat saivat lähettää kuvia pihaideoista. Olin juuri tilannut lehden ja ensimmäinen numero odotti minua keskiviikkoiltana, kun tulin töistä tavallista myöhempään kotiin.
Tässä kuvassa toin lehden laavulle, sytytin nuotion ja ulkotulen ja nautin suosikkilehden lukemisesta.

Ja mikäs se sieltä lehden sivulta pilkistää? Meidän rantakutvelo oli niiden kymmenen joukossa, jotka julkaistiin lehdessä. Olin keskiviikkoiltana työstä väsynyt, mutta virkistyin välittömästi lehden nähtyäni. Olin kyllä tosi iloinen tästä huomioimisesta.
Juhlistimme asiaa mieheni kanssa laavulla ja nostimme oikein maljaa juhlan kunniaksi. En todellakaan tee näitä pihataidejuttuja julkisuuden toivossa, mutta tuntuuhan se kivalta, kun joku tykkää. Kiitos Unelmien talo ja koti-lehti!
Palkinnoksi saan Jamie Oliverin grillauskirjan, jota odotan innolla postista.

Tulen ja maiseman katsominen oli ihanaa työviikon jälkeen. Sanoja ei tarvita. Ympäröivä hiljaisuus rentouttaa mielen ja työasiat jäävät taka-alalle.

No pitihän se itse sankarikin kuvata. Maahumala on vallannut rantakutvelon kesän aikana ja samettiruusut ovat enää pieni väriläiskä.

Luonto tarjoaa ihmeellisen kauniita värejä ja tunnelmia. Tällainen maisema avautui eteemme laavulla. Aurinko yrittää vielä, mutta syksy tuo jo omat sävynsä niin kuin sen kuuluukin. Muistakaa nauttia syksyn värikirjosta ihanat lukijani!

Lettukestit laavulla

Ostin kirpparilta lettupannun kympillä ja vohveliraudan vitosella. Molemmat olivat päässeet ruostumaan, mutta se ei haittaa valurauta-astioissa. Minun teki niin mieli lettuja. Ajatuskin rapsakoista letuista hillon ja kermavaahdon kera, olisin voinut heittää vaikka voltin. No sen sijaan päätin huoltaa pannuja. Kunnon tulet nuotioon ja sitten pannut kuumenemaan nuotiolle. Ostin Muurikan tuubissa olevaa silavaa ja voitelin sillä molempia pannuja oikein kunnolla. Rasva palaa pannuihin ja niistä tulee kuin uudet, ehkä paremmat.

Tuuli riepotti savua joka puolelle. Silmiä jo kirveli, mutta lettujen tuoksu vei voiton. Mieheni otti kuumia pannuja pois tulelta ja minä nostin pois kypsät letut ja annostelin uutta taikinaa. Hommassa tuli oikein kiire, mutta se oli sellaista mukavaa kiirettä.

Vohvelirauta on loisto kapine. Taikina vain pannuun ja pannua käännellään paiston aikana. Rapeiden vohveleiden lisäksi mieltäni hivelee edullinen vitosen ostohinta.

Kutsuin lettukesteihin naapurimökin seitsemän vuotiaan kummityttöni. Lapset ovat hauskoja vieraita. Kummityttöni kiepsahti laavuun heti pitkälleen ja vietti siellä aikaa lähes kaikissa asennoissa, vähiten istualleen. Ei turhaa hienostelua tai vieraskoreutta. Makuuasennossa on mukava odotella lettuja ja ihmetellä maailmanmenoa.
Kummityttöni ei välittänyt ruokailuvälineistä. Lettu hyppysissä hän pohti kesäleirien tämän kesän kovaa hintatasoa. Sata euroa oli käsittämättömän suuri summa.

Mieheni tekee savustinta entiseen lämmivesivaraajaan. Savustin ei ole vielä valmis. Tässä se on vain koekäytössä. Olen hieman ihmetellyt savustimen mittavaa kokoa. Yksi lohifile on riittänyt meille kahdelle oikein hyvin tähän asti. En ole saanut selkeää vastausta asiaan, mutta en viitsi pilata hänen inspiraatiota. Luovuutta ei pidä rajoittaa.

Täysinäinen vatsa ja savustin teki mieleni levottomaksi. Joutuuko tässä nyt syömään kalaa ihan jatkuvasti? Käänsin katseeni lammelle ja koivuihin, joiden katselemiseen en kyllästy ikinä. Luonto on ihan mahtava. Se tekee niin kuin se tahtoo. Kaislikko lähestyy rantaa vuosi vuodelta, vaikka olemme yrittäneet hillitä sen kasvua. Puut valitsevat kasvupaikkansa itse, eivät ne siihen lupaa tarvitse. Luonto tekee mielestä levollisen ja armollisen. Lupaan savustaa kalaa vaikka koko kylälle. Volttiin en kuitenkaan tällä kertaa taipunut.

Laavua rakentamassa!

Olin haaveillut jo kauan jonkinlaista pientä laavua mökin nuotiopaikalle. Mökillä on rakennuksia jo riittämiin. Siksi en halunnut mitään isoa rakennelmaa. Laavu toisi hieman ryhtiä vaatimattomaan nuotiopaikkaan, joka koostuu muutamasta penkistä ja kaivonrenkaana toimivasta grillistä.
Idea lähti lopulta toteutumaan, kun löysin kirpputorilta kuvassa olevan ruman puisen ukkelin. Se maksoi kaksi euroa. Nauroin kirpputorin pitäjälle, että minun on pakko ostaa noin ruma ukko, eihän tuota kukaan kestä katsella. Laavu sai nimekseen Ruma-ukon palatsi ennen kuin laavua oli edes aloitettu rakentamaan. Kun laavu oli valmis, Ruma-ukko pääsi asustelemaan laavuun.

Kaadoimme muutaman kuusen pääsiäisenä ja kuorimme ne perinteisesti petkeleellä ja vuoluraudalla. Toukokuun alussa ryhdyimme rakennustöihin. Meillä ei ollut mitään piirustuksia. Mieheni mittaili kuusia ja yhdessä päädyimme tekemään laavusta noin kahden hengen mallin.
Kuvassa kehikko alkaa hahmottua. Jonkin verran katsoimme netistä laavun malleja, mutta rohkeasti rakensimme "mutu-tuntumalla."

Kun kehikko oli valmis, oli katon vuoro. Tervasin kattolaudat ennen huovan asennusta. Terva antaa mukavaa tuoksua ja sopii laavun tunnelmaan.

Harjakaisissa paistoimme makkaraa ja hieman kuohuvaakin oli tarjolla. Mieheni asentaa kuvassa kattohuopaa. Kaivonrenkaan ympärille olemme laittaneet tiiliä, jotka olivat naapurilta saatuja, seinästä purettuja ja tietysti tarpeettomaksi jääneitä.

Tämän verran jäi puuttumaan kattohuopaa. Ei auttanut kuin jättää työ tähän vaiheeseen ja tuoda seuraavalla kerralla lisää huopaa. Mökiltä ei niin vain piipahdeta rautakauppaan.

Laavu on nyt valmis ja olemme siihen oikein tyytyväisiä. Nuotiotelineen tilasin jo talvella Monitaitoset-työpajalta Pielavedeltä. Halusin tukea arvokasta työpajatoimintaa. Nuotioteline oli mielestäni sopivan hintainen 60 euroa + postikulut.

Laavun perälle laitoin koristeeksi ison kahvipannun, jonka ostin tietenkin kirpputorilta. Hinta 5 euroa.

Laitoin laavun reunaan koristeeksi tällaisen hauskan soittavan koiran. Se on aurinkokennolla toimiva valaisin, joten minun pitää siirtää se auringonvaloon. Soittakoon nyt hetken aikaa tuossa laavun reunassa.