Pieni ostosmatka Riihimäelle

Harmaan ja sateisen kevätpäivän voi viettää mukavasti kaupoilla ja kirpputoreilla.  Meiltä on sopiva matka Riihimäelle ja päätimme mieheni kanssa lähteä tutustumaan Riihimäen kirpputoreihin. En ole koskaan käynyt Havin myymälässä, joten siellä oli ihan pakko piipahtaa ennen kirpputoreja.

Myymälässä on Havin lisäksi mm. Finlaysonin tuotteita. Vihreä väri houkutteli kuvaamaan tätä pöytää.

Ei vihreää, mutta kaunis asettelu on tässäkin pöydässä.

Kävimme Riihimäellä kolmella kirpputorilla (Iso kirpputori, Femmatori ja Kimarakirppis). Jokainen näistä oli käymisen arvoinen. Aitoa kirppistunnelmaa, hyvää tavaraa, vaikka hinnat olivat kyllä kohdillaan.

Pehtooripannu maksoi Femmatorilla 55 euroa. Minä olen aikoinaan maksanut omasta punaisesta pannustani 15 markkaa.

Kahvilaan pitää aina päästä. Minua ei näy isojen ketjujen kahviloissa, vaikka ei niissä mitään vikaa ole. Etsin paikkakunnilta aina jonkun mielenkiintoisen kahvilan. Tällä kertaa päädyimme Cafe Laureliin Riihimäen keskustassa. Suomi 100-leivos oli kahvin kanssa oikea herkkuhetki.

Kotona  tein kantarellikeittoa. Ostin keiton kyytipojaksi itsetehtyjä lihapiirakoita yhdeltä rouvalta, joka myi niitä Ison kirpputorin ovella.

Ostosreissulta mukaan tarttui kynttilöitä, lautasliinoja, purkki ja reunapitsejä. Minulla on lautasliinoja vaikka kuinka paljon, mutta halvalla kun saa, niin pakkohan se oli ostaa.

Purkki maksoi euron ja joku mies kirpputorilla huomautti minulle, että purkki ei ole vanha. Niin, voihan sitä ostaa uudempiakin purkkeja. Laitan purkkiin askartelutarvikkeita.

Kasa reunapitsiä maksoi kolme euroa. Se oli niin halpa, että jälleen kerran, pakkohan se oli ostaa, kun halvalla sai. Reunapitsi on menossa yhden jouluisen korin tuunaukseen. Teen korista kesäversion. Siinä on vaan sellainen mutka matkassa, että minun pitäisi ottaa ompelukone esiin. Minun ompelutaidoillani se onkin vähän haasteellisempi juttu.

Tänään tapaan vanhan lapsuudenystäväni ja huomenna menen Helsingin kevätmessuille. Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tervetuloa mukaan uusi lukijani Kaaru!

Saisiko olla kahvia?

 Mistä pannusta saisi olla kahvia? Kaikki pannut ovat hyvässä kunnossa, mutta enpä taida näistä enää mitään keitellä. Olisiko tuo pienin pannu teetä varten? Finelin pannujakin taitaa olla mukana, mutta minulle on tärkeämpää tarina kuin valmistaja. Lisäksi näitä on mukava katsella, värit ja muodot ovat minun makuuni. En kyllä tunne näiden pannujen tarinoita, mutta ei se mitään haittaa. Mielikuvitukseni hoitaa loput. Minusta on hauska arvuutella, millaiset ihmiset ovat omistaneet nämä pannut ja miksi he ovat ostaneet tai saaneet nämä pannut. Millaisissa kahvipöydissä pannuista on tarjoiltu kahvia? Minä, parantumaton herkkusuu, mietin etenkin sitä, että mitä kahvin kanssa on tarjoiltu.

Tämän kahvipannun tarinan tunnen hyvin. Olen saanut sen äidiltäni. Hän oli saanut omalta äidiltään joululahjaksi 50 markkaa ja osti sillä uuden kahvipannun. Kun äitini osti myöhemmin kahvinkeittimen, sain tämän pannun mökkikäyttöön. Meillä ei ole mökillä sähköjä, joten kahvipannu kuumenee hellalla tai kaasuliedellä. Pannumyssyn päällisen virkkasin ihan itse joskus kauan sitten. Nyt vain ihailen, että miten jaksoin olla joskus niin innokas virkkaaja. Mistähän lie tuo Johanna-kahvipurkki on tarttunut matkaani? Muistaakseni jostain metallinkeräyslavalta. Huutokauppakeisarissa Aki sai siitä 82 euroa, joten ei hassumpi löytö jätelavalta.

Kävin kylässä serkullani, jolla on todella paljon mielenkiintoisia tavaroita. Katseeni kiersi hänen lipaston hyllyjään ja sieltä huomasin nämä kahvipurkit. Sieltähän pilkistää Johanna-kahvipurkki, mutta pyöreässä muodossa.

Jos ei kahvi maistu, saisiko olla lypsylämmintä maitoa. Voisin tarjoilla sitä tästä ihanasta Finelin kaatimesta, jonka aivan mahtava naapurini antoi minulle. Tunnustan, että minulla ei ole mitään muuta maidontuotantoon liittyvää asiaa kuin siivilävanu. Lehmä olisi välttämätön, mutta tyydyn siivilävanuun. Se on mummoni jäämistöstä ja laatikko on oikeasti täynnä puhdasta siivilävanua. Sitä käytettiin käsittääkseni käsinlypsyssä, kun maito siivilöitiin lypsyn jälkeen tonkkaan.

No, jos ei lypsylämmin maito kelpaa, miten olisi sahtia tästä tynnyristä. Avuttomuuteni tulee jälleen ilmi, kun kerron, etten tiedä sahdin valmistuksesta mitään. Minulla on vain tämä tynnyri, jonka kuvassa näkyvään tappiin olen riittävän monta kertaa iskenyt jalkani. Tynnyri on ollut mökin parvekkeella täyttämässä tyhjää nurkkaa ja siis riittävän kaukana kaikkien jaloista.