Romutaide:linnut

Mitäs ihmettä tuolla kuvan keskellä näkyy?

Lintuja, mutta mitä lintuja? 

Hiivin laavulle ja epäilykseni kasvavat.

Ei voi olla totta! Harvinaisia Punajalkakurkia.

Tässä pienempi yksilö, tämän vuoden poikasia lienee.

Äitipunajalka

Tällaista romutaidetta tällä kertaa. Tarvitsin vain mielikuvitusta, katulamppuja, silityslaudan jalkoja, puutarhakeinun osia, hyllynkannakkeita ja hissivalaisimen osia.

Haihatus: Tiloissa

Kävin tutustumassa Joutsassa taidelaitos Haihatuksen tämän vuotiseen näyttelyyn Tiloissa. Halusin pysähtyä taiteen äärelle ja hakea inspiraatiota omaan romutaiteeseeni.

Haihatuksessa voi katsella, kuunnella ja osallistua taiteen tekemiseen esimerkiksi yllä olevan ohjeen mukaan.

Teokset ovat monipuolisia ja mielestäni varsin erikoisia. Annan taiteen puhua puolestaan. Mitäs mieltä olette?

Kantama, Antti-Ville Reinikainen

Teos sarjasta Pieniä, Kirsi Jokelainen

Helvetti jäätyy - leijonat saunoo, Ronja Salomäki

Hetken kestää, Sampsa Indrenin teos siannahkalle

The tales of denim thrones, Jesse Avdeikov. Tästä teoksesta on pakko sanoa, että pöntössä oli puhuva kakka. En saanut selvää, mitä se puhui.

Moon pohojalaanen, Vesa Väänänen

Aaveen peittämä, Ninni Luhtasaari

Raskaat huvit vaatii raskaat yöt, Vesa Väänänen

Kukkien kasvattaminen on helpompaa, Merja Metsänen

No, sainko ideoita? Kun istuin kuuntelemassa pimeässä huoneessa Pasi Aution teosta Harhailija, mieleeni tulivat linnut. Teoksessa katsoin videolta luontokuvia ja samalla kuuntelin äänimaisemia. Romusta syntyy lähiaikoina lintuja, pitkäjalkaisia ja oudonnäköisiä, tietysti.

Kaikki on tarpeellista

Niin, juuri mikään ei ole turhaa. Rikkinäisen polkupyörän etuosan voi mainiosti hyödyntää muihin tarkoituksiin. Kiinnitin sen patjanrunkoon, joka toimittaa kasvimaan kehyksen virkaa (siis torjumaan jäniksiä).

Pienellä tuunauksella uutta ilmettä. Pyörän sarviin laitoin lasten pyöräkorin ja siihen tekokukkia. En tykkää tekokukista, mutta ainainen kasteluongelma ei salli oikeita kukkia.

Tässä kasvimaan takaosa. Vasemmassa alareunassa näkyy perunanvarsia, vaikka yhtään perunaa en siihen kohtaan laittanut. Papuja siinä pitäisi olla, vaan eipä näy.

Peltikki lähettää kesäiset terveiset. Koivikossa on mukava laiduntaa.

Löydätkö kuvasta lainvartijaa?

 Siellä se on, melkein keskellä kuvaa Tex Willer-kahvipaikkamme sisäpuolella.

Tuulitukkaa ei lainvartija kiinnosta. Se nauttii kauniista paikasta rodojen äärellä ja on ikionnellinen siitä, että hän on vihdoin vapautunut lumitaakasta, joka ikävästi painoi Tuulitukan helmoja.

Tex Willer sarjakuvahahmo oli sheriffin kaltainen poliisi ja ajattelin, että joku sellainen pitää olla myös meidän kahvipaikassa. Sillä on ihan oikeasti tärkeä tehtävä. Tex Willerin oikeassa laidassa ovat plexit tuulen suojana. Linnut eivät niitä ymmärrä ja varsinkaan näe niitä verhoista ja muista härpäkkeistä huolimatta.

Liian monta pikkulintua on iskenyt päänsä plexiin kohtalokkain seurauksin.

Tässä hän on urheana sheriffin merkki rinnassa. Plexi heijastaa hänet kuvassa kaksinkertaisena. Toivottavasti tuulen heiluttama "säilykesheriffi" karkoittaa lintuja.

Nappasin kuvan koivusta, joka puskee läpi ontosta kannosta. Koivu on minun lempipuuni ja olen sen varmaan useamman kerran maininnut täällä. Se on vaan niin kaunis ja sitkeä. Niin kuin  kanto, joka on kulotuksen jäljiltä tuon näköinen. Raahasin kannon vuosia sitten portinpieleen (painoikin niin vietävästi). Olin raahaamisen jälkeen lähes yhtä musta kuin hiiltynyt kanto , mutta aarteet vaativat joskus hieman ponnisteluja.

Romutaidetta: pölyttäjä

Tein jo keväällä Lahden Pihapiirimessuillakin esittelemäni Pölyttäjän. Löysin metallilavalta ilmanpallontäyttölaitteen ja sen "nokka" toi mieleeni hyönteisen. Olen pitkin kevättä huolestuneena lukenut pölyttäjien vähäisestä määrästä ja ajattelin hoitaa homman helposti omassa puutarhassa.

Mielikuvitus lähti lentoon ja ajattelin, että Pölyttäjä kun pyyhkäisee puutarhassa, niin jo on pölytys hoidettu kerralla kuntoon. Minun ei tarvitse odotella pikku-öttiäisten tuloa, kun on vähän isompi  ötökkä kyseessä.

Pölyttäjä odottaa lentokutsua lennonjohdolta vanhassa kelkassa, johon se ei mielestäni sovi ollenkaan. Siihen sen nyt kuitenkin lykkäsin odottamaan parempia aikoja. Messuilla halusin vähän mainostaa blogiani ja siksi Pölyttäjässä on blogini nimi.

Pölyttäjän yläpuolella on täällä jo aiemminkin esittelemäni mikä lienee härpäke. Siitä piti tulla tuulikello pelottelemaan katon rajassa pesiviä lintuja, mutta noin suojaisaan nurkkaan ei tuule yhtään. Minun piti laittaa tuohon enemmänkin keittiötarvikkeita kilkuttelemaan, mutta homma jäi kesken, kun tuulikelloajatus meni pieleen.

Idearikasta viikon jatkoa teille kaikille!

Nötkötin tärkeä tehtävä

Olen koko ajan sanonut, että Nötkötti ei ole mikään tavallinen koira. Sen pään sisällä on elämää. Västäräkki on nimittäin pesäpuuhissa.

Huomatkaa, mikä rauhallisuus ja uljas ryhti. Nötkötti seisoo hievahtamatta ja toimittaa tärkeää tehtäväänsä. Ensin esiintyminen Lahden Pihapiirimessuilla ja nyt tämä lintuperheen vartiointi, ei ole koiran elämä helppoa.

Minun piti öljytä Nötkötin alla oleva terassi, vaan siitäpä ei tullut mitään. Sen sijaan sommittelin kasvihuoneen lattialle laattoja, että mies pääsee niitä asentamaan,

Takapihan terassilla tiirailin lintuja kiikareilla ja kulman takana vartiossa seisovaa Nötköttiä.

Siivosin huvimajan kesäkuntoon ja  kannoin tavarat paikoilleen. Kaikki irtaimisto paitsi huonekalut ovat talvella sisällä mökissä. Keinutuoli alkaa kyllä kärsiä kosteudesta, mutta vielä siinä voi unelmoida vaaleanpunaisia unelmia.

Unelmointia kyllä häiritsi pöydällä oleva avonainen piparipurkki ja unelmani muuttuivat äkkiä suklaan ruskeiksi.

Annan teille nyt todella toimivan puutarhavinkin, joka on uhkailu. Sinikka-luumupuu on ollut kotipihalla ainakin viisi vuotta. Viime vuonna oli tähän asti paras sato, kolme luumua. Sanoin Sinikalle, että ensi keväänä näytän sille sahaa, jos tahti ei muutu. Ja miten kävi, Sinikka kukkii vimmatusti.

Messuterveiset Lahdesta

Lahden Pihapiirimessut oli oikein mukava kokemus. Kerroin romutaiteen tekemisen ilosta perjantaina ja lauantaina. Tässä minä esittelen yhtä härpäkettä, josta kerron tarkemmin, kun se löytää oman paikkansa.

Oli ilo tavata Kati Jukarainen 100% outdoor-blogista . Kati toimi messuilla juontajana. Hän olikin aivan ilmiömöinen juontaja, niin aurinkoinen ja iloinen.
 

Olen varmaan onnesta sekaisin, kun silmätkin menivät kiinni. Oli ilo tavata myös Hilu Maatiaiskanasen elämää blogista . Hän on juuri niin mukava kuin olin hänestä kuvitellut blogin perusteella.

Tässä ensi kesän puutarha-asuni. Ei sentään! Tämä tyttö edusti kukkakauppaa, jonka nimeä en muista.

Romutaiteilijan silmäni bongasi heti tämän coolerin. Tuo sopisi minun puutarhaani.

Joku muukin harrastaa romutaidetta. Taidokas työ, joka oli hauska piristys kuntan ja puupöllien ympäröimänä.

Lahden messut olivat pienet ja tunnelmalliset. Siellä oli kaikenlaista puutarhaan liittyvää ostettavaa. Tykkäsin tosi paljon.

Koivupölleistä olisi hauska tehdä tällainen aita tai joku tilanjakaja. Meillä pöllit päätyvät kyllä hyvin äkkiä klapeiksi.

Kukkamopolla huristelisin mökkitietä pitkin kylille. Tämä oli yksi kukkakauppojen kilpailutyö.

Kukkia, perennoja, juurakoita, puita ja vaikka mitä. Messuilla oli paljon kaikkea tätä. Menin messuilta mökille, jossa lumi on kai päättänyt jäädä kesäksi. Kasvit jäivät haaveeksi, mutta mukaani lähti monta mukavaa muistoa.

Romutaidetta: Rulla-Stiina

Romutaide on tosi outoa. Olin toivonut kissaa, mutta ei tästä mitään kissaa tullut. Sovittelin runkoon kaikennäköistä romua ja rompetta ja tyyppi alkoi näyttää jo melko kummalliselta.

Luovuin kissatoiveesta. Romutaiteessa minulle on tärkeintä hahmon kasvojen ilme. Jos se saa minut hymyilemään, se riittää.

Kissan nimeksi olisi tullut Rulla-Stiina. Olkoon se myös tämän hippityylisen hattupään nimi. Onpahan omituinen nimeä myöten.

Rulla-Stiina hyppäsi kärryihin ja kuvittelee pääsevänsä niillä Lahden Pihapiirimessuille. Ei siis mikään järjen jättiläinen. Tulkoon mukaan, autossa on vielä tilaa. Mennään messuilemaan koko romuporukka.