Tuunattu tinakauha

Joulun välipäivät olen viettänyt mitä parhaimmalla tavalla. Olen makoillut sängyssä ja katsonut televisiota, makoillut sängyssä ja tehnyt käsitöitä, makoillut sängyssä ja lukenut lehtiä. Täydellistä!

Luin lehdestä, että tinan valaminen loppuu uutenavuotena. Nykyiset tinat sisältävät liikaa lyijyä ja ne korvataan mehiläisvahasta valmistetuilla versioilla. Vanhaa tinakauhaa voi kai käyttää, mutta paloturvallisuuden vuoksi mehiläisvahatinat pitäisi sulattaa vesihauteessa.

Aloin heti miettiä vanhalle tinakauhalle uutta käyttöä ja hyvin nopeasti siitä tuli hiiriperheen koti. Tässä kuvassa perhe odottelee halkopinon päällä lopullista sijoituspaikkaa seinälle.

Hiiriperhe näyttää tyytyväiseltä uuteen kotiinsa. Kauhassa on valettu aikoinaan monet tinat perheen kanssa. Tinamöykyistä yritettiin hahmotella ainakin rahaa, matkoja ja lemmikkejä.

Tuunaus ei maksanut euroakaan. Vanhoista korvakoruista ja helmistä olen purkanut kaikkea mahdollisesti tarpeellista. No, olen tietysti osallistunut viinien juomiseen. Tosin minun juomista viineistä ei montaa korkkia kerry.

Piltti-parka uinuu ruissipsissä, kun en löytänyt kaupoista saksanpähkinöitä, joissa olisi ollut kuori mukana. Onneksi hiiriperhe asustaa terassilla, jonne eivät linnut pääse tai niinhän minä luulin, koska yksi lintu on jo terassilla nähty. Piltti-paran pää on pähkinää, joten voi olla, että piltin tuunaus on uudelleen aiheellista viimeistään keväällä.

Oikein hyvää ja onnellista uutta vuotta teille kaikille!

Joulurauhaa ystävät!

Toivon teille kaikille oikein ihanaa ja rauhallista joulua!

❤: Ansu

Tuunattu sikarilaatikko

Keräsin syksyllä metallijätelavalta muutaman tyhjän sikarilaatikon ja ajattelin, että niistä voisi joskus ehkä keksiä jotain. Näin joulun alla tuli mieleen, että teen niistä jotain jouluun liittyvää.

Spreijasin laatikot punaiseksi, valkoiseksi ja vihreäksi. Kanteen laitoin koristeteippejä ja yhden kulkusen. Koristelu voisi olla huomattavasti runsaampaa, mutta pysyttelin yksinkertaisessa mallissa.

Ja mitäs niistä laatikoista kurkistaa? Pieniä tonttuja ja vuodevaatteita. Laatikko oli melkoisen matala ja oli siinä ja siinä, etten joutunut ostamiltani tontuilta kaventamaan päätä. Peitto on isoäidinneliö ja tyyny, joka kuvassa on tilan puutteen vuoksi tontun päällä, on virkattu sydän.

Tonttuleikit voivat alkaa. Tässä naapurilaatikon tonttu on tullut tapaamaan ystäväänsä, joka on juuri heräilemässä päivän touhuihin omasta tonttuvuoteesta.

Laatikoihin voi toki ideoida muutakin kivaa. Jos ideoista on pulaa, Pinterest auttaa tässäkin asiassa.

Mukavaa viikonloppua ja joulumieltä kaikille!

Hyvää pääsiäistä!

Istuin kasvihuoneessa fiilistelemässä kevättä ja luin Annelin Pihakuiskaajan puutarha-blogista voittamaani kirjaa, Rimmruu puutarhaponi. Kasvihuone on vielä siivoamatta, mutta laitoin pöydälle pari rairuohopurkkia.

Istutin rairuohon maitopurkkeihin. Idea maitopurkeista on  Janin ja Aleksin Kaikki paketissa-blogista. He olivat tehneet tosi upeat rairuohopurkit. Päällystin purkit nätillä paperilla ja kylkiin liimasin pupun kuvat. Purkin yläreunaan laitoin liimattavaa pitsinauhaa. Pupun kuvat ovat myös ideoitu Janilta ja Aleksilta. He olivat tehneet kivan pupu-etiketin viinipulloon.

Kuvaan pääsi myös naapurien minulle lahjoittama Kupittaan saven kukkopilli.

Kirjan välissä oli ihana vanhanaikainen kortti, joka jää minulle muistoksi ja kirjanmerkiksi. Kirja sopii minunkaltaiselle ihmiselle, jolla mielikuvitus laukkaa joskus ihan omia menojaan. Kirja on satukirja, mutta siitä saa hyviä vinkkejä puutarhanhoitoon.

Minun piti ottaa kuvia tästä koivusta, joka on ollut minulle hyvin tärkeä. Se on naapurin pihassa ja näkyy suoraan meidän makuuhuoneen ikkunasta. Olen katsellut sitä vuosikymmeniä, varsinkin niinä öinä, kun unta ei ole tullut syystä tai toisesta. Kiitos kaikille linnuille (useimmiten variksille ja harakoille), jotka ovat kuunnelleet öisiä ajatuksiani.

Koivun on aika lähteä. Se on niin vanha ja kallistunut uhkaavasti, että naapurin on pakko kaataa se.

Nyt vietetään ystävät pääsiäistä. Ei sammaloiduta, vaan mennään kevättä kohti iloisin ajatuksin. Vietetään pääsiäistä jokaiselle meistä tärkeällä tavalla. Muistetaan rentoutua ja levätä, katsellaan ympärille ja nautitaan luonnon läheisyydestä.

Kurkistellaan eteenpäin uteliaina ja levollisina. Rimmruu kertoo joutenolon taidosta näin: "Jos osaamme avata aistimme, luonnon harmonia ja kauneus ovat läsnä meille kaikille joka päivä jossain muodossa. Se voi olla keväinen tuokio pellonreunassa kuovin kiihtyvää soidinhuutoa kuunnellen, torilla kesän ensimmäisten mansikoiden aromeista iloiten tai talvipakkasilla kimmeltäviä jääpuikkoja ihaillen.

Hyvää pääsiäistä kaikille!

Uutisankka

Nyt olen bongannut toisen omituisen kevätmuuttajan pihallamme. Se on ilmiselvästi Uutisankka, kaikki tuntomerkit täsmäävät.

Uutisankka on muninut kolme munaa ja saapunut hautomaan niitä. Toivottavasti yhteiselo Saksinokkanaakan ja pöllön kanssa sujuu ilman mutkia.

Ulko-oveen tein tällaisen kranssin. Kranssissa on pieniä tupsuja, virkattuja pupuja, lautasliinasta leikattuja kukkia ja Kärkkäiseltä pussillinen muovisia munia.

Lyhtyyn laitoin vielä keltaisen kynttilän. Se on ehkä enemmän koriste. Luulen, että nautin luonnonvalosta nyt niin paljon, etten kaipaile enää kynttilänvaloa.

Nyt saa satulinnut ja höpöhöpöjutut jäädä vähäksi aikaa. Lauantaina kerron ihan jostain muusta asiasta.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Tuulikki ja Hannele!

Kasvihuoneessa tapahtuu...

...mutta vain pupun kasvihuoneessa. Se on ollut reippaana ja aloittanut hyvissä ajoin kasvihuonepuuhat. Minä en ole ollut yhtä reipas. Vapaa-aikani on mennyt vielä käsitöiden parissa.

Pupu on polkaissut pyörällä kasvihuoneelle ja kyllä siellä jotain siemeniäkin näkyy. Olen vähän kateellinen pupulle. Olen täällä blogissakin jo harmitellut, kun en voi tänä keväänä laittaa kasvihuoneeseen mitään kasvamaan. Puutarha-apulaiseni eli poikani lähtee armeijaan. En uskalla jättää kesälomalla kasvihuonetta oman onnensa nojaan, vaikka minulla onkin käytössä aivan toimiva kastelujärjestelmä.

Korillinen linnunpoikia ihmettelee pupun touhuja ja varmaan minunkin, kun en muuta tee kuin virkkaan. Minun pitää vielä tottua ajatukseen, etten puuhastele tänä vuonna kasvihuoneessa.

Joka kevät ilmassa on ollut kuin suuren urheilujuhlan tuntua, kun tomaatintaimenet nostavat päätään mullasta keittiön ikkunalla. Olen hoivannut niitä kuin äiti lapsiaan. Totuttelin niitä ulkoilmaan ja vein kasvihuoneeseen päivähoitoon ja yöksi kotiin kunnes ne olivat riittävän vahvoja siirtymään kokonaan kasvihuoneeseen. Ja nyt jään ilman tätä riemua.

No jäänkö tätä nyt sen enempää suremaan? En, koska ainahan kasvihuoneen voi sisustaa nätiksi. Siellä on mukava kahvitella ja voin laittaa sinne vaikka alkukeväästä salaattia kasvamaan pahimpaan kasvikaipuuseen. Mökillä saan istuttaa papuja, kesäkurpitsaa, yrttejä sun muuta. Saan möyhiä mullassa, nuuhkia kesäilmaa ja touhuta kasvien kanssa.

Olen minä vähän touhunnut jo kukkien kanssa. Tein Pinterestin ohjeella (hakusana tassel flower) voikukkia. Tässä kohtaa joku ajattelee, että pitääkö voikukkia ihan tehdä, eikö niitä kohta ole ihan riesaksi asti. Minä olen vähän sellainen antaa kaikkien kukkien kukkia-tyyppi, joten minusta voikukatkin ovat nättejä.

Iloista viikonloppua, muistakaa rentoutua ystävät!

Tuunatut tölkt

Hieman haikeana muistelen aikoja, kun lapset värittivät piirustuksia tai värityskirjoja. Joskus oli hankalia tilanteita, kun en yhtään tiennyt mitä kuva esittää ja lapsi odotti topakkana vastausta. Nyt ei ole enää vuosiin tarvinnut kukaan värikyniä.

Liimasin kynät säilyketölkkien ympärille. Mistähän tuo idea oli peräisin, en muista ja mihin näitä tölkkejä tarvitsen, en tiedä. Mieheni esittää jokaisen tuunaukseni yhteydessä jo lähes legendaariseksi muodostuneen kysymyksen: "Mihin nuo laitetaan?" Olen sitä mieltä, että luovuus kärsii, jos pitää ajatella järkevästi.

Pieni tölkki on tehty ananastölkistä ja se on oikein näppärän kokoinen. Laitoin tölkkiin virkkaamani kukat, mutta taidan viedä tölkin työpaikalle ja laittaa siihen klemmareita. Mieheni oli taas tuunausapulaisena ja katkoi kyniä puukolla sopivankokoisiksi.

Isossa tölkissä kyniä ei ole lyhennetty yhtään. Tölkistä tulikin mielestäni liian raskas. Se on noin 14 cm korkea. Voisiko tätä tölkkiä vielä tuunata jotenkin? Jos maalaisin sen valkoiseksi ja jättäisin kynänpäät näkyviin? Miten olisi yksi tai useampi maalattu raita, tulisiko tölkistä kevyempi? Mitä mieltä olet?

Tänään lähden kirpparille ja hauskaan kahvilaan, josta luin Villejä lupiineja-blogista. Käy katsomassa täältä mitä Marita kirjoittaa kahvilasta. Kunnon pullakahvit ovat aina paikallaan ja pienet kirpparikierrokset siinä ohessa.

Mukavaa lauantaita kaikille!

Virkkausta ja askartelua

Iltaisin on mukava rauhoittua käsitöiden pariin. Mielenkiintoisia ohjeita olisi vaikka kuinka paljon, mutta en millään ehdi toteuttaa kaikkea mitä haluaisin. Virkattu kori ja tuunatut purkit kuuluvat siihen käsitöiden sarjaan, jotka ehtii toteuttaa yhdessä illassa.

Toinen purkki on hedelmäsäilykepurkki ja toinen on pieni sipsipurkki. Kietaisin ympärille askartelupaperia ja päälle muutaman kerroksen lakkaa. Aikaa meni vain lakan kuivumista odotellessa.

Virkatun korin ohje on Lankavan sivuilta http://www.lankava.fi/OHJE-Esteri-kori. Ohjeessa on käytetty seiskan puikkoa, mutta minä virkkasin kympillä. Jätin pois muutamat lisäykset, muuten korista ei olisi tullut ryhdikäs. Kori oli tosi helppo tehdä, mutta oikea käsi on koetuksella. Paksulla langalla ja koukulla virkkaaminen kysyy käsivoimia, joita minulla sohvaperunaurheilijalla ei ole tarpeeksi.

Syksy on vienyt kukat pihalta, mutta onneksi kukkia saa muussakin muodossa. Taittelin Riimingan verkkokaupasta ostamaani laukkuun vetoketjusta kukkia. Vanhan hupparin vetoketju sai uuden elämän. Pinterestistä löytyy vaikka minkälaisia ohjeita vetoketjun uusiokäyttöön.
Nämä olivat syyslomani ensimmäiset käsityöt, jotka ehdin tehdä jo viime viikonloppuna. Nyt olen mökillä ja täällä teemme polttopuita, haravoimme pihaa ja muita ulkopuuhia. Käsitöitä nämäkin ja sohvaperunalle mukavaa jumppaa.

Pöllökoristeita ja peltipurkkeja

Ostin Finnmarin tehtaanmyymälästä vitosella vihreän lasipullon. Minulla ei ollut tietysti ostovaiheessa mitään ajatusta siitä, mihin pullon laitan ja mitä siihen laitan. Vein pullon mökille yläkertaan. Kuivasin muutamia koivunoksia ja spreijasin ne valkoisiksi. Pelkät oksat lasipullossa näyttivät jotenkin tylsiltä. Muistin pöllöt, joita olin askarrellut kotona. Ne pääsivät keikkumaan oksille. Tulikohan tästä hieman talvinen koriste kesämökille? Se sopii ainakin vaaleaan sisustukseen.

Pöllöt ovat tehty Pilttipurkkien kansista, rikoista, kruunukorkeista, napeista ja piipunrasseista. Tulipas pöllöille aika tuima ilme.

Tässä hieman erilainen ilme kruunukorkeilla. Ja koko komeuden kruunasin jälleen valkoisella spraymaalilla. Silmät spreijasin mustiksi.

Mitä ihmettä näistä voisi tehdä? Tästä lähti pöllöjen rakentelu. En tiennyt, mihin pöllöt vielä lentäisivät. Se onkin askartelussa mukavaa. Lopputulosta ei voi aina tietää etukäteen. Ideointi ja suunnittelu on mukavaa.
Minulla oli myös kaksi peltipurkkia, joita halusin jotenkin tuunailla. Olen askarrellut tosi vähän. Bloggaamisen myötä olen tutustunut ihaniin askarteluvinkkeihin, joita olen saanut ilokseni lukea muista blogeista.

Valkoista spraymaalia riittää, joten purkit saivat ensin valkoisen pinnan. Sen jälkeen liimasin vanhasta eläintietosanakirjasta leikkaamiani lintuja purkkeihin ja niiden päälle reilusti lakkaa. Nyt on keittiössä pientä uutta ilmettä.

Hääaskartelua

Keskimmäisen lapseni eli tyttäreni häät ovat lauantaina. Sain tehtäväksi askarrella onnittelukorteille jonkinlaisen laatikon tms. Muistin nähneeni Sinellissä hauskan pahvisen matkalaukun ja päätin tehdä siitä korttilaatikon.
Häiden teemaan kuuluvat musta, valkoinen ja timantit. Ostin Sinellistä myös teemaan sopivia tarroja.

Matkalaukku sai mustavalkoisen värin spraymaalilla. Sitten alkoi vaikeampi osuus. En ole nimittäin askarrellut juuri mitään vuosikausiin. Miten niitä tarroja pitäisi sommitella nätisti? Päätin, että en tee asiasta liian vaikeaa. Laitoin tarroja hetken mielijohteesta. Vanhoista helmistäni tein tuet yläkanteen.

Laatikkoa askarrellessani tunteet nousivat pintaan. Mietin samalla mitä kirjoittaisin omaan onnittelukorttiini. Mieheni teki vielä samaan aikaan häihin puhetta. Sain pyyhkiä onnenkyyneleitä silmäkulmista useampaan kertaan.
Miten aika kuluu niin nopeasti? Vastahan tuo tyttö oli pieni ja asui kotona. Vuodet vilisevät mielessäni ja monta muistoa saa hymyn suupieliini.
Luottamus ja rohkeus. Siinä kaksi elämänohjetta tyttärelleni. Kyllä elämä kantaa ja rohkea pitää olla.