Juhlat huvimajassa

Otsikosta voisi päätellä, että olen pitänyt isommatkin pippalot huvimajassa. Ei sentään, vain kahden hengen minijuhlat, minä ja mieheni. Muistelimme mennyttä kesää ja nautimme aurinkoisesta päivästä.
Mieheni oli ostanut yhdeltä kirppikseltä vadelmalimonadipullon. Mitä juomaa mahtaa olla kuvassa näkyvissä laseissa? No tietysti vadelmalimonadia. Kippis vaan kesälle!

Kahvin kera söimme ihanaa tyrnijuustokakkua. Tällä kertaa en tarjonnut mitään suolaista, koska olimme jo syöneet. Tämä oli vähän niin kuin jälkiruokajuhla. Muistelimme siis kesää, josta paras muisto on tietysti tyttären häät. Mökkikesän kohokohta oli varmaan laavun rakentaminen. Yleensä touhuamme paljon enemmän, mutta nyt jäi aikaa myös lepäämiselle.

Laitoin tuikut palamaan, vaikka oli aurikoinen päivä. Kynttilän valo tuo pientä juhlan tuntua.

Tämän peilin olen ostanut joskus ihan parilla eurolla. Se on oikeasti jotain tosi halpaa materiaalia, puun ja pahvin sekoitusta. Maalasin koko komeuden tietysti vaaleanpunaiseksi. Paras paikka peilille olisi varmaan seinä, mutta huvimajassa on vain ikkunoita.

Aurinko pyrki sisään myös ovesta. Se ei välittänyt oven edessä hyttysten suojana olevasta pitsiverhosta, vaan päätti säteillään valaista muovimaton raitoja. Pidän muovimatosta tosi paljon. Siihen on laitettu sinne tänne hopeista ja kultaista muovia, joka antaa kivaa sävyä mattoon.

Tuoliin olen laittanut pirteän päällysteen. Samaa kangasta löytyy tyynyistä, joita on keinutuolissa ja sängyssä. Sängystä ei ole nyt kuvaa. Olen postannut huvimajasta aiemmin ja sieltä löytyy kuva myös sängystä.

Enkelit valaisivat päiväämme. Puheita ei juhlassa juurikaan pidetty. Luonto ympärillä puhuu niin paljon, että paras vain kuunnella, mitä sillä on sanottavaa.

Jos jotain puhutaan, niin aihe on valitettavasti puut. Mieheni laskee rannan puita ja miettii, että montako pitäisi vielä kaataa. Jäljelle jäävien puiden pitäisi olla suoria, vahvoja ja vain koivuja. Minkäs insinööri itselleen mahtaa! Minä pidän kaikesta erilaisesta. Kuvassa näkyvä kolmen koivun kimppa on hauska. Siihen ne ovat juuttuneet ja jääneet, ei niitä voi kaataa. Entäs ikkunan toiselta puolelta näkyvä ruipelo?
Laituri näyttää niin kesäiseltä, mutta maassa olevat keltaiset lehdet kertovat jo syksyistä tarinaa.

Juhlapäivä!

Ammattiin valmistuminen on juhlimisen arvoista. Perustaidot on hankittu ja siitä on hyvä jatkaa ammatillista kehittymistä ja työkokemuksen hankkimista. Meillä juhlittiin tänään kokkipojan valmistumista. Olen niin onnellinen ja ylpeä äiti. Minusta oli ihanaa järjestää pitkästä aikaa kunnon perhejuhlat. Juhlat pidettiin takapihalla. Laitoin ämpäriin kyltin, joka ohjasi vieraat suoraan oikeaan paikkaan.

Laitoin ihan leikilläni vielä perunoita ohjaamaan vieraita perille. Tähän mieltyi myös yksi varis, jonka yllätin pihallamme peruna suussa. Peruna putosi pian, kun komensin varista siirtymään muihin pihani tarjoamiin eväisiin kuten esimerkiksi matoihin.

Tässä näkymä takapihalta. Pystytimme kaksi telttaa vieraita varten. Säätiedotus oli luvannut koleaa, mutta pieleen meni. Sää oli ihan täydellinen, ei liian kuumaa, mutta ei myöskään liian kylmää. Meillä oli noin 40 vierasta, ihania ihmisiä kaikki.

Kasvihuone herätti vieraissa kiinnostusta. Tomaatit ja kurkut ovat hyvässä vauhdissa. Kuvassa näkyvää vesisaavia saa täyttää melko usein. Pian saa täyttää vieläkin useammin, kun tomaatit innostuvat oikein juomaan.

Tämä pikkuteltta suojaa kivasti hyönteisiltä ja antaa hiukan varjoa. Kuusi ihmistä mahtuu sinne mukavasti. Meillä on monta mukavaa naapuria, jotka lainasivat meille pihakalusteita.

Terassille laitoimme myös pöydän ja kuusi tuolia. Tähän ei paista enää iltapäivällä aurinko, joten ei ihme, että monet vieraat halusivat istua juuri täällä. Yläkulmassa näkyy poikani kokkitakki, jonka ripustin taustalle rekvisiitaksi.

Tämän taideteoksen teki Kukkahuone Henri Johan Art Tuusulasta. Vein kukkakauppaan kattilan ja annoin heille vapaat kädet asetelman tekoon. Mielestäni he onnistuivat yli odotusten. Kukka-asetelmassa on sipulia ja laakerinlehteä, ihan täydelliset kokin valmistumisjuhlaan.

Pöytäkoristeeksi keksin laittaa yrttiruukkuja, vihanneksia ja pienen vispilän. Mikäs tämä yrtti olikaan? Minttu tai sitruunamelissa, ööh, nyt en ole varma.

Tämä on ainakin basilika. Ostin kertakäyttöpöytäliinarullan, josta leikkasin sopivia paloja. Ostin vihreän ja valkoisen rullan. Niistä riitti liinoja viiteen pöytään ja ne maksoivat yhteensä noin viisi euroa. Minulla oli myös kertakäyttöastiat. Jonkun mielestä varmaan ihan kardinaalivirhe, mutta minä en välitä. Minulla ei nyt vaan satu olemaan 40 hengen astiastoa ja kertakäyttöastiat ovat nykyään kauniita.

Kakun teki Vanha Unkka Tuusulasta, koska äiti ja kokkipoika päättivät keskittyä juhlimiseen. Kakkukoristeeksi laitoin piparimuotin, joka esittää kokkihattua. Muutama yksinkertainen kukka ja muuta koristusta kakku ei kaivannut. Ai oliko hyvää? No kertooko se jotain, että 50 hengen kakun 40 vierasta popsi helposti. Siis sitä ei jäänyt yhtään!

 

Tällaisia kahvikupeista tehtyjä kerrosvateja olen nähnyt muidenkin tekevän ja niin tein minäkin. Kupit ja lautaset ovat vain nostettu toistensa päälle. En halunnut kiinnittää niitä pysyvästi. Olisi ehkä kannattanut, koska  muutama pieni käsi yritti kurkotella nameja ja arvaatte jo varmaan kuinka siinä kävi.

Kuva ruokapöydästä meinasi unohtua. Tunnustan, äiti ja kokkipoika päättivät myös ruoan kohdalla keskittyä juhlimiseen. Ruoatkin teki Vanha Unkka. Kinkkukiusaus ja kaksi salaattia. Lisäksi leipiä ja levitteitä. Ihanat juhlat ja ihanat ihmiset. Olen siis niin onnellinen!