Tässä kasvihuoneeni viime viikolla. Kyllä se on niin paljon mukavampaa katseltavaa kesällä. Tuolla ei tomaatit vielä tarkene. Joskus lunta on ollut niin paljon, että se on painanut laseja rikki. Tänä vuonna vältyin tuolta ikävältä yllätykseltä.
Posti toi odotetun paketin Hyötykasviyhdistykseltä. Tilasin sieltä siemeniä tuttuun tapaan. Kaikkea on taas liikaa, mutta se ei ole mitään uutta. Niin siinä käy joka vuosi. Senhän tietää jokainen puutarhuri. Kuvassa myös orvokit kurkottavat kohti valoa.
Kotiin täytyy myös laittaa jotain uutta virkistävää. Sohvan selkänojalla on Vallilan tämän kevään uutuus eli vanha tuttu Metsovaaran Elle-kuosista tehty verhokappa keittiön ikkunaani. Sohvan istuinosalle levitin nähtäväksi saman kuosin 1970-luvulta. Siinä ovat lapsuuskotini keittiön verhot, jotka ompelin vuosia sitten tyynyliinoiksi. Ihanaa nostalgiaa! Minulla oli pullantuoksuinen lapsuuskoti. Kun muistelen keittiötä, mieleen nousee äidin ämpärissä vaivaama pullataikina ja viisihenkinen perheeni iltakahvilla lämpimäisten kera.
No taas pääsi yksi keinutuolini kuvaan. Tämä on niistä kaikista seitsemästä mukavin istua. Löysin sen yhdeltä jätelavalta ilman toista jalkaa. Eräs ystävällinen puuseppä teki siihen uuden jalan ja sitten koko komeus maalattiin valkoiseksi. Minulla on mm. keltainen, vihreä ja vaaleanpunainen keinutuoli. Siis kaikki ei ole aina valkoista, vaikka pidän siitä väristä sisustuksessa. Sukat laitoin kuvaan siksi, kun niillä on hauska tarina. Sain ne syntymäpäivälahjaksi serkultani, joka lähetti ne minulle yllätyksenä postissa. Olipa piristävää saada paketti! Hän oli itse kutonut sukat. Keltainen lanka oli ostettu viime kesänä Jyväskylästä Toivolan pihan markkinoilta ja värjätty käsityönä Heinolassa. Oranssi ja vihreä lanka on edesmenneen sukulaisemme lampaista kehrättyä ja myös käsin värjättyä lankaa. Ja minä onnellinen sain nämä sukat!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti