Syksyn sävyt- haaste

Sain Puutarhahetki -blogin Tiiulta kivan haasteen. Tiiu haastoi minut miettimään, mitkä ovat minun syksyn rakkaimmat sävyt.

Ensimmäisenä tuli mieleen ihana syyshortensiani, joka oli uskomattoman kaunis jo aiemmin, mutta kaunis on tämä syksyinen värityskin.
 

Minun syksyyn kuuluvat ehdottomasti käsityöt. Tein itselleni ison hartiahuivin, jonka värit sopivat hyvin syksyyn. Kietaisin sen hartioilleni, kun luin terassilla 52 sisustusideaa kotiin- kirjaa. Voitin sen Tarjan  Parasta aikaa -blogiarvonnasta. Kiva kirja, joka antaa uusia ideoita kodin tuunaukseen.

Syksyn sävyjä on myös puukasa, joka on menossa polttopuuksi. Polttopuiden tekeminen on mielipuuhaani ja syksyllä varmistetaan, että klapeja on riittävästi kuivumassa seuraavia vuosia varten.

Suppilovahveroita on tänä vuonna runsaasti. Keräsin 10 litraa ja olisin voinut kerätä vaikka kuinka paljon, mutta haluan syödä talvella muutakin kuin sieniä.

Mielenkiintoinen väripilkku on kultahappomarja, jonka paikkaa vaihdoin kesän alussa. Toivottavasti uusi paikka on parempi kuin entinen. Väri näyttäisi vaihtuvan punaiseksi. Voi sentään, mitä iloa yhdestä pensaasta.

Kesän sinnikkäät kukkijat yrittävät vielä taistella syksyä vastaan. Nämä kosmoskukat eivät hävinneet taistelua syksylle vaan minulle. Pahoittelen, jouduin poistamaan ne uuden kukkapenkin tieltä.

Tuli kuuluu syksyyn takkatulen tai kynttilätulen muodossa. Se tuo lämpöä syksyyn ja rauhoittaa mieltä, kun tulta tuijottelee hämärän laskeutuessa.

Mitä sävyjä kuuluu sinun syksyysi? Haastan mukaan seuraavat blogit:

• Tarja/Parasta aikaa
• Maarit/Rosanpunaistakultaa
• Kristiina/Mökki ja koti Ahvenanmaalla

Haasteen voi toki ottaa vastaan kuka haluaa. Haasteen säännöt: kerro, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista),  tee postaus sinulle rakkaimmista syksyn sävyistä, haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan, käy kirjoittamassa www.osoitteesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin kommenttikenttään. Voit osallistua myös Instagrammissa. Merkitse kuvasi silloin #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki.

Vihdoinkin mökillä!

Pitkän talven jälkeen riemuni oli suunnaton, kun auto kurvasi pääsiäisenä mökin pihaan. Vihdoin pääsin rentoutumaan sielunmaisemaani. Laitoin pöytäliinan pöydälle ja kynttilän palamaan. Siitä se mökkikausi taas käynnistyi.

Minun pääsiäispöydässä ei ollut kovin monimutkaisia herkkuja.Minulla on mökillä niin monia mielenkiintoisia puuhia, että en oikein välitä ruoanlaitosta. Sähkötön mökki tuo myös omat haasteensa ruoanlaittoon. Kahvia on mukava keitellä puuhastelun lomassa, mutta ei tietenkään kuvan pannussa.

Keittiöpuuhat käyvät hitaammin kuin kotona, kun juoksevaa vettä ei ole, tiskikoneesta puhumattakaan. Minä ja punainen kattila olemme oiva työpari tiskaamisessa.

Radiomme Astrosound takaa lauantai-illan tahdit. Kasettisoitin ei ole toiminut vuosiin, mutta eipä meillä ole enää kasettejakaan. Radio sen sijaa käy ja kukkuu moitteettomasti.

Pääsiäinen oli sen verran viileä, että puita saimme poltella takassa, saunassa ja hellassa ahkerasti. Puupinoon tulikin melkoinen lovi. Meidän piti kaataa muutama puu odottamaan polttopuiden tekoa, mutta keskityimme lepäämiseen.

Sytykkeitä on iso saavillinen. Olemme keränneet tuohia hakkuualueilta. Poltamme myös kaikki roskat, jotka voi polttaa. Jäteastiaan menee vain se jäte, mitä mökkikunnassa ei voi lajitella.

Pääsiäisen viileä sää haittasi ulkoilua, mutta teimme kuitenkin joka päivä metsässä jonkinlaisen lenkin. Viime pääsiäisen aikoihin siivosimme kaikki lintupöntöt. Meillä on parikymmentä lintupönttöä, joten siinä oli melkoinen puuha. Olen miettinyt, että onkohan pönttöjen siivoaminen aivan välttämätöntä. Nyt emme siihen puuhaan ryhtyneet, joten täytyy tarkkailla, mitä pikkulinnut tuumaavat.

Onpa ihana, kun olen saanut taas uusia lukijoita. Tervetuloa mukaan Kirsti ja kaksi Kristiinaa!

Syyslomalla

Tästä sillasta pääsee mökkipihastamme metsään. Silta alkoi olla jo huonossa kunnossa. Joka kerta yli mennessä alkoi hirvittää, että onkohan tämä se kerta, kun silta ei enää kestä.

Vanha silta oli nostalgisempi, mutta uusi on ainakin kestävämpi ja turvallisempi. Mieheni nikkaroi uuden sillan tällä viikolla, kun vietimme muutaman syyslomapäivän mökillä.

Mieheni nikkaroidessa siltaa, minä kävelin metsässä. Ihana raikas syysilma ja metsän täydellinen hiljaisuus. Laitan talvisäilöön nämä hetket ja otan sieltä tarvittaessa käyttöön. Silloin, kun on talvi ja vihreyden kaipuuni on pahimmillaan.
Joulupukki oli unohtanut partansa kuusenoksaan. Toivottavasti hän ei unohda noutaa sitä.

Kävelin alueella, josta olemme joskus keränneet karpaloita. Löysin tasan yhden karpalon. Siitä ei vielä aivan karpalohyytelön makuun pääse.

Puolukoita sen sijaan olisi ollut vieläkin vaikka kuinka paljon. Väri oli kauniin tummanpunainen ja makukin ihan ok. Marjat on jo kerätty aiemmin ja jatkoin matkaani.

Veneparka on ollut tuossa jo ainakin 25 vuotta eli sen ajan, kun me olemme olleet näillä seuduilla. Miksi se on tuohon jäänyt ja kenen se on?

Tällaisen sillan mieheni rakensi muutama vuosi sitten toiselle puolelle tonttia. Siitäkin pääsee metsään. Kaiteeksi sattui löytymään vinoon kasvanut kuusi.

Sillan ylityksen jälkeen tulee vastaan tällainen "taidepläjäys". Raahasin kiven päälle kannon, jonka käänsin nurinpäin eli juuret kohti taivasta.

Juurakon oksille ripustin naapurilta saamani glögimukit. Ne olisivat tietysti nyt melko ajankohtaiset kupposet, mutta ne olivat ihan liian pienet glögin juomiseen. Minusta ne sopivat tähän kantoon paremmin.

Koivu vaan on niin nättiä myös klapeina. Teimme polttopuita melkoisen kasan. Että se on mukavaa puuhaa. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan!

Kuuma glögi oli sopivaa taukojuomaa. Sitä juodessa oli mukava katsella ympärille ja pohtia, että millainen urakka on vielä jäljellä. Ihanaa kiiretöntä lomapäivän viettoa. Kunpa näitä hetkiä olisi enemmän!
Kiireetöntä ja leppoisaa lauantaipäivää teille lukijani ja kiitos Pike, että liityit mukaan joukkoon.

Klapikone laulaa

Viime viikonloppuna saimme tämän puuvaraston täyteen. Rakennuksen olenkin jo esitellyt aiemmin tai tarkemmin tuon oikealla olevan huussin ja vanhan pumppukaivon (ei ole oikea kaivo), joka toimii käsienpesupaikkana. Polttopuiden tekeminen on lempipuuhaani. En tiedä, mikä siinä viehättää. Mies hoitaa puiden kaatamisen ja minä raahaan ne lähemmäksi klapikonetta. Minä olen sahapukin toisessa päässä ja mies toisessa päässä sahaa puita sopiviksi pölkyiksi. Klapikoneella molemmilla on oma tehtävänsä.

Tässä tilanne alkukesästä. Toinen puoli oli täytetty klapeista jo edellisenä vuonna ja nyt oli toisen vuoro. Tyhjät puuvarastot eivät miellytä minua yhtään. Täynnä ne olla pitää! Puuta tulee mökkitontilta sen verran, kun kesämökillä kesällä ja kotona talvella tarvitaan.

Minä vedän kahvoista ja syötän puuta eteenpäin. Mies on tässä ottamassa kuvaa, mutta yleensä tuolla toisessa päässä ottamassa klapit vastaan. Klapikone on yksi parhaimpia hankintojani. Mies yritti vängätä vastaan, mutta minä pidin pääni. Sen jälkeen on klapikone laulanut! Kuva on kesältä, kun oli vielä lämmintä.

Puuvaraston vartijana toimii lintu, jonka ostin kauan sitten Tallinnasta. Siinä on jo hieman ikääntymisen merkkejä, mutta tässä työssä se ei niin haittaa.

Tässä kuva ennen...

ja jälkeen. Tässä ei ole toki koko kesän puut, vain pieni kasa.

Tuoreen puun tuoksu ja täysinäinen puuvarasto. Elämän pieniä iloja.

Tässä on seuraava projekti. Vanha puuvarasto toisella puolella pihaa on puolityhjä. Siitä lähtee kotiin talven takkapuut. Pidämme pian vähän syyslomaa ja silloin olisi tarkoitus tehdä lisää polttopuita. Kun teimme uuden puuvaraston, aioimme purkaa vanhan. Sitten tajusimme, että eihän siinä ole mitään järkeä. Kaikki varastot ovat tarpeellisia ja klapikoneella riittää hommia.
Puuvaraston oikealla puolella näkyy kaikenlaista rojua. Olen kerännyt niitä metalliroskista. Niistä syntyy pihataidetta kuten Rantakutvelo ja Peltikki, joita olen esitellyt täällä aiemmin. Rojut odottavat inspiraatiota. Minulla olisi mielessä yksi pikkulintu, joka olisi kiva toteuttaa, mutta  siltä puuttuu vielä nokka. Millaista nokkaa etsin? En tiedä, mutta jostain se löytyy.