Pöllötauluja ja sämpylöiden leipomista

Minulla oli melkoinen virkkausmania joulunpyhinä ja kaikenlaista mahdollisimman pientä alkoi syntyä kuin itsestään. Enpä siinä juuri ehtinyt miettimään, että mihin minä niitä kaikkia virkkauksia tarvitsen.
Luovaa työtä ei sovi keskeyttää ja niinpä minä vaan virkkasin. Kyllä kaikki paikkansa löytää, kun aika on sopiva.
Ensin virkkasin kasan pieniä pöllöjä. Sitten ne saivat silmät äitini vanhasta nappilaatikosta. Sen jälkeen sain idean, että pöllöt on saatava puuhun.

Viime viikonloppuna pienet pölleröiset pääsivät puuhun. Olin virkannut niille oksat ja taulun taustaksi laitoin työhuoneen remontista jäänyttä tapettia. Kehykset löytyivät Puuilosta.
Taulut laitoin keittiön seinälle. Sain pientä virkistystä keittiöön todella pienellä vaivalla ja rahalla.

Pienellä rahalla sain myös ison kasan sämpylöitä. Taikinan nesteenä käytin heraa, jota oli tullut jouluna juuston valmistuksesta. Minulle oli jäänyt muutama punajuuri kaappiin pyörimään. Keitin ne kypsäksi ja sen jälkeen soseutin ne sauvasekottimella. Sämpylätaikina sai melko erikoisen värin punajuurista.

Meillä ei tuhlata. Käytän aina sämpylätaikinaan keitettyjä vihanneksia tai puuron jämiä, jos niitä sattuu olemaan. Sämpyläni ovat joka kerta erilaisia ja sehän on vaan hyvä juttu.

Jos olisin syönyt näitä silmät kiinni, en olisi tiennyt, että niissä on punajuurta. Teen sämpylät Myllärin sämpyläjauhoista, koska ne ovat niin rouheisia. Pyrin kyllä syömään enemmän ruisleipää, mutta joskus on kiva tehdä sämpylöitä.

Reipasta viikonloppua kaikille!

Joulu on jo ovella

Joulupöllö lensi ovelle toivottamaan tulijoille hyvää joulua. Iltahämärissä se valaisee tulijan tietä ja miettii, että mistähän se tuokin tyyppi on tulossa.

Vanha tuttu pöllöporukka laittoi itselleen joulukuusen ja valmistautuu viettämään rauhallista joulua.

Pöllöporukan seuraksi kanervien katveeseen pehmoiselle jäkälämatolle saapui lisää juhlaväkeä. Millainen juhla näillä mahtaa olla mielessä?

Valoa ei ole koskaan liikaa. Nämä saavat valaista oven pielessä vaikka läpi vuorokauden.

Joka vuosi jo usean vuoden ajan ovellemme on ilmestynyt tällainen kranssi. Kukaan ei soita ovikelloa eikä ketään näy missään. Tiedän kyllä kranssin tuojan. Ihanaa, että joku jaksaa nähdä vaivaa. Osaan jo odotella kranssia ja aina sen ilmestyminen tuntuu yhtä mukavalta.

Päivänvalossa tämä ei ole niin nätti kuin illalla, mutta kuvaaminen oli näin helpompaa. Joulu hiipii päivä päivältä lähemmäksi. Ei oteta stressiä jouluvalmisteluista. Tehdään se, mikä tuntuu mielekkäältä.
Rentoa lauantaita ystävät!

Syysistutuksia

Laitoin etupihalle ja ulko-oven viereen pientä virkistystä. Kiva tulla kotiin, kun hyväntuulinen pöllöporukka tarkastelee tulijaa. Kuulun Facebookissa askartelua pihaan ja puutarhaan-ryhmään ja sitä kautta pöllöt lensivät pihaani. Pöllöt on tehnyt Lahja Hämäläinen.

Vanhan puulaatikon toin mökiltä ja laitoin siihen kanervia, jäkälää ja käpyjä. Lyhdyissä on patterilla toimivat kynttilät. Niissä on ajastin, mutta sen toiminta on ollut hyvin vaihtelevaa. Pidän enemmän aidoista kynttilöistä, mutta tässä kohtaa ajattelin enemmän turvallisuutta.

Vanha pyykkipata sai havuhunnun ja pienen kynttilälyhdyn. Lumi peittää padan, joten tyydyin laittamaan pataan vain havuja. Pikku kuusi näkyy sentään lumenkin keskeltä, vaikka pata peittyy helposti lumeen.

Taas on aika lyhtyjen, kynttilöiden ja pienten tuikkujen. Mihin se kesä katosi? Tätä minä ihmettelen joka syksy, varmaan moni muukin.

Kanervia, erikoita vai callunoita, kuka näistä nimistä tietää. Joka tapauksessa pientä väriläiskää vihreyden keskelle. Olen antanut kuunliljojen vielä olla, kun ovat noinkin vihreitä.

Pienellä rahalla saa pihan nätiksi. Koko komeus peittyy lumeen, mutta toivon todella, että lumen tuloon on vielä pitkä aika.

Laitan lyhtyyn ulkovalosarjan, kun syksy etenee. Tyynykin sai vähän uutta jäkälätäytettä.

Katolta tulee talvella niin paljon lunta, että näitä ei juurikaan näy kinosten alta. Viime talvena lyhdystä meni lasi rikki, kun lumi painoi päälle. Lasi korjattiin ja nyt täytyy olla vähän varovaisempi.

Takapihan omenapuussa istui orava. Se oli juuri sen näköinen, että yhtään en ole maistanut tuosta omenasta.

No, saatoin maistaa ehkä ihan pikkuisen.