Herkkupöydän äärellä

Näinhän se on, mutta kyllä kylässäkin on mukavaa, ainakin serkkuni luona viime viikonloppuna.

Emännän valmistellessa ruokapöytää saimme nauttia pieniä suupaloja kauniisti katettuna.

Tunsin itseni tervetulleeksi, kun istahdin ruokapöytään. Kaikki oli niin kaunista ja herkullista.

Savustettua lohta omasta savustuspöntöstä.

Raikasta salaattia ja sen kera itsetehtyjä karjalanpiirakoita, lohipasteijoita, perunarieskoja ja pieniä suolaisia piirakoita.

Silmänruokaa unohtamatta!

Moni kakku päältä kaunis ja tämä myös sisältä.

Pikkuleipiä, melkein kaikki itsetehty, tietysti.

Lämminhenkistä tunnelmaa unohtamatta.

Maitotonkan oma vahtikoira. Kyllä oli mukavaa, kiitos serkulle!

Muistathan, että blogissani on menossa arvonta ja siihen voit osallistua täältä

Hiekkaa

Hiekka tarttui varpaisiin, meren kiihkeään rytmiin kun taivuttiin. Näin lauloi Badding aikoinaan. Miten voikaan osua johonkin paikkaan niin paljon hiekkaa ja vettä. Vietimme koko päivän Fuerteventuran Sotavento-nimisellä rannalla.

Maailma on kaunis. Aurinkoa, vettä ja hiekkaa, juuri nyt en muuta kaipaa. Tietysti on kiva, että mies kulkee mukana, kantaa reppua ja yhdessä ihmetellään tätä rannan pituutta.

Tablettiin ei saa hotellin wifi-yhteyttä, eikä kamera löydä yhteyttä tablettiin. Jaan nettiyhteyttä puhelimesta blootoothilla tablettiin. Ja silti, hiekka vaan tarttuu varpaisiin, aurinko antaa energiaa ja hymysuin ihmetellään maailman kauneutta.

Tabletilla sentään saan kuvia. Ja tämänkin kuvan haluan jakaa teille. Pitkän rantakävelyn päätteeksi saavuimme eilen hotelliin ja siellä odotti ihana yllätys. Täytin taas 25 vuotta ja vielä muutaman kevätpäivän päälle. Hotelli muisti minua. Se tuntui hyvälle.

Serkun syntymäpäivillä osa 1

Serkullani on tapana pitää syntymäpäiväjuhlat pienelle porukalle. Minä ja mieheni kuulumme tuohon onnellisten joukkoon. Koskaan ei voi aavistaa, mitä juhlissa tarjotaan. Yksi asia on kuitenkin varma, mikään pöydän antimista ei lopu kesken.

Serkkuni leipomukset ovat kaikki mallia experiment tai vähän kaikkea. Näihin ei kannata ohjeita kysellä. Jollain vain on taito hyppysissä laittaa ainekset sopivaan muotoon. Kakussa oli ihana kerman, rahkan ja vadelman yhdistelmä.

Onkohan tässä nyt varmasti riittävästi kuudelle henkilölle? Pöydässä oli näiden lisäksi vain 14 muuta sorttia. "Lähti vähän käsistä", sanoi serkkuni. No, se ei meitä vieraita harmittanut ollenkaan.

Voiko tällaisia herkkuja olla olemassakaan? Kyllä voi ja minä onnellinen istuin niiden vieressä.

Jaa, mitäs tässä nyt olikaan. Lohipasteijoita ja jotain muuta ihanaa suolaista. Serkulta ei tietysti kannata kysyä. Vastaus on kuitenkin, että vähän kaikkea. Voi sentään, yksi kuva unohtui! Pöydässä oli myös karjalanpiirakoita munavoilla, täytettyjä ruisnappeja ja suolaista piirakkaa. Maistoin kyllä kaikkia niitäkin, no ruisnappeja meni useampikin.

Kunnon syntymäpäiväjuhlilla pitää tietysti olla kahta lajia tuulihattuja ja kahvipöytäkeskustelun lomassa makeita tankoja naposteltavaksi. Totta puhuakseni en kyennyt enää maistamaan tuulihattuja, mutta mieheni varmisti, että nekin olivat suussasulavia.

Olisiko ohjeet olleet sittenkin tästä keittokirjasta? Serkkuni koti on täynnä ihania vanhoja tavaroita, joita esittelen teille lauantain postauksessa.

Haloo, täällä vaan puhutaan kuudesta henkilöstä, mutta tärkeimmät meinasi unohtua. Odessa-neiti tekee kaikki temput, että hänellekin tipahtaisi jotain herkkua. Odessa pitää niin paljon rapsuttelusta, että vieras väsyy ennen kuin Odessa, mutta herkuista puhuminen saa hänet heti liikekannalle.

Vanha herra Petu oli tullut kylään ja vointi on ihan parhaimmillaan kohti kesän seikkailuja. Viime kesänä vieras koira puri Petua niin pahasti, että henkikulta oli vaarassa. Syksy meni toipuessa, mutta nyt on taas innostusta ilmassa.

Jatkan siis lauantaina tämän ihanan kodin esittelyä. Tervetuloa Anne ja Birgitta mukaan blogiini!

Hyvää uutta vuotta

Sain viettää ikimuistoisen uuden vuoden aaton tasan 19 vuotta sitten, kun poikani syntyi. Siinä me sitten katselimme toisiamme tai oikeastaan minä katsoin nukkuvaa lastani. Näin muutaman raketin sairaalan ikkunasta, mutta mieluiten katselin omaa pikku sähikäistäni.
Melkoinen raketti pojastani tulikin. Hän on värikäs, yllättävä ja huumorintajuinen selviytyjä. Koulu ei ollut niin kiinnostavaa, mutta autiolla saarella hän pärjäisi koska vain.

Uuden vuoden tuhdissa lukupaketissa oli monenmoista juttua. Entinen missi Tanja Vienonen poseerasi rohkeasti silkkisukissa ja muissa hyvin pienissä vaatteissa.
Perunasalaatti ja nakit olivat nyt out, kun mikrovalmiit pizzat tekivät yöruoasta trendikästä.
Valtiovarainministeri Sauli Niinistölle esitettiin 50 kiperää kysymystä, kun Suomi oli siirtymässä Euroopan Unioniin. Niinistö sanoi, että kustannuksissa tulee säästöjä ja hinnat menevät alaspäin. Niinistö antoi ohjeita, mihin voi palauttaa vanhat markat ja millä kolikolla voi pelata markan pajatsoa.

Little ponyt, Barbiet ja kaikki prinsessatavarat saivat kyytiä, kun Action manit valloittivat talon. Keittiöjakkarasta sai oivan kiipeilytelineen niille, kun laittoi liaaniksi lankaa äidin lankakorista.

Tyttöjen vaaleanpunainen vaihtui pian lähinnä siniseen ja vihreään. Pojallani oli myös pehmoleluja, vaikka ei niillä saanut niin kivoja leikkejä kuin Action maneilla, Prätkähiirillä, Turtleseilla ja muilla sen ajan leluilla.

Poikani piti huolta oikeuksistaan, vaikka siskot ovat 7 ja 9 vuotta vanhempia. Näitä muistilappuja hän kirjoitteli ahkerasti ja minä olen niitä yhtä ahkerasti säilyttänyt.
Tänään juhlimme poikaani ja huomenna isää, jonka syntymäpäivä osuu vuoden ensimmäiseen päivään. Onnea molemmille rakkailleni!

Toivon kaikille oikein onnellista ja hyvää uutta vuotta! Olen kiitollinen, että olette käyneet lukemassa ja kommentoimassa juttujani. Olen myös saanut seurata monen bloggarin elämää tänä vuonna. Se on avartanut maailmaani ja saanut minut innostumaan uusista jutuista. Lämmin kiitos kaikille!

Syntymäpäivä

Tänään tasan 26 vuotta sitten minusta tuli toisen kerran ja toisen tytön äiti. Silloin oli maanantai ja olemme joskus nimitelleet tytärtämme ihan huumorimielellä maanantaikappaleeksi. Kutsuimme häntä myös pikkunorsuksi. Tätä en nyt muista, mistä tuo nimitys tuli. Hän ei siis mitenkään muistuta kyseistä eläintä. Mielikuvissani on enemmän saduissa olevat hellyttävät norsut.
Niken tossut hän sai lahjaksi mieheni veljen perheeltä.

Maanantaina syntynyt norsu ei mitenkään vastaa niitä mielikuvia, joita yleensä vastasyntynyt lapsi herättää. Pieni tummatukkainen tyttömme oli jo syntyessään meille ihan täydellinen ja rakas. Hänet sai pukea prinsessavaatteisiin ja pitsiasusteisiin (pitsikauluksen virkkasin itse), mutta Niken tossut ovat myös hänen juttunsa. Hän on urheilullinen ja pitää huolta kunnosta. Voisiko joskus olla niin päin, että äiti perii tyttärensä ominaisuuksia? Tässä vaan tällaisen sohvaperunan ajatuksia.

Syntymän jälkeen lääkärintarkastuksessa havaittiin, että tyttäreni toinen lonkka oli irti tai ei siis ollut oikein paikoillaan. Hän oli elämänsä kolme ensimmäistä kuukautta lastoitettuna niin, että jalat olivat sammakkoasennossa yötä päivää. Kuvassa oleva puku oli niitä ainoita, jotka mahtuivat leveyden takia hänen päälleen. Kiitän vieläkin sydämestäni sitä lääkäriä, joka tämän vaivan huomasi. Kävimme Lastenklinikalla tarkastuksissa ja näin siellä niitä lapsia, joilla lonkkavaiva oli huomattu vasta sitten, kun lapset opettelivat kävelemään. Heillä oli jalka kipsissä puoli vuotta.

Syntymäpäivän kuumin uutinen Ilta-Sanomissa oli, että kansanedustaja Urpo Leppänen meni naimisiin paikallisen showtanssijan kanssa Kuubassa.Tuoreen avioparin onnea ei kuulemma häirinnyt edes yhteisen kielen puuttuminen.
Suomen kiekkoleijonat olivat voittaneet Saksassa 240 000 markan kiekkopotin, mutta palkinto meni kokonaisuudessaan Jääkiekkoliitolle. Jääkiekkoilijat eivät saaneet mitään.
Jo vuonna 1990 kansa tahtoi entistä aiemmin eläkkeelle. Tutkimuksen mukaan monikaan ei halua paiskia töitä 65-vuotiaaksi. Ajat eivät ole muuttuneet. Tämä uutinen olisi voinut olla vaikka tämän päivän lehdestä.

Näitä mummun kutomia ihanuuksia tyttäremme saivat usein. Ensimmäinen villapuku oli mintunvihreä, koska lapsen sukupuoli ei ollut tiedossa raskausaikana. Kaikkien kolmen lapseni sukupuoli on selvinnyt vasta synnytyksessä. Vaaleanpunainen mekko tossuineen oli kudottu sukulaisen häitä varten.

Henriikka-pupu on paljon nähnyt ja kokenut. Se oli tyttäreni ykköspehmolelu. Vanhemman tyttäreni kummitäti ompeli tämän turkin. Isompi tyttö sain pitkän turkin ja säästeliäitä kun oltiin, loppukankaasta pieni tytär sai puoliturkin. Turkissa oli luonnollisesti norsunapit.
Tyttäreni on nyt naimisissa ja asuu miehensä kanssa heidän omassa kodissa. Vaikka lapsuus on ohi, lapsi on yhtä rakas ja tärkeä myös aikuisena. Jos tyttäreni satut lukemaan tätä, kiitos, että olet meidän lapsi. Olet meille tosi rakas. Isänpäivänä meillä on tarjolla pottumuussia ja lihapullia. Täytekakkua myös isän ja tyttären kunniaksi, tulehan käymään. Niin, ja lahjakin on jo valmiina.

Raumalla

Näin syksyisen värikkään kukkakimpun kanssa menin viime viikonloppuna siskoni tyttären pojan kolmevuotissynttäreille Raumalle.

Pikkumies oli saanut toiveidensa mukaisen täytekakun. Hän on armoton jääkiekkomies, mutta juhlien teema oli tällä kertaa poliisi. Kakku näyttää makealta, mutta oli yllättävän raikas.

Toteutin lahjatoiveen eli tilasin Tohvelisankarista kettuaiheiset tossut. Pikkumies aloittelee päiväkotiuraansa ja kaikkihan me tiedämme, että hyvät työkengät ovat tärkeät.

Ennen synttäreitä oli ihana kävellä Vanhassa Raumassa. Aurinko paistoi lämpimästi ja ympärillä oli kaikkea kivaa katseltavaa. Rauma Flikk on tottunut poseeraamaan kuvissa ja pitihän minunkin napata hänestä kuva.

Tällaisesta ovesta minäkin haluaisin kulkea, mutta nykyään tehdään niin pelkistettyjä versioita. Oven hinta olisi nykyään varmaan aivan kohtuuton.

Ja mielelläni asuisin tällaisessa talossa. Ennen kiinnitettiin huomiota yksityiskohtiin ja julkisivuun. Kuka näitä ihanuuksia on ehtinyt näpertelemään?

Harmi, että ehdin piipahtaa vain yhdellä kirpputorilla. Torin Kymppi sijaitsi keskustan tuntumassa ja sinne oli lyhyt matka hotellilta. Ihan mukava kirppis!

Mikä näissä venäläisissä tarjottimissa minua viehättää? En todellakaan tiedä. Ostin nämä sieltä kirpputorilta. Ne maksoivat kaksi euroa kappale. Minulla on näitä tarjottimia vaikka kuinka monta, pyöreitä ja soikeita, isoja ja pieniä. En tee niillä yhtään mitään, mutta ne vain tarttuvat käsiini. Oikein hirvittää, jos niitä löytyy kirpputoreilta. Tiedän, etten voi niitä vastustaa. Katsokaa näitä kahta, melkein samanlaisia, mutta ei aivan. Onko nämä kaikki erilaisia, kun en ole onnistunut ostamaan yhtään samanlaista.

Ja mikä löytö Vanhasta Raumasta. Ihana kahvila Vanhan Rauman KaffeBar. Nostalginen kahvila, jossa oli herkkuja jos jonkinlaisia.

Käyn erittäin harvoin isojen ketjujen takuuvarmoissa kahvi- ja ruokapaikoissa. Etsin aina niitä vähän erilaisia paikkoja, joissa on tunnelmaa ja itsetehtyjä herkkuja. KaffeBarissa päädyin ottamaan munkkikahvit. Täytyy myöntää, että söin elämäni parhaan munkin. Se oli tuore, pehmeä ja runsas. Maku oli... niin miten sen nyt sanoisi, juuri sellainen kuin munkin pitää olla.