Rakensimme viime kesänä tällaisen kahvipaikan. Alun perin tästä piti tulla ihan yksinkertainen katos puutarhakeinulle. Kyllästyin joka syksy ja kevät pesemään ja virittämään katosta, joka alkoi olla jo muutenkin huonossa kunnossa. Mielikuvitukseni lähti liikenteeseen ja keinu jäi sai jäädä. Huomasin pian, että sateella vesi kastelee puolet koko sisätilasta. Lammelta eli kuvassa oikealta päin tuulee sen verran sopivasti. Mieheni rakensi kahvipaikkaan puoliseinät, vaan ei auttanut sekään. Lisäsimme plexit oikealle sivulle, niin johan loppui vedentulo sisälle. Koko projektin ajan olin kehitellyt kahvipaikalle nimeä, mutta miehelleni ei kelvannut mikään ehdotuksistani. Lopulta sen keksin! Nimesin paikan mieheni mieluisan kesälukemiston mukaan, Tex Willer, jo kelpasi nimi.
Laitoin Tex Willeriin tietysti yhden keinutuoleistani, keltaiseksi maalatun. Ikean edulliset pitsiverhot antavat hieman suojaa hyönteisiltä. Huomasimme vasta, kun Tex Willer oli jo rakennettu, että sinne paistaa aurinko koko päivän. Se oli mieluisa huomio tällaiselle valonhakuiselle ihmiselle kuin minä. Monet kahvit ehdittiin jo tässä juoda ja ihmetellä, että miten tässä näin kävi. Puutarhakeinu on edelleen samassa paikassa hieman repsottava katos päällä.
Tämän sohvan mieheni on joskus nikkaroinut jonkun lehden ohjeen mukaan. Kaikki huonekalut Tex Willerissä ovat keltaisia, kuten kuvista näkyy. Mikähän värillinen kausi minulla mahtoi olla, kun nykyään kaikesta tuppaa tulemaan valkoisia. Sohvatyynyt ja istuinosan päällinen on tehty äitini kutomista matoista. Niistä riitti myös tuolien istuinten päällisiin ja pikku matoksi pöydän alle. Äitini kutoi matot nuorena kihlattuna 1950-luvulla. Matot olivat ehtineet rispaantua vuosien saatossa ja kovassa käytössä, mutta Tex Willeriin ne kelpasivat mainiosti. Pidän erityisen paljon tavaroista, joihin liittyy muistoja. Äitini oli myös Tex Willerin kahvivieraana ja hänestä oli hauska nähdä mattojen uusiokäyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti