Peili lienee yleisempiä vanhoista ikkunapokista valmistettuja esineitä. Minunkin piti saada sellainen. Tarina sai alkunsa siitä , että vanhin tyttäreni kaipasi kunnon peiliä, kun hän oli käymässä mökillä. Minä en ole peiliä kaivannut, kun en mökillä laita hiuksia enkä meikkaa. Tuunausprojektista en kuitenkaan ikinä kieltäydy, joten kiitos vaan tyttärelleni oivasta vinkistä.
Vanhoja ikkunoita meillä riittää. Niitä tuli aikoinaan hankkittua, kun mökkiseudulla oli aivan mahtava jätepiste, josta löysin kaikenlaisia aarteita. Kaikki kiva loppuu aikanaan ja jätepiste suljettiin.
Ikkuna oli melko hyvässä kunnossa. Mieheni rapsutteli vanhat maalit pois ja otti tietenkin lasit pois, nekin hän laittoi talteen mahdollista muuta käyttöä varten.
Jämälaudasta mieheni teki hyllyn ja hyllyn kannakkeina toimii vanhasta pulpetista saadut osat. Tässä kohtaa joku lukija ihmettelee, että miten niin pulpetin osia. Minulla on vanha pulpetti ihan päreinä. Se odottelee tuunausta ja lopullista ideaa, mitä siitä aion tehdä. Postaan siitä sitten, kun tilanne kehittyy.
Minä maalasin ikkunan tai siis peilin ja samalla mietin, että missä tuon ikkunan paikka on joskus ollut. Minkälainen maisema siitä on avautunut? Koska ikkunan löytöpaikka on maaseudulla, oletan, että ikkunasta on voinut näkyä esimerkiksi peltomaisema tai maatilan pihapiiri. Onko ikkunasta katsottu peltoja ainaisen jännityksen vallassa, että millainen sato tänä vuonna saadaan. Toivon, että katselija on muistanut olla ylpeä tekemästään työstä, raivaamistaan pelloista ja saadusta sadosta.
Jos ikkunasta on ollut näkymä pihaan, mitä sitten on voinut nähdä. Pihalla leikkiviä lapsia, lehmät kulkemassa pihan poikki laitumelle vai onko ikkunasta kiiruhdettu katsomaan saapuvia vieraita. Huomaan, että kesäihmisenä minun on vaikea kuvitella talvimaisemaa. Vaan ei minun tarvitse! Minun mielikuvituksessa on aina kesä.
Peilin alla on vanha ruosteinen naulakko, löytö paikalliselta metallilavalta. Kiitos, että edes se on jätetty paikalleen ja tuunaajan on mahdollista tehdä löytöjä.
Sanomalehdille tarkoitettu pussukka maksoi yhden euron ja sen ostin Kaikkea on realisointikaupasta Karstulasta.
Tässä on Kaikkea on realisointikaupan edusta. Tein mieheni kanssa päiväretken Karstulaan, kun olimme kuulleet vallan merkillisestä kaupasta. Kauppa oli todella erikoinen. Niin paljon tavaraa en ole koskaan nähnyt. Varsinaisen kaupan lisäksi pihalla oli autokatoksia täynnä tavaraa ja pihan perällä oli kokonainen vanha tanssilava täynnä tavaraa. Myynnissä oli sekä uutta että vanhaa tavaraa.
Harmi vain, että kaikkia tavaroita ei ollut mahdollista nähdä, koska niitä oli valtavia kasoja ja entinen tanssilava oli revetä liitoksistaan tavarapaljouden takia. Osa tavarasta oli myös kärsinyt esimerkiksi vesisateesta ja talvesta.
Kauppias Mauri Ahopelto on valloittava ja hauska persoona. Sen näkee näistä kylteistä, joita näkyi siellä täällä. Ei mittään järkeä! No ei todellakaan, mutta oli kyllä tosi mielenkiintoinen kauppa.
Kuparipannuissa ja monessa muussakin tavarassa oli hinta liiankin kohdallaan. Ostosteni loppusumma jäi tuohon pussukan yhteen euroon tällä kertaa, mutta voin hyvin vierailla jatkossakin tuossa kaupassa. Siellä voi ostosten lomassa tehdä aikamatkaa menneisyyteen. Ihan kaikkea ihanaa tavaraa eri vuosikymmeniltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti