Raumalla

Näin syksyisen värikkään kukkakimpun kanssa menin viime viikonloppuna siskoni tyttären pojan kolmevuotissynttäreille Raumalle.

Pikkumies oli saanut toiveidensa mukaisen täytekakun. Hän on armoton jääkiekkomies, mutta juhlien teema oli tällä kertaa poliisi. Kakku näyttää makealta, mutta oli yllättävän raikas.

Toteutin lahjatoiveen eli tilasin Tohvelisankarista kettuaiheiset tossut. Pikkumies aloittelee päiväkotiuraansa ja kaikkihan me tiedämme, että hyvät työkengät ovat tärkeät.

Ennen synttäreitä oli ihana kävellä Vanhassa Raumassa. Aurinko paistoi lämpimästi ja ympärillä oli kaikkea kivaa katseltavaa. Rauma Flikk on tottunut poseeraamaan kuvissa ja pitihän minunkin napata hänestä kuva.

Tällaisesta ovesta minäkin haluaisin kulkea, mutta nykyään tehdään niin pelkistettyjä versioita. Oven hinta olisi nykyään varmaan aivan kohtuuton.

Ja mielelläni asuisin tällaisessa talossa. Ennen kiinnitettiin huomiota yksityiskohtiin ja julkisivuun. Kuka näitä ihanuuksia on ehtinyt näpertelemään?

Harmi, että ehdin piipahtaa vain yhdellä kirpputorilla. Torin Kymppi sijaitsi keskustan tuntumassa ja sinne oli lyhyt matka hotellilta. Ihan mukava kirppis!

Mikä näissä venäläisissä tarjottimissa minua viehättää? En todellakaan tiedä. Ostin nämä sieltä kirpputorilta. Ne maksoivat kaksi euroa kappale. Minulla on näitä tarjottimia vaikka kuinka monta, pyöreitä ja soikeita, isoja ja pieniä. En tee niillä yhtään mitään, mutta ne vain tarttuvat käsiini. Oikein hirvittää, jos niitä löytyy kirpputoreilta. Tiedän, etten voi niitä vastustaa. Katsokaa näitä kahta, melkein samanlaisia, mutta ei aivan. Onko nämä kaikki erilaisia, kun en ole onnistunut ostamaan yhtään samanlaista.

Ja mikä löytö Vanhasta Raumasta. Ihana kahvila Vanhan Rauman KaffeBar. Nostalginen kahvila, jossa oli herkkuja jos jonkinlaisia.

Käyn erittäin harvoin isojen ketjujen takuuvarmoissa kahvi- ja ruokapaikoissa. Etsin aina niitä vähän erilaisia paikkoja, joissa on tunnelmaa ja itsetehtyjä herkkuja. KaffeBarissa päädyin ottamaan munkkikahvit. Täytyy myöntää, että söin elämäni parhaan munkin. Se oli tuore, pehmeä ja runsas. Maku oli... niin miten sen nyt sanoisi, juuri sellainen kuin munkin pitää olla.